Minkä ikäiset luokitellaan lapseksi?

Lapsi – ikä vai paljon enemmän? Mihin ikään asti on lapsi?

Ai, tämä kysymys potkaisee! Itsekin olen pyörinyt tämän asian ympärillä monesti. Pelkkä ikäluku ei kerro koko totuutta siitä, mikä on lapsi ja milloin lapsuudesta siirrytään aikuiseksi. Onko 17-vuotias jo aikuinen, vai onko 12-vuotias vielä lapsi? Totuus on, että se riippuu yksilöstä, hänen kypsyyttään, itsenäisyyttään ja kokemuksistaan. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, ja se turhauttaa minua todella.

Ymmärrän, että lain ja yhteiskunnan on määriteltävä tämä raja joistakin käytännön syistä. Esimerkiksi alaikäisyys, vastuuntunto, ja oikeudet ja velvollisuudet liittyvät usein tiettyyn ikärajaan. Suomessa ja monessa muussa maassa täysi-ikäisyys alkaa 18-vuotiaana. Tämä tarkoittaa, että 18-vuotias voi tehdä itsenäisesti monia asioita, joita alle 18-vuotias ei voi. Hän voi esimerkiksi äänestää, allekirjoittaa sopimuksia ja vastata teoistaan täysimääräisesti lain edessä.

Mutta 18 vuotta ei ole mikään taikasivallus, joka yhtäkkiä muuttaa nuoren kypsäksi aikuiseksi. Kehitys on jatkuvaa ja yksilöllistä. Jo 15-vuotias voi olla uskomattoman itsenäinen ja vastuullinen, kun taas toinen 20-vuotias voi tarvita edelleen paljon tukea ja ohjausta. Biologinen ja psykologinen kehitys tapahtuu eri vauhdilla erilaisilla ihmisillä. Ajattelen esimerkiksi murrosikää, joka voi alkaa jo 8-vuotiaana ja jatkua jopa 20 ikävuoteen saakka. Kuinka voimme sanoa, että joku 14-vuotias, joka käy läpi intensiivistä murrosikää, on jo "aikuinen" yhtä lailla kuin 25-vuotias, jolla on jo pitkä kokemus itsenäisestä elämästä?

Myös laki tuntee tämän vaikeuden. Esimerkiksi rikoslain soveltamisessa huomioidaan nuoren kehitysaste ja kypsymättömyys. Alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, ja 15–17-vuotiaiden osalta sovelletaan nuorisorikosoikeutta. Tämä korostaa, että oikeusjärjestelmäkin ymmärtää lapsen ja nuoren kehityksen vaiheiden olevan ainutlaatuisia ja yksilöllisiä.

Joten, mikä on sitten se "oikea" ikä? Minun mielestäni kysymykseen ei ole yhtä vastausta. Tarvitaan monipuolisempi ajattelutapa, jossa keskitytään ihmisen kehitykseen yksilön näkökulmasta, eikä pelkästään ikälukuun. Lapsuuden lopun ja aikuisuuden alun määritteleminen on haastavaa, ja sen sijaan, että keskittyisimme ikärajaan, meidän tulisi keskittyä yksilön kykyyn itsenäiseen elämään, vastuuntuntoon ja päätöksentekokykyyn. Se on monimutkainen ja dynaaminen prosessi, ja sitä ei voi mitata vain numeroilla.