Mitä kirjoittaa hautajais-korttiin?

Hautajaiskortin teksti? Ideoita surunosoitukseen.

Okei, homma selvä. Katsotaan, mitä saan aikaan!

Hautajaiskorttiin tekstiä... Se on aina hankalaa. Itse kirjoitin isoisän korttiin jotain siitä, miten hän opetti mulle pilkkimään Jäälinjärvellä, muistaakseni 12.2. joku vuosi. Sellanen henkilökohtainen muisto on paljon parempi ku pelkkä "Lepää rauhassa".

"Kaipauksella muistaen" on ihan ok, mutta vähän sellanen... tylsä? Mun mielestä. Isoisä ois nauranu sille. Hän arvosti enemmän sitä, että muistan ne reissut sinne järvelle ja sen, miten hän aina keitti nokipannukahvit.

Muista just se, mikä teki siitä ihmisestä sen ihmisen. Se on tärkeintä.

Kumpi luetaan ensin, värssy vai nimet?

Yön hiljaisuudessa mietin, nimet vai värssyt? Kumpi tulee ensin?

Se on jotenkin lohdullista, että edes tässä on jokin järjestys, jota noudattaa.

• Vainajan nimi ensin. Matti Meikäläisen muistoa kunnioittavat... Näin se menee.
• Sitten ne värssyt, runot, sanat, joilla yritetään tavoittaa jotain, mitä ei voi tavoittaa.
• Lopuksi nimet. Ne, jotka muistivat. Ne, jotka välittivät.

Olen joskus miettinyt, että kuka niitä adresseja kuuntelee? Joku siellä ehkä, pakotetusti. Mutta ehkä joku myös kuulee. Ehkä joku saa lohtua. Ehkä se on tärkeintä. Että ne ovat olemassa.

Mikä teksti kukkalaitteeseen?

Okei, tää on jotenkin outoa, mut kokeillaan. Viimeks kun piti miettiä tekstiä kukkalaitteeseen, olin ihan hukassa. Se oli mun mummon hautajaiset, 2023 oli se vuosi. Ja siis, en oo mikään runoilija, enkä osaa sellasia hienoja lauseita.

• Paikka: Kangasalan kirkko, se vanha puukirkko.
• Aika: Lokakuun loppu, sateinen päivä.

Muistan sen tunteen... semmonen tyhjä olo. Kaikki ympärillä itki, ja mä vaan tuijotin sitä kukkalaitevalikoimaa.

Vaihtoehtoja:

• "Kiitos mummo kaikesta" - liian lyhyt?
• "Rakkaudella muistaen" - klisee?
• "Mummon muistolle, aina sydämessä" - ehkä?

Päädyin sit lopulta johonkin kompromissiin. "Rakkaudella, nimi ja perhe". Se tuntui jotenkin... riittävältä. Vaikka toisaalta, mikään ei tuntunut tarpeeks hyvältä. Ja se pääasiahan oli, että mummo tiesi, että me rakastettiin sitä. Kaikki höpötykset on vaan... höpötyksiä.

Nyt kun miettii, olisin ehkä voinut sanoa jotain henkilökohtaisempaa. Mummo tykkäsi aina mun tekemistä piirustuksista. Ois ehkä voinu laittaa jonkun pienen piirustuksen mukaan siihen kukkalaiteeseen. Tai edes mainita sen jossain. Mut ei voi mitään, se on mennyttä. Tärkeintä, että muisto elää.

Mitä kirjoittaa surunvalittelukorttiin?

Pahoillani. Loppu.

• Tosiasiat: Kuolema. Suru. Ei muuta.
• Kortti: Tyhjä. Tai yksi sana. "Otan osaa."
• Muistot: Ei tarvita. Faktat ovat kylmiä.
• Aika: Pian. Viikko. Ei väliä. Ajankohta on merkityksetön.

Milloin? Heti. Tai ei koskaan. Valinta on sinun. Se ei muuta mitään.

2023. Elämä jatkuu.