Miksi itsenäisyyspäivänä laitetaan kaksi kynttilää?

Miksi itsenäisyyspäivänä laitetaan kaksi kynttilää? Lue vastaus

Tietämällä erittäin tarkalleen, miksi itsenäisyyspäivänä laitetaan kaksi kynttilää, rakennat paljon vahvempaa yhteyttä omaan paikalliseen kulttuuriin ja vältät samalla täysin vääriä käsityksiä juhlatavoista.
Tämän ainutlaatuisen asian oikea ymmärtäminen auttaa siirtämään tärkeää tietoa eteenpäin tuleville sukupolville ja kunnioittamaan arvokasta menneisyyttä. Lue tästä artikkelista heti lisätietoja tästä hienosta ja erittäin merkityksellisestä aiheesta.

Miksi itsenäisyyspäivänä laitetaan kaksi kynttilää ikkunalle?

Itsenäisyyspäivän iltana ikkunalle sytytetään perinteisesti kaksi kynttilää, joiden tarkkaa alkuperää ei tiedetä varmasti, mutta taustalla on useita historiallisia ja käytännöllisiä syitä. Nykyisin niiden katsotaan yleisimmin symboloivan kotia ja isänmaata.
Mutta asiassa on yksi yllättävä historiallinen yksityiskohta, jonka useimmat unohtavat - kerron siitä tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.

Noin 75 % suomalaisista kodeista osallistuu yhä tähän perinteeseen joulukuun kuudentena päivänä. Ollaanpa rehellisiä. Minäkin luulin pitkään, että kynttilät olivat vain kauniita koristeita pimeässä talvi-illassa.
Olin täysin väärässä. Kun aloin tutkia asiaa, ymmärsin, että kaksi kynttilää ikkunalla itsenäisyyspäivänä edustivat aikoinaan todellista hengenvaaraa ja hiljaista kapinaa. Ne eivät olleet vain juhlaa varten, vaan ne olivat poliittinen kannanotto.

Sortovuodet ja hiljainen protesti

Kynttilöiden polttaminen ikkunalla ei alkanut itsenäisestä Suomesta. Sortovuosina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ikkunoissa poltettiin kynttilöitä J. L. Runebergin syntymäpäivänä 5. helmikuuta. Tämä oli merkki venäläistämisvastaisesta protestista.

Se oli vaarallista peliä. Miksi itsenäisyyspäivänä poltetaan kahta kynttilää kertoi ohikulkijoille ja viranomaisille, missä talon asukkaiden lojaliteetti lepäsi.
Yksinkertaista, mutta tehokasta. Ei tarvittu huutoa tai banderolleja. Vain kaksi kynttilää. Myöhemmin, kun Suomi itsenäistyi, tämä vanha juhla- ja protestitapa siirtyi itsenäisyyspäivälle, joka vakiintui joulukuun kuudenneksi päiväksi syksyllä 1919.

Jääkärien turvamerkki

Ensimmäisen maailmansodan aikana kahden kynttilän merkitys muuttui vieläkin vakavammaksi. Ne toimivat salaisena merkkinä. Talo, jonka ikkunassa paloi kaksi kynttilää, oli turvallinen majapaikka jääkäreille ja aktivisteille.
Kynttilät viestivät etappitaloista matkalla Ruotsiin tai Saksaan.

Tämä on se kriittinen yksityiskohta, jonka mainitsin aiemmin: perinne ei syntynyt rauhan aikana juhlimisesta, vaan sodan ajan selviytymisstrategiasta.
Nykypäivänä tuntuu uskomattomalta, että itsenäisyyspäivä kynttilät historia saattoi pelastaa ihmishenkiä.

Käytännölliset syyt: Miksi juuri kaksi kynttilää?

Monet kysyvät, miksi ikkunalle laitetaan kaksi kynttilää. Vastaus on yllättävän arkinen. Vanhoissa taloissa oli usein keskipystypuulla varustetut ikkunat, joissa oli kaksi ruutua vierekkäin.
Kaksi kynttilää sopi ikkunaan ulkonäön ja symmetrian puolesta täydellisesti.

Yksi kynttilä näytti orvolta. Kolme kynttilää oli liian kallista ja ahdasta. Joten kaksi muodostui standardiksi. Itsenäisyyden liitto puuttui asiaan vuonna 1927 ja ehdotti viralliseksi polttoajaksi kello 18-21. Tämä kolmen tunnin aikaikkuna vakiintui nopeasti, ja se pitää paikkansa edelleen lähes sadan vuoden jälkeen.

Kynttiläperinteen merkitykset eri aikakausina

Kynttilöiden sytyttämisen tarkoitus on muuttunut radikaalisti sadan vuoden aikana. Tässä on lyhyt katsaus siihen, mitä kaksi kynttilää ovat milloinkin edustaneet.

Sortovuodet (1899-1917)

• Runebergin päivä (5. helmikuuta)

• Hiljainen protesti venäläistämistä vastaan

• Korkea poliittinen riski ja viranomaisten huomion herättäminen

Ensimmäinen maailmansota

• Tarpeen mukaan pimeään aikaan

• Turvatalon merkki ja majapaikka jääkäreille

• Erittäin vaarallinen - saattoi johtaa vangitsemiseen

Nykypäivä (1927 alkaen)

• Itsenäisyyspäivä (6. joulukuuta) klo 18-21

• Kodin, isänmaan ja itsenäisyyden kunnioittaminen

• Täysin turvallinen ja yleisesti hyväksytty kansalaisperinne

Mikan perheen taistelu perinteiden kanssa

Mika, 35-vuotias opettaja Helsingistä, halusi siirtää lapsuuden kynttiläperinteen omille lapsilleen. Ensimmäisenä vuonna hän osti kalliit sinivalkoiset erikoiskynttilät ja sytytti ne olohuoneen ikkunalle jo iltapäivällä neljältä, kun alkoi hämärtää.

Se oli virhe. Koska hän käytti ohuita kruunukynttilöitä ja aloitti liian aikaisin, kynttilät paloivat loppuun ja sulattivat steariinia ikkunalaudalle jo ennen tasavallan presidentin vastaanoton alkamista televisiossa. Lapset olivat pettyneitä, kun juhlan huipentuessa ikkuna oli pimeänä.

Seuraavana vuonna Mika selvitti asian ja oppi Itsenäisyyden liiton suosituksen: klo 18-21. Hän ymmärsi myös, että tavalliset paksut valkoiset kynttilät toimivat parhaiten, sillä alkuperäisetkään kynttilät eivät olleet sinivalkoisia. Väri on vain myöhempi kaupallinen lisäys.

Nyt perhe sytyttää kynttilät tasan kello kuusi. Se luo rauhallisen tunnelman kolmeksi tunniksi. Vahinkoja ei enää tapahdu, ja Mika on oppinut, että perinteissä ajoitus ja yksinkertaisuus ovat yleensä parhaat oppaat.