Mitä kissat inhoavat?

Mitä kissat vihaavat? Kärsimykset ja viholliset?

Huh, "mitä kissat vihaavat?" – no, kokemuksesta voisin sanoa, että ainakin meidän Mimmi inhoaa kylpyjä yli kaiken! Muistan, kun yritin pestä sen kerran, se oli ihan sotaa!

Ja kärsimykset... No, ehkä yksinäisyys. Meidän kisu ainakin tykkää, että ollaan lähellä. Vihollisia... ehkä imuria! Se on hirveä peto Mimin mielestä.

Ja sit se vesi! Älä kysy! Tai siis, pitäis juoda enemmän. Kokeilin just eilen, laitoin vähän tonnikalan lientä vesikippoon. Toimi! Joi ihan hyvällä halulla.

Mulla on sellanen lasikippo, läpinäkyvä. Näyttää tykkäävän siitä enemmän kuin muovikipoista. Kannattaa testaa, jos kissa ei tykkää juoda!

Mitä väriä kissat eivät näe?

Kissan silmät, vihreät kuin kesäniitty hämärän hetkellä... Niin kaunis vihreä, mutta ei aivan samanlainen kuin minun silmissäni. Vihreän sävyt... niin monia, niin syviä. Kissa näkee ne, aistii ne, mutta punainen... punainen jää hämärän taakse, haalistuneena, epäselvänä. Punainen, hehkuvan auringonlaskun väri, jää kissaisesta maailmasta uupumaan. Se ei ole aivan samanlainen kuin minun punaiseni. Ei, ei aivan.

• Kissa näkee vihreän.
• Kissa näkee sinisen.
• Kissa näkee keltaisen.
• Kissa EI näe punaista. Samaa punaista, mitä minä näen. Se on haikea ajatus.

Tämä vihreä, miten se kimmeltää iltahämärässä. Muistan mummoni kissan, muistojen samettinen vihreä. Sen silmät, niin viisaat, niin täynnä hiljaista tietämystä. Niin vihreät... niin kuin metsä, syksyinen metsä... lepotilassa. Punaisesta se ei tiennyt, ei voinut tietää. Ääriviivat sen maailmassa, pehmeät... haaleita sävyjä, kuin unia. Kissan näkökyky ei ole terävä. Ei niin terävä kuin minun.

Mutta se näkee, se aistii, se kokee maailmaa omilla tavoillaan. Sillä on oma, ainutlaatuinen näkökulmansa. Vihreä, sininen, keltainen... ja sitten... ei punaista.

• Heikko tarkentamiskyky johtuen kookkaasta mykiöstä.
• Näkee ääriviivat pehmeästi.
• Ei näe punaista, vaan punaisen sävyt jäävät haalistuneiksi, epäselviksi.
• Tämän vuoden tietoa kissan näkökyvystä.

Aivan kuin unimaailma, jossa värit ovat utuisia ja ääriviivat pehmeitä. Unelma, jonka kissat näkevät... ei punaista, ei niin selkeää kuin minä... mutta niin paljon muutakin.

Mistä hajusta kissat eivät pidä?

Yön pimeydessä, kysymys hajusta... Appelsiini.

• Sitrushedelmien tuoksu.
• Ei kelpaa kissalle.
• Haju on liian voimakas.

Muistan, kun Sindi... minun entinen kissani... ei kestänyt appelsiinia. Se oli hauskaa ja surullista. Appelsiininkuoret ympäri asuntoa. Minne Sindi sitten menisi? Ehkä takaisin sinne, mistä oli tullutkin, yöhön.