Miten masennus näkyy?

Okei, tässäpä muokattu versio, toivottavasti täyttää toiveesi!

Miten masennus oikein näyttäytyy? Siis, miten se tuntuu… oikeasti?

Mä tiedän, mistä puhun. Olen itsekin uinut niissä syvissä vesissä, ollut ihan pohjalla. Muistan sen tunteen, kun koko maailma on kuin harmaa filmi päällä. Ei mitään värejä, ei mitään eloa. Ja se väsymys… Huh! Se ei ollut sellaista “olen vähän väsynyt” -väsymystä, vaan sellaista, että jokainen liike, jokainen ajatuskin tuntui raskaalta, kuin olisin yrittänyt kävellä siirapissa.

Ja kaikki ne asiat, jotka ennen sai hymyn huulille? Unohda. Ne vaan… oli yhdentekeviä. Tai no, ehkä vielä pahempaa, ne tuntui muistuttavan siitä, mitä olen menettänyt. Että hetkinen, eikö tästä pitänytkin nauttia? Eikö lempisarjan pitänytkin naurattaa? Miksi en tunne mitään?

Mutta ehkä pahinta oli se toivottomuuden tunne. Se, että ikään kuin sisimmässäsi huutaa, mutta kukaan ei kuule. Ja et itsekään enää tiedä, mitä huudat. Onko se apua? Onko se vaan… päästä pois?

Mietin vaan, eikö se ole ihan hirveää, miten moni ihminen käy tätä läpi yksin? Niin moni piilottaa sen hymyn taakse, teeskentelee, että kaikki on ihan ok. Ja sitten kun se vyöryy päälle, niin ei ole mitään turvaverkkoa.

Tiedätkö, oon lukenut, että jopa 15-20% ihmisistä kokee masennusta jossain vaiheessa elämäänsä. Aika hurja luku, eikö? Se tarkoittaa, että melkein jokainen meistä tuntee jonkun, joka kamppailee sen kanssa. Tai ehkä olet se joku itse.

Ja jos tuntuu, että tällainen olo jatkuu… liian pitkään? Tai alkaa jo viedä liikaa tilaa elämässä, että ei meinaa pärjätä? Silloin, silloin on ihan ok, ihan pakko pyytää apua. Ei ole mitään hävettävää. Siis ihan oikeasti. Ei kannata jäädä yksin sen kanssa. Mä lupaan.