Onko joulukukat myrkyllisiä?

Ovatko joulukukat myrkyllisiä lapsille tai lemmikeille?

Joulukukista tuli mieleen, kun pieni poikani 3-vuotiaana maisteli sitä jouluruusua kotona, se oli vähän järkytys. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta kyllä sen jälkeen on tullut katsottua tarkemmin, mitä niitä kukkia hankkii. Tiedän, että ne on kauniita ja tuo sitä joulun tunnelmaa, mutta turvallisuus ennen kaikkea, varsinkin kun on pieniä lapsia tai karvaisia perheenjäseniä.

Olen huomannut, että jotkut kasvit, kuten esimerkiksi se joulutähti, voivat aiheuttaa ihoärsytystä, jos sitä koskettelee pidempään tai jos siitä saa esim. haavaan, ja se on kyllä ihan totta. Pieni suupala voi tehdä pahaa, vaikka ei hengenvaarallista olisikaan, mutta sen verran kuitenkin, että lapsi tai lemmikki saa siitä ikävän olon. Siksi onkin hyvä miettiä niitä vaihtoehtoja.

Muistan kun viime vuonna ostin joulukaktuksen, ja se on kyllä ollut ihan turvallinen. Ei mitään oireita tullut, vaikka kissani sitä joskus vähän maisteli. Ja ardisia on myös hyvä vaihtoehto, se on sellainen kaunis ja pirteän vihreä kasvi. Ne ovat ihan kivoja piristeitä kodin sisustukseen ja tuovat sitä joulumieltä ilman turhia huolia.

Onko joulukukka myrkyllinen?

Yön pimeydessä tässä istun, valot kiinni, vain kuun valo. Katson noita joulukukkia, niin kauniita ne ovat. Mutta siinä kauneudessa on aina se jokin. Tämä ajatus hiipii mieleen, mietin sitä joka vuosi. Ovatko ne myrkyllisiä?

Se hämmentää, kun haluaa vain nauttia. Mutta on oltava varovainen, etenkin kun on lapsia, tai vaikka tuo meidän vanha kissa. En halua riskeerata.

Onneksi jotkin ovat ihan turvallisia. Se on lohdullista.

• Ardisia, nuo punaiset marjat.
• Joulukaktus, sen kukat piristävät.
• Tulilatva.

Nämä kolme ovat täysin myrkyttömiä. Se on se varma tieto, joka helpottaa.

Mutta sitten melkein kaikki muut. Ne ovat jollain tavalla, vähän, myrkyllisiä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Se tuntuu aina vähän surulliselta, että niin paljon kauneutta kätkee sisäänsä jotain haitallista. Ja se jouluruusu... se on pahin.

Se ärsyttää todella paljon, jos siihen koskee tai sitä maistaa. Vahvimmat paikalliset ärsytysoireet tulevat siitä. Sitä on todella varottava, pitää muistaa.

Yleensä toki, jos sitä ei syö paljon, pientä maistelua, ei siitä suuria oireita tule. Mutta silti. Ei se tunne katoa, se pieni pelko. Miten sitä osaa aina suojella kaikkia? Se painaa mieltä. En haluaisi, että kenellekään käy mitään sen takia.