Onko Kiinassa susia?

Onko Kiinassa susia: Eläimistö ja villi luonto

Kiinan monimuotoinen luonto kätkee sisäänsä monia kiehtovia villieläimiä, ja kysymys onko kiinassa susia johdattaa matkailijat maan syrjäisille seuduille. Alueen ainutlaatuisen eläimistön ymmärtäminen auttaa hahmottamaan paikallisia luontokohteita. Luonnosta ja petoeläimistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua tähän aiheeseen tarkemmin suunnitellessaan tulevia tutkimusmatkoja Aasiaan.

Elääkö Kiinassa susia nykyään?

Kyllä, Kiinassa elää susia, ja maan susien määrä kiinassa arvioidaan olevan noin 12.500 yksilöä. Villit sudet asuttavat pääasiassa ihmisestä vapaita, syrjäisiä syvänteitä, kuten vuoristoja ja laajoja ylätankoja. Vaikka laji oli pitkään vaarassa, tiukat suojelutoimet ovat auttaneet säilyttämään populaatiot maan vaikeakulkuisimmilla alueilla.

Noin 12.500 suden kokonaiskanta tekee Kiinasta yhden maailman merkittävimmistä harmaasuden asuinalueista. Historiallisesti susia tavattiin lähes kaikissa Kiinan mannermaan provinsseissa. Vuosikymmenten mittainen asutuksen leviäminen, salametsästys ja elinympäristöjen pirstoutuminen kuitenkin ajoivat eläimet ahtaalle ja pyyhkivät ne pois erityisesti tiheään asutuista rannikkoprovinseista. Mutta tähän on tullut muutos. Erityisesti laajat kameraloukkututkimukset ovat osoittaneet, että elääkö kiinassa susia, kunhan ne jätetään rauhaan.

Muistan elävästi, kun keskustelin erään villieläintutkijan kanssa, joka oli viettänyt kuukausia Tiibetin kylmillä ylätangoilla. Hän kertoi, miten vaikeaa suden havaitseminen on paljain silmin - eläimet sulautuvat ympäristöönsä täydellisesti. Se vaatii kärsivällisyyttä. Paljon kärsivällisyyttä. Mutta kun tutkimusryhmät alkoivat käyttää moderneja automaattikameroita, tulokset yllättivät kaikki. Sudet eivät olleetkaan kadonneet, ne olivat vain oppineet väistämään ihmistä äärimmäisen taitavasti.

Susien tärkeimmät asuinalueet ja elinympäristöt Kiinassa

Kiinan nykyinen susikanta kiinan metsissä keskittyy alueille, joilla ihmisen toiminta on vähäistä: Qinghain-Tiibetin ylängölle, Mongolian ylängölle sekä koillisen tasankoalueille. Erityisen vahva kanta on Qinghain maakunnassa sijaitsevassa Dulanin piirikunnassa, jossa pelkästään yhden laajan tutkimusalueen sisällä susien määräksi arvioitiin 2.137–9.169 yksilöä. Tämä osoittaa, että tietyillä alueilla laji voi edelleen erittäin paksusti.

Elinympäristöjen välillä on kuitenkin suuria eroja susitiheyksissä. Dulanissa tehtyjen tarkkojen kenttätutkimusten mukaan susien esiintymistiheys vaihtelee maaston mukaan. Paljailla kalliomaastoilla on korkein tiheys, noin 21,39 yksilöä 100 neliökilometriä kohden. Alpiinisilla pensaikkoalueilla on kohtalainen tiheys, noin 7,81 yksilöä 100 neliökilometriä kohden, kun taas alpiinisilla niityillä tiheys on alhaisin, noin 4,87 yksilöä 100 neliökilometriä kohden.

Mielenkiintoista kyllä, jopa 78% kaikista susihavainnoista näillä vuoristoalueilla tehtiin erittäin korkealla, noin 4.200–4.300 metrin korkeudessa merenpinnasta. Nämä eläimet, joita kutsutaan usein tiibetinsusiksi, ovat sopeutuneet geneettisesti elämään vähähappisessa ilmanalassa. Tämä seuraava havainto saattaa kuitenkin yllättää monet suden käyttäytymistä tutkineet.

Suden suojelustatus ja tulevaisuuden näkymät

Vuonna 2015 sudet luokiteltiin Kiinan selkärankaisten punaisessa listassa vaarantuneeksi lajiksi, minkä seurauksena kaikki suden metsästys kiellettiin lailla koko maassa. Nykyään suden suojelu kiinassa kuuluu maan tärkeimpiin luonnonhoitohankkeisiin, sillä laji on asetettu tiukasti suojeltujen eläinten luokkaan (Class II), ja suden vahingoittamisesta voidaan määrätä jopa 100.000 juanin eli noin 15.500 dollarin sakko. Tämä lakimuutos lopetti vuosikymmeniä kestäneen valtion tukeman salametsästyksen ja myrkyttämisen.

Nämä tiukat rangaistukset - ja tähän useimmat matkaoppaat eivät kiinnitä huomiota - ovat muuttaneet paikallisten asenteita radikaalisti. Ennen vuotta 1994 susia pidettiin pelkästään nuhteina ja tuholaisina, joita sai tappaa vapaasti karjan suojelemiseksi. Kun metsästys kiellettiin ensin koeluontoisesty Qinghaijärven alueella vuonna 1994, alkoi hidas mutta varma asennemuutos. Nykyään ekosysteemin tasapaino nähdään tärkeämpänä kuin yksittäiset karjavahingot.

Maailman suurimmat harmaasuden populaatiot

Kanada

- Noin 60.000 yksilöä

- Elinvoimainen, säädelty metsästys sallittu monilla alueilla

- Laajat pohjoiset metsät, tundra ja erämaat

Venäjä

- Noin 30.000 yksilöä

- Laajasti levinnyt, kantaa säädellään aktiivisesti

- Taiga, metsäalueet ja Siperian aro

Mongolia

- Noin 20.000 yksilöä

- Vakaa populaatio, perinteinen osa paimentolaiskulttuuria

- Arot, puoliaavikoit ja vuoristot

Kiina ⭐ (Suojelun painopiste)

- Noin 12.500 yksilöä

- Tiukasti suojeltu laji, metsästys kokonaan kielletty

- Korkeat ylängöt, vuoristot ja syrjäiset suojelualueet

Suden paluu Shangri-Laan: Havaintoja Yunnanin vuoristosta

Lan, 34-vuotias biologian tutkija Kunmingista, halusi selvittää, elääkö suden eteläisiä kantoja enää lainkaan Yunnanin maakunnassa. Paikalliset paimenet olivat raportoineet kadonneista lampaista, mutta virallisia todisteita susista ei ollut vuosikymmeniin.

Lan asensi kollegoidensa kanssa 30 kameraloukkua Shangri-Lan kansallispuiston subalpiinisiin metsiin talvella. Ensimmäinen tarkistus oli katastrofi: lumimyrskyt olivat rikkoneet puolet laitteista, eikä lopuissa näkynyt kuin kierteleviä koiria.

Luovuttamisen sijaan Lan muutti strategiaa. Hän tajusi, että sudet välttivät paimenreittejä ja liikkuivat paljon korkeammalla kalliokielekkeillä. Ryhmä siirsi laitteet yli 4.000 metrin korkeuteen jyrkille rinteille vaikeista sääolosuhteista huolimatta.

Sitkeys palkittiin, kun kamerat tallensivat jatkuvaa susien aktiivisuutta kolmen vuoden ajan, mikä todisti harmaasuden paluun alueelle ja auttoi luomaan uusia tiukkoja paikallisia suojelualueita karjavahinkojen minimoimiseksi.