Saako 12-vuotias päättää kummalla vanhemmalla asuu?

Minkä ikäiset saavat päättää kummalla vanhemmalla asuu?

Muistan sen kesän 2022. Olin 11, ehkä lähellä 12, vanhempieni ero oli juuri tapahtunut. Oli kamalaa. Asuin äidin kanssa, mutta isä oli lähellä. Näin häntä joka viikonloppu.

Juttu oli se, että äiti ja isä riitelivät siitä, missä asun. Sosiaalivirasto oli jotenkin mukana. Oli paljon puhetta lapsen edusta, huoltajasta ja sellaisista.

Minut kutsuttiin puhumaan eräälle sosiaalityöntekijälle. Muistan, että olin todella jännittynyt. Hän oli mukava, mutta kysymys kumman luona haluan asua painoi mieltäni. Oli vaikeata päättää. Äidin luona oli turvallista, tuttua. Isän luona hauskaa. Rakastan molempia.

Hän selitti, että 12-vuotiaana saan itse päättää, mutta he harkitsevat asiaa huolellisesti. Ei siis ollut niin yksinkertaista. He tutkivat kaikkea. Minun tuntemuksiani kuunneltiin tosin.

• Äidin puolella oli vakaus, taloudellinen turvallisuus.
• Isän puolella oli enemmän vapautta, hauskuutta.

Lopulta päädyin asumaan äidin kanssa, mutta sain nähdä isää usein. Ratkaisu tuntui oikealta silloin. Olen nyt 13 ja asiat ovat ok. Silti, se kesän 2022 kokemus oli raskas. Muistan vieläkin sen jännityksen ja pelon. Se oli minulle iso asia, vastuu, jota en halunnut.

Voiko 12-vuotias päättää, missä asuu?

Ei. Laki on perseestä.

• Lapsen mielipide painaa, mutta ei ratkaise. 12-vuotias ei valitse. Tuomioistuin päättää.
• Edun mukaisuus ratkaisee. Ei tunteita. Vain kylmät faktat. Hyvinvointi.
• Minun kokemukseni: Vuonna 2023, oma 12-vuotias tyttäreni joutui tähän. Pelkkää paskaa. Ei oikeutta.
• Käräjäoikeus. Byrokratiaa. Vaan oikeusjärjestelmä.

Todellisuudessa: Oikeusjärjestelmä on viallinen. Lapsen ääni kuullaan, muttei aina kuunnella.

Mistä asioista 12-vuotias saa päättää?

12-vuotias? Asuminen, tapaamiset. Oma tahto.

• Asuminen: Missä asuu on isokin juttu.
• Tapaamiset: Kenet näkee, milloin. Ei pakoteta.

Lakitekstiä. Kehitys huomioidaan. Ehkä. 12-vuotias. Ei lapsi, ei aikuinen. Elämä on.

Voiko toinen vanhempi estää lapsen muuton?

Okei, tässä tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä, höystettynä huumorilla ja pienellä liioittelulla, niin kuin pyysit:

Voiko toinen vanhempi estää lapsen muuton?

No, kuvittele, että lapsi on kuin pingispallo, jota molemmat vanhemmat yrittävät pompottaa eri suuntiin. Jos molemmat olette huoltajia, kumpikaan ei voi yksin päättää, että lapsi muuttaa vaikka kuuhun (vaikka kuullostaisi houkuttelevalta joskus!). Tarvitset toisen vanhemman suostumuksen, aivan kuin pyytäisit naapurilta sokeria, paitsi että tässä on kyse lapsen elämästä, ei pullan leipomisesta.

• Yhteishuolto on avainsana: Jos olette molemmat lapsen huoltajia, teidän pitää sopia asioista yhdessä. Aivan kuin yrittäisitte tanssia tangoa, jossa kumpikin vetää eri suuntiin.
• Lähivanhempi ei ole diktaattori: Vaikka lapsi asuisi pääosin sinun luonasi, se ei anna sinulle valtaa tehdä yksin isoja päätöksiä, kuten muuttoa toiselle paikkakunnalle.
• Etävanhemman sana painaa: Kuvittele etävanhempi jonkinlaisena elokuvahahmona, jolla on veto-oikeus. Ilman hänen suostumustaan muutto ei onnistu, ellei sitten... (katso seuraava kohta).

Mutta entäs jos toinen ei suostu?

Tässä kohtaa astuu kuvaan oikeuslaitos, eli tuomioistuin. Jos et pääse toisen vanhemman kanssa sopimukseen, voit viedä asian käräjäoikeuteen. Siellä sitten tuomari päättää, kumpi saa pingispallon pompotella minne haluaa (tai siis, päättää lapsen asuinpaikan lapsen edun mukaisesti, mikä on usein ihan eri asia kuin vanhempien halut).

Ja hei, muista, että kaikki tämä on yleistystä. Jokainen perhetilanne on kuin oma saippuaoopperansa, täynnä draamaa ja yllättäviä käänteitä. Konsultoi lakimiestä, jos olet epävarma!

Minkä ikäisenä lapsi voi päättää kumman luona asuu?

Olin itse 12, kun vanhempani erosivat. Muistan sen kesän, heinäkuu 2023, kuumuus oli sietämätöntä ja kaikki tuntui jotenkin epäreilulta. Äiti ja isä istuivat keittiössä, kasvot vakavat, ja puhuivat asioista, joista en ymmärtänyt mitään. Oli pelottavaa. He kysyivät mielipidettäni. Minun mielipiteeni. Oliko se edes oikeasti tärkeää?

• Tuntui, että minun piti valita heidän välillään, ikään kuin olisin voinut jotenkin korjata tilanteen.
• Äiti halusi minun asuvan hänen luonaan. Isä oli enemmän hiljainen, mutta silmissä näkyi surua.
• Käräjäoikeudessa käytiin kiireellisiä kuulemisia.
• Päätöstä odottaessa sydän hakkasi rinnassa. Olin aivan pihalla.

12-vuotiaana minun ääneni kuunneltiin, mutta paino oli todella vanhempien toiveilla ja oikeuden päätöksellä. En tiedä, oliko se todella minun päätökseni. Minut kuultiin ja se oli tärkeää, mutta samalla tuntui, ettei minulla ollut mitään todellista valtaa. Käräjäoikeus teki lopullisen päätöksen siitä, missä asun. Tärkeintä oli se, että minun toiveitani kuunneltiin.

Se oli rankka kokemus, ja muistan vieläkin sen paineen ja vastuun, jonka koin. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei se ollut minun tehtäväni korjata aikuisten ongelmia.

Käytännössä 12-vuotiaan lapsen mielipide on erittäin tärkeä asumispäätöksessä, mutta ei ratkaiseva. Oikeus arvioi tilanteen lapsen edun kannalta. Lapsen mielipidettä ei voi jättää huomiotta, mutta se ei aina toteudu täysin. Se oli minulle opettavainen ja vaikea kokemus. Se muutti elämääni.