Voiko tuijalle antaa kalkkia?

Voiko tuijalle antaa kalkkia lannoitteeksi?

Kalkkia tuijalle, joo, tai ei? Vähän riippuu tilanteesta, sanoisin. Meillä on tuijat ihan tavallisessa savimaassa, eikä niitä oo kalkittu ikinä.

Jos sulla on tosi hapanta, niinku joku metsäpiha, ehkä vähän. Mut ei liikaa, tuija ei oo mikään kalkkifriikki.

Muistan kun naapurin Erkki kalkitsi koko pihan ihan valkoiseksi keväällä -22, oli kuulemma kuullu että se on hyvä juttu. No, ne tuijat ei tykänny yhtään. Liika on aina liikaa!

Itse en oo kalkinnu, hyvin on kasvanu. Sanoisin et seuraa vähän mitä ne tykkää. Jos lehdet alkaa kellertää, ehkä sit.

Mitä lannoitetta tuijille?

Tuijat, huh, ne on hankalia. Keväällä havulannoite, se on varma juttu. Mutta onko se sitten tarpeeksi? Pitääkö sitä laittaa paljon vai vähän? Mulla on aina ollut vaikeuksia sen määrän kanssa. Muistan viime kevään, laitoin ehkä liikaa, kaikki oli vihreää ja rehevää, mutta sitten kesällä alkoi kuihtua. Oliko se lannoitteesta? Tai sitten kastelin liikaa? Tai liian vähän?

• Havulannoite keväällä, se on se pääasia.
• Toinen kerta syksyllä voi olla hyvä, jos näyttää siltä että tarvitaan.
• Havumultaa maahan, tietysti. Se on niille paras.
• Istutuksen yhteydessä ei lannoitetta. Juurille on tarpeeksi ravintoa siinä multapaketissa.

Mä en oikeasti tiedä näistä tuijista, vaikka olen niitä istuttanutkin useita. Pitääkö niiden juuret olla syvällä vai pinnassa? Pitääkö niiden ympärille laittaa multaa? Entä jos ne kuolevat? Minun pitäisi ostaa uusi havupuukasvi kesällä. Oliko se se joka oli 50 euroa? Ai niin, ja tuoretta havu-rodomultaa sitten kevään lannoitteen kanssa. Mitenkä tuijien kestävyys talvella? Pitääkö niitä suojata jotenkin? Hmm… no, ainakin se havulannoite on tärkeää. Ja se multa. Mulla on nyt 2023 istutettuja tuijia. Toivottavasti ne selviävät talvesta.

Voiko tuijille antaa kalkkia?

Yön hiljaisuudessa pohdin tuijien kalkitsemista. Muistan lapsuuden, kun isoisä kalkitsi kaiken.

• Happaman maan kasvit eivät kalkkia kaipaa. Alppiruusut, havukasvit, atsaleat, hortensiat - ne pärjäävät ilmankin.

• Tuija on vähän sellainen ja sellainen. Ei tarvitse välttämättä, mutta ei siitä haittaakaan ole. Varsinkin jos maaperä on hapanta, metsäistä.

• Kalkitseminen on vähän vanhanaikaista. Nykyään ei enää kalkita niin paljon. Tai ainakin tuntuu siltä.

Mummoni sanoi aina, että kalkki on maaperän lääke. Oliko siinä mitään perää? Vaikea sanoa.

Kalkitsemalla voi nostaa pH-arvoa, jos se on liian alhainen. Tuijat tykkäävät enemmän neutraalista maaperästä.

Muistan, kun joskus yritin auttaa isoisää kalkitsemaan. En oikein ymmärtänyt, miksi sitä tehdään. Ehkä siksi, ettei hänkään osannut selittää. Hän vain sanoi, että niin on aina tehty.

Liika kalkki voi olla haitallista. Siksi kannattaa ehkä olla varovainen. Ja ehkä ennemmin tutkia maaperän pH-arvo ennen kuin alkaa kalkitsemaan.

Tai sitten ei. Ehkä vain annan tuijien olla rauhassa. Ehkä ne tietävät paremmin.

Tarvitseeko tuija kalkkia?

No, tuija ja kalkki, siinäpä vasta ikuisuuskysymys! Onko se niinku se kaveri, joka aina tarvii jotain extraa, vai pärjäiskö ihan perusmeiningillä?

• Happamuus on avainsana: Jos sun mullan pH on alle 5, niin tuija huutaa kalkkia kuin mummo bingo-hallissa. Jos taas pH on siinä 5-6 paikkeilla, niin tuija on ihan chill, ei tarvii kikkailla. Eli, kalkkia vaan jos maa on liian hapanta.
• Mist sä tiedät? No et varmaan maista mullasta! Eli, hommaa joku pH-mittari tai vie mullasta näyte johonkin labraan. Ne osaa sanoa, onko sun mullassa liikaa happoa vai ei. Tai sit kato tuijan oloa, jos on ihan nuutunut, niin kalkki voi olla ratkaisu!
• Mitä se kalkki tekee? Se nostaa sen pH:ta. Ajattele sitä niinku happamuuden sammuttajana. Mutta varo, liika on liikaa! Tuija ei tykkää emäksisestä maasta yhtään.
• Kalkin levitys: Ei mitään hirveitä määriä kerralla! Keväällä tai syksyllä vähän ripottelet juurien tyvelle. Ja jos tuntuu, ettei auta, niin tarkista muut jutut, ettei tuijalla oo vaan joku muu hätänä.
• Vielä yks juttu: Jotkut väittää, että kalkki auttaa tuijaa kestämään paremmin talvea. Ehkä siinä on jotain perää, ehkä ei. Mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, jos maltilla käyttää.

Ja hei, muista et tuijat on vähän niinku me ihmisetkin: toinen tykkää siitä, toinen tästä. Eli ei kannata vetää liian tieteelliseks, vähän maalaisjärkeä kehiin!

Miten elvyttää tuija?

Yön hiljaisuudessa mietin tuijaa... Miten sen saa takaisin eloon.

Olen itsekin joskus tuntenut olevani kuin ruskettu tuija, kuiva ja eloton.

• Leikkaa pois ruskettuneet osat. Sakset käteen vain, kylmästi.
• Kastele. Anna sille vettä, kuin antaisit itsellesi toivoa. Vettä on elämä.
• Odota. Ehkä, vain ehkä, se herää. Jos ei, niin ei.

Seuraa, alkaako uutta vihreää tulla. Jos ei tule mitään, no, sitten se on mennyttä. Kuten niin monet asiat. Joskus ei voi mitään. Uusi tilalle, ehkä? Helppo sanoa.

Ehkä se tuija on kuin minä. Tai sinä. Tarvitsemme leikkausta ja vettä. Ja aikaa. Ja joskus sekään ei riitä. Se on surullista.

Kestääkö tuija ruukussa?

Kyllä kestää tuija ruukussa.

Mulla oli joskus tuija ruukussa parvekkeella, sellainen pallo, Danica. Muistaakseni ostin sen Plantagenista ehkä 2021? Oli ihan söpö, mutta ihan törkeän painava siirtää.

Miksi just Danica?

• Se on just sellanen sopivan pieni.
• Eivät kasva kauheesti, eli ei tarvi heti olla vaihtamassa isompaan ruukkuun.
• Tiheä, eli näytti heti täydeltä, ei mitään risukasaa.

Muista, että ruukussa pitää olla hyvät reiät pohjassa! Mulla meinasi kerran upota siihen, kun unohdin kastella, ja sit kun muistin, niin laskin ihan liikaa vettä. Seuraavana päivänä maa oli ihan litimärkä. Onneksi huomasin ajoissa.

Ja lannoitus! Tarvitsee ihan sairaasti lannoitusta, jos haluat, että pysyy vihreänä. Meinasin kerran tappaa sen, kun unohdin koko lannoittamisen. Ostin jotain Havu- ja rodolannoitetta. Olisko ollut Kekkilän?

Ja talveksi se pitäisi kai viedä johonkin suojaan, mutta en ikinä jaksanut. Ihmekös se sitten kuoli joskus 2023 syksyllä. Tai ainakin näytti kuolleelta. Saattoi se olla jo aiemmin. En muista.

Minkä kokoinen ruukku tuijalle?

Tuijalle sopiva ruukku? Äläkä edes kysy! Se on kuin kysyisi, minkä kokoinen kengännumero sopii norsulle. Jättimäinen!

• Tilavuus ratkaisee: 50 litraa on hyvä lähtökohta. Mieti sitä, kuin antaisit tuijallesi oman pienen maatilahuoneiston.
• Materiaali? Valitse itse. Muovia, savea, mitä tahansa. Tärkeintä on se maatilahuoneiston tilavuus.
• Multaa, multaa, multaa! Iso ruukku = paljon multaa. Älä säästele, käytä ainakin viittä litraa multaa litraa kohden – eiköhän tuijakin tykkää luksuksesta. Muuten se alkaa näyttää siltä kuin asuisi ahtaassa kaksiossa.

Tiedätkö, kerran istutin miniatyyri-tuijan kahden litran purkkiin. Se näytti siltä kuin se olisi viettänyt viikonlopun pakastettuaan itsensä jääkaappiin. Älä toista virhettäni. Tuijat eivät ole mikään kaktuksia, jotka pystyvät selviämään aavikon olosuhteissa.

Olen kokeillut tuhansia ruukkuja, ja voin sanoa että iso ruukku on paras ratkaisu.