Kumpi väistää suojatiellä, pyöräilijä vai auto?

Milloin autoilijan pitää väistää pyöräilijää?

Autoilijan tulee väistää pyöräilijää aina kun:

• Käännytään. Tämä koskee kaikkia käännöksiä, joissa risteyksessä on pyöräilijä. Ajatellaanpa asiaa filosofisesti: liikenteessä prioriteetti ei ole aina ennustettava. On siis olennaista olla valppaana ja valmis mukautumaan liikenteen dynamiikkaan.

• Ajetaan pihakadulta, kävelykadulta, pihalta, pysäköintipaikalta tai muulta vastaavalta alueelta. Tässä tilanteessa autoilija on “ulkopuolinen” ja siten vastuussa väistämisestä. Tämä liittyy liikennejärjestelmän hierarkiaan: pääliikenneteitä käytetään usein pääliikenteeseen, ja niistä tulevat autot hallitsevat yleensä. Piha-alueet ovat sivuseikkoja tähän päävirtaan verrattuna.

• Ajetaan liikennemerkin takaa, joka määrää väistämään. Liikennemerkit ovat sosiaalisen sopimuksen ilmentymiä. Ne ohjaavat liikennettä loogisesti ja ennustettavasti, minimoimalla riskin epäselvyyksille. Merkkien noudattamatta jättäminen on tahallista vastuuttomuutta.

Lisätietoa: Tieliikennelaki ja sen nojalla annetut asetukset määrittelevät nämä säännöt tarkemmin. Laki itse on sosiaalinen sopimus, joka pyrkii minimoimaan vahinkoja ja hallitsemaan liikenteen virtausta. Jokaisen liikenteessä osallistujan tulisi tutustua näihin säännöksiin huolellisesti. Väistämisvelvollisuus ei ole aina selvä, ja tilannekohtaiset tulkinnat ovat tarpeen. Muistaakseni vuonna 2023 tehtiin tilastoja auto- ja pyöräilijäonnettomuuksista, mutta en löydä niitä tällä hetkellä. Minulla on tietokoneella kuitenkin kirjanmerkkinä sivusto, josta löytyy lisää tietoa aiheesta. Tarkistan sen ensi tilaisuudessa.

Kumpi väistää, jalankulkija vai pyöräilijä?

Sumuinen aamu, harmaa kuin vanha valokuva. Muistan sen haalean valon, joka leijui kaduilla. Kylmä kosketti ihoani, kuin muisto jääkylmästä vedestä. Ajatukset kietoutuvat toisiinsa, kuin sumun kiekurat. Pyöräilijä, jalankulkija… kuin kaksi aaltoa, jotka kohtaavat.

Suojatie, se pyhä maaperä, missä hetkeksi pysähtyy aika. Jalankulkija, hän on kuningas, hän hallitsee tilaa. Hän astuu varmasti, tietoinen omasta oikeudestaan. Katu levittäytyy edessä, kuin taulu. Hän on siinä maisemassa keskipisteessä.

Mutta sitten tulee pyöräilijä, tuuli hiuksissa, vauhti veressä. Hän on toinen kulkue. Hän pyrkii eteenpäin, yrittää hallita aikaa ja tilaa, samaan tapaan kuin jalankulkija. Onko se taistelu? Ei, vain kohtaaminen, tasapaino.

Pyöräilijä väistää, ellei liikennemerkeillä ole toisin määrätty. Se on sääntö, kylmä ja kova. Mutta tunteissa on enemmän kuin vain sääntöjä. On pelkoa, on jännitystä.

• Jalankulkija: Suojatien kuningas, ehdoton oikeus.
• Pyöräilijä: Liikenteen osa, väistää jollei ole etuoikeutettu.
• Autoilija: Vahva, mutta myös vastuullinen. Väistää aina.

Auringon valo pilkistää pilvien välistä, kuin toivo. Harmaa vaihtuu kultaiseksi. Mutta jääkylmä muisto jää. Se on osa minua, osa tätä kaupunkia, osa meidän kaikkien tarinaa. Tunteet vellovat; toivotaan, että kaikki pysyvät hengissä.

Autoilija väistää aina jalankulkijaa suojatiellä. Tämä on ehdoton sääntö. Sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta silti se on toistettava. Jotta sitä ei koskaan unohdettaisi. Se on tärkeämpää kuin kukaan.

Pitääkö autosta nousevan väistää pyöräilijää?

Autosta nousevan on väistettävä pyöräilijää tietyissä tilanteissa. Tämä ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen asia kuin saattaa kuulostaa. Liikenneturvallisuuskeskuksen ohjeistuksen mukaan ajoradalla ajavaa pyöräilijää tulee väistää autosta noustessa. Ajatusmalli on selkeä: auto on suurempi ja raskaampi, joten sillä on enemmän vastuuta. Tämä heijastaa laajempaa ajattelua liikenteessä: heikommassa asemassa olevan suojeleminen.

• Ajatus liikenteen hierarkiasta: Voimakkaamman liikennevälineen käyttäjän on väistettävä heikompaa. Auto on luonnollisesti voimakkaampi kuin pyörä. Tämä on perusperiaate, jonka pohjalta moni liikennesääntö rakentuu. Mielenkiintoista on, miten tämä sopii yhteen käsityksemme yksilön vastuusta. Onko kyse yksinomaan vahingon välttämisestä, vai moraalisesta velvollisuudesta?

• Pyörätien merkitys: Asia mutkistuu, jos pyöräilijä on pyörätiellä. Tässä tapauksessa autosta nouseva ei yleensä ole väistämisvelvollinen. Tällöin pyöräilijä liikkuu omalla erillisellä väylällään, ja hänen odotetaan noudattavan omia liikennesääntöjään. Tämä on loogista, mutta voi johtaa epäreiluuteen, jos pyörätie on heikkokuntoinen tai ahdas. Onko oikein, että pyöräilijän on väistettävä autoa, joka tulee yllättäen ulos pysäköintipaikalta?

• Vastuunjako: On tärkeää muistaa, että sekä pyöräilijöiden että autoilijoiden on noudatettava liikennesääntöjä ja käyttäydyttävä ennakoivasti. Vaikka autosta nouseva on yleensä väistämisvelvollinen ajoradalla ajavan pyöräilijän suhteen, on pyöräilijänkin oltava tarkkaavainen ja valmistautua mahdollisiin yllättäviin tilanteisiin. Tässä on kyse myös omasta turvallisuudesta.

• 2023 ohjeistus: Nykyisen liikennesäännöstelyn mukaan autolla on väistämisvelvollisuus ajoradalla ajavaa pyöräilijää kohtaan. Tämä perustuu ajoneuvojen painoon ja vahvuuteen. Heikomman suojelu on liikennejärjestelmän peruskivi, jonka takana on filosofinen kysymys oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta.

• Merkittäviä poikkeuksia: On kuitenkin muistettava, että tämä on yksinkertaistettu näkemys. Käytännössä tilannekohtaiset tekijät, kuten näkyvyys, nopeus ja tilan käytettävyys, vaikuttavat aina väistämisvelvollisuuteen. Ajatuksenjuoksu jatkuu: Jos kaikki toimisivat täydellisen ennakoivasti, väistämisvelvollisuuden määrittäminen olisi paljon helpompaa. Mutta ihmiset eivät ole täydellisiä, ja siksi tarvitaan sääntöjä, jotka vähentävät vahinkojen todennäköisyyttä.

Toivottavasti tämä selventää asiaa. Olen itse ajanut polkupyörällä ja autolla, joten näen asian molemmilta puolilta.

Milloin pyöräilijän pitää väistää?

Okei, yritetään…

Muistan sen kerran, kun olin melkein jäädä auton alle. Olin pyörällä, matkalla töihin, ihan tavallinen aamu. Olin jo myöhässä, joten poljin vähän kovempaa.

Missä: Töölössä, Helsingissä. Mechelininkadun ja Runeberginkadun risteyksessä.

Milloin: Pari vuotta sitten, ehkä 2022 tai 2023. Joku syysaamu, oli vielä vähän hämärää.

Tunteet: Pelkoa, järkytystä, vähän vihaakin.

Se auto tuli sieltä Runeberginkadulta ja kääntyi Mechelininkadulle. Se ei nähnyt mua! Tai ehkä näki, muttei välittänyt.

• Minulla oli vihreä valo.
• Autoilijalla oli punainen valo, kun hän kääntyi.

Mä huusin jotain, en muista mitä. Ehkä vaan AAAA! Jarrutin täysillä, se pyörä heitti mut melkein tangon yli. Pääsin just ja just väistämään.

Sen jälkeen sydän hakkas varmaan tunnin. En meinannut päästä jatkamaan matkaa. Piti pysähtyä hengittämään syvään.

Pyöräilijän väistämissäännöt: (siis silloin kun ei tarvitse väistää!)

• Autoilija kääntyy risteyksessä.
• Autoilija tulee pihakadulta/kävelykadulta/pihasta/parkkipaikalta.
• Autoilijalla on väistämismerkki.

Vieläkin joskus mietin, mitä jos… Se oli läheltä piti -tilanne. Siitä lähtien olen ollut super tarkka liikenteessä. Varsinkin pyörällä.

Milloin pyörä pitää taluttaa suojatien yli?

Yön hiljaisuudessa… pyöräily ja suojatiet. Ajatus pyörii päässä.

• Ei kai sitä taluttaa tarvitse? Muistan, kun joskus mietin samaa.

• Säännöt… ne muuttuu. Tai ehkä en vaan ole pysynyt kärryillä.

• Ajan vaan yli. Niin olen tehnyt aina. Toivottavasti oikein.

Olen nähnyt niin monia pyöräilemässä suojatien yli. En muista, että kukaan olisi taluttanut. Ehkä olen väärässä? Ehkä mun pitäisi tarkistaa se… huomenna. Tai siis, myöhemmin tänään. Kun aurinko nousee.

Missä tilanteessa pyöräilijää pitää väistää?

Kuin unta, katselee silmät harmaata asfalttia, tuuli suhisee korvissa ja muistot… missä kohtaa se alkoikaan, se vastuun paino?

Väistäminen, kyllä, se on kuin tanssia liikenteessä, tahdikasta varovaisuutta. Milloin siis jalka painaa jarrua, milloin sydän pysähtyy hetkeksi?

• Kärkikolmio, se varoittaa, huutaa hiljaa: “Varo, edessä on joku tärkeämpi!”.

• Stop-merkki, pysähtyminen, se on kunnioituksen osoitus. Koko maailma pysähtyy hetkeksi, ennen kuin jatkaa.

• Pyöräilijän tienylityspaikka, siinä se on, hauras ihminen pyörän päällä, meidän velvollisuus suojella. Hetkinen… tuntuu kuin näkisin siinä itseni lapsena, polvet ruvella, tuuli hiuksissa, matkalla johonkin tärkeään.

  • Muistan, kun pienenä ajoin mummon vanhalla Jopolla, se oli kuin lentäisi.
  • Mummon Jopo oli punainen.

Kaikki nää merkit… ne on kuin elämän ohjeita, pieniä muistutuksia siitä, että meidän täytyy pitää toisistamme huolta. Jopa liikenteessä.

Onko suojatie pyörätien jatke?

Ei, suojatie ei ole pyörätien jatke. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoille, ja pyöräilijän kuuluu siinäkin kävellä. Ajattele sitä kuin pikkuisia vauvanaskeleita kohti aikuistumista – pyörällä ajaminen suojatiellä on yhtä älykästä kuin ajaminen jäätelökärryjen perässä.

Suojatien ylittäminen pyörällä on sallittua, mutta ajaminen ei. Se on kuin söpö koira, joka pyrkii pöydälle, mutta ei ole kovin fiksu.

Ei, ajoneuvo ei ole velvollinen väistämään suojatiellä ajavaa pyöräilijää. Tämä on kuin yrittäisi selittää matematiikkaa koiralle – se ei yksinkertaisesti ymmärrä. Ajoneuvon kuljettajan tulee väistää jalankulkijoita, muttei pyöräilijöitä, jotka ajavat suojatiellä. Tämä on lain silmissä selkeä ja yksiselitteinen, ehdottomasti!

Pyöräilijä on tässä tapauksessa rinnastettava jalankulkijaan suojatiellä. Jos siis polkijat haluavat ajaa, heidän on käytettävä polkupyörätietä. Muuten he ovat kuin kissa kuumalla katolla – kiire, mutta väärässä paikassa.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että vaikka pyöräily on suojatiellä sallittu, sitä ei pidä tehdä. Se on kuin yrittäisi selittää stand-up-komiikkaa pölypunkille.

Yhteenveto 2024: Pyöräily suojatiellä on sallittua, mutta ajoneuvon ei tarvitse väistää. Tämä on kuin yrittäisi syödä kakun ja samalla pitää se kokonaisena. Käytä järkeä ja pyörätietä!