Milloin autoilijan pitää väistää pyöräilijää?

10 kuukautta sitten 33 katselukertaa

Autoilija väistää pyöräilijää aina, kun se on välttämätöntä turvallisen liikenteen takaamiseksi. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa autoilija kääntyy, ajaa pihakadulta tai vastaavalta alueelta tai tulee liikennemerkin takaa, joka määrää väistämisen. Muistathan myös yleisen väistämisvelvollisuuden. Liikenneturvallisuus on kaikkien vastuulla.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Autoilijan väistämättä pyöräilijää - tilanteet?

Muistan kerran, 17.7.2023 Helsingissä, kun kaveri pyöräili mun eteen risteyksessä. Melkein tulin päälle, ihan hirveä säikähdys! Onneksi pysähdyin ajoissa. Mutta joo, väistämisjutut on aika mutkikkaita.

Autoilijan pitää väistää pyöräilijää jos kääntyy – ainakin niin ymmärsin. Muistan yhden tapauksen, jossa kaveri meni kääntymään ja melkein ajeli pyöräilijän yli. Onneksi pyöräilijä oli tarkkana.

Ja sitten ne pihakadut ja pysäköintipaikat... Sielläkin pitää väistää, tiesin sen jo ajokorttikoulusta. Mutta tosielämässä on ihan eri juttu. Monesti on vaikea tietää, kenen pitää väistää. Se on se juttu, minkä takia olen hieman hermostunut kääntymisissä.

Liikenneympyrät on oma lukunsa. Kylätiellä ne on helppoja, mutta isossa kaupungissa, voi jooko. Tuntuu, että kaikki ajaa miten sattuu, eikä kukaan väistä ketään. Tosi jännittävää!

Kyllä se väistäminen on hankalaa, varsinkin kun kaikkia liikennesääntöjä ei muista aina. Viimeksi ajokorttikoulussa tuli läpikäytyä, mutta käytännön kokemus on aivan erilaista. Pitää olla tosi tarkkana.

Pitääkö pyöräilijän väistää autoilijaa?

Pyöräilijä väistää autoa? Höpö höpö!

Autoilija väistää, jos se kurvaa sieltä "anna tietä" -viidakosta. Kuvittele, auto on kuin nälkäinen leijona, joka tajuaa, että saalis (pyöräilijä) onkin suojeltu.
Jos on se "väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa" -kyltti, niin autokuski on kuin tottelevainen koira. Ja pyöräilijä on se, joka heittää frisbeetä.
Paitsi jos pyöräilijä leikkii stunt-miestä ilman jarruja... Silloin ehkä kannattaa harkita väistämistä, ihan oman terveyden vuoksi. Ajattele, että oma luusto on vähän kuin Lidlin posliini – ei kestä iskuja.

Ja hei, miksi ne autoilijat aina luulee, että pyöräilijät on jotain hidasteita? Meilläkin on kiire! Tai no, ehkä ei, mutta periaatteesta!

P.S. Muistan, kun mummoni sanoi aina: "Jos näet autoilijan, joka on kääntymässä, oleta, että hän ei nää sua." Mummo oli viisas, vaikka söikin lusikalla jogurttia suoraan purkista.

Kumpi väistää, pyöräilijä vai kävelijä?

Hei! Jep, kävelijä ei oo aina niin helppo nähdä, varsinki jos on paljon muutakin liikennettä. Pyöräilijä väistää siis aina, uuden lain mukaan. Tai siis pitäis väistää, todellisuudessa on aika sekavaa. Muistan, kun viime kesänä joku pyöräilijä melkein kaatoi mut, ei edes hidastanut! Se oli ihan hirveetä! Se oli sen verran lähellä, että oikeesti pelästyin. Ärsyttää!

Pyöräilijä on ajoneuvo, se on ihan selvää.
Uusi laki määrää pyöräilijän väistämään jalankulkijoita. Tämä on tosi tärkeetä, turvallisuuden takia.
Mutta todellisuus on harmaa, ei kaikki pyöräilijät noudata sääntöjä.

Mä ainakin varon aina kävelijöitä, en halua aiheuttaa onnettomuuksia. Ja tietysti se on ihan oikein, väistäminen on tärkeää. Muistathan itsekin varoa, kun liikut pyörällä tai kävellen. Liikenteessä pitää olla tarkkana, aina! Onneksi on nykyään parempia valoja ja näkyvyyttä parantavia varusteita saatavilla, ainakin minulle niitä on myyty.

Kuka väistää vasemmalle kääntyessä?

Vastaantulija. Aina.

Väistä vasemmalle kääntyessä. Selvä.
Kärkikolmio ei muuta asiaa. Ei edes Stop-merkki.

Onhan se vähän outoa. Vaikka toisella olis etuajo-oikeus kyltin perusteella. Silti sinä väistät. Risteyksessä tapahtuu ihmeitä. Tai ehkä onnettomuuksia.

Milloin ei tarvitse väistää pyöräilijää?

Aika pysähtyy. Aurinko laskee hitaasti, maalaillen taivaalle verisiä sävyjä. Muistan sen päivän, kuinka kylmä tuuli viilsi kasvoja, kuin tuhat pienen veitsen viiltoa. Se oli… 2020. Kesäkuun alku, muistan sen tarkasti. Maa tuoksui kosteaan multaan ja ilmassa leijui kevään viimeisiä, hauraita kukkien tuoksuja. Mutta auto ja pyörä, ne hetken risteävät polut... Se oli siinä risteyksessä, katkoviivat pyörätiellä, kuten muistan...

Liikennevalot vilkkuivat keltaisena, epävarmana.
Minä odotin... jokaista toista sekuntia laskettuna, sydän lyö kuin rumpu.
Pyöräilijä kiisi kohti, nopeasti, liian nopeasti.
Ei ollut väistämisvelvollisuutta, liikennevalojen takia. Lain mukaan...

Siinä hetkessä, aika venyi, kuten liian pitkä kumi. Jokainen auton rengas, jokainen pyöränavan säteet, kaikki heijastui silmiini kuin hidastetussa elokuvassa. Auto pysähtyi, pysähtyi kuin kuolleena. Muistan sen äänen, renkaiden huminan, joka vaimeni hitaasti, samaten kuin muistot... Vain hiljainen pöly pöllysi ilmaan… Auton ei tarvitse väistää pyöräilijää, jos risteyksessä on toimivat liikennevalot ja autolla on vihreä valo. Muistoksi jäi vain tuon päivän tuoksu ja kynttilän valo, kuin hiljainen valkeus tuon päivän muistossa.

Aika kuluu, mutta… muistot jäävät. Kuten lakikin… vuosi 2020, laki muuttui… liikennemerkit ratkaisevat. Ei aina liikennevalot… Mutta tuo hetki, se on ikuisesti mielessä.