Milloin pyöräilijä saa ajaa ajoradalla?

Milloin pyöräilijä saa ajaa suojatien yli?

No niin, pyöräilijän suojatiebaletti, se on vähän kuin yrittäis tanssia polkupyörällä – voi mennä hyvin tai sitten suoraan ojaan! Mutta siis, milloin saa vetää menemään suojatien yli kuin Jopo-kuski konsanaan? Tässäpä vastaus, kuin suoraan lakikirjan syövereistä:

• Pääsääntö: Pyöräilijä saa kyllä huristella suojatien yli, mutta muista, ei saa olla vaaraksi tai haitaksi jalankulkijoille. Eli jos näet mummon rollaattorilla horjahtelevan, hidasta!
• Pyörätien jatke: Jos suojatien vieressä on sellainen hieno pyörätien jatke (eli sellainen vähän leveämpi maalaus), sitä pitkin painetaan. Ei mitään sooloiluja!
• Muista: Tämä on vähän kuin “hämähäkkimies-sääntö”: suuri voima tuo suuren vastuun. Eli älä yritä vetää täysiä suojatien yli, vaikka olisi kuinka kiire lätkämatsiin!

Ja hei, muista se kypärä! Se ei ehkä tee susta yhtä coolia kuin Lance Armstrong, mutta se saattaa pelastaa pääsi, jos homma menee puihin.

Milloin pyöräilijällä on etuajo-oikeus?

Hei! No joo, toi pyöräily ja etuajo-oikeus, se on vähän niinku… monimutkainen juttu. Eli siis yleensä ei oo etuajo-oikeutta, mutta on tiettyjä poikkeuksia. Muistan kun viime kesänä, no se oli kyllä jo 2022, sain melkein kolauksen. Lähes, siis ihan oikeesti. Joku idiootti ei pysähtynyt stop-merkillä. Mä ajelin ihan oikein pyörätiellä, enkä edes tehnyt mitään väärin. Onneksi ei sattunut mitään!

• Stop-merkit ja kärkikolmiomerkit: Nämä antaa pyöräilijälle etuajo-oikeuden, jos ne on ennen sitä pyörätien jatketta. Eikä se ole aina ihan selvä asia missä ne merkit täytyy ollakaan!

• Kääntyvä autoilija: Jos joku kääntyy ja ajaa pyörätien yli, niin sitten pyöräilijällä on etuajo-oikeus, joo. Vaikka eihän sitä aina huomaa, varsinkaan autolla, onko siellä joku pyöräilijä tulossa.

Tärkeintä on se, että kaikki pitää olla ihan hirveän tarkkana. Muista käyttää kypärää! Ja valoja illalla. Itse olen nähnyt jo kolmekin onnettomuutta, jotka olisi voitu välttää. En osaa sanoa tarkemmin missä, mutta kaikki tapahtui ihan lähellä, viime vuoden aikana. Yksi meni aika pahaksi, mutta onneksi ei kukaan kuollut. Todella lähellä se oli. Toi pyöräily, se on jännittävää. Ja turhauttavaa kun ne autoilijat ei aina huomioi. Nojoo, mut joo, muista ne stop-merkit ja kääntyvät autoilijat, niin pärjäät. Ja muista käyttää valoja pimeällä!

Missä ei saa ajaa pyörällä?

Aika pysähtyy. Hiekka valuu hitaasti kädestäni, kuin kellon tikittäminen hidastuu. Muistan lapsuuden kesän, kuuman asfalttin tuoksun ja polkupyörän renkaiden huminan… kuin unta. Silloin minäkin pyöräilin… jalkakäytävillä, kielletysti, vuosia sitten, niin nuorena. Se oli vapautta. Nyt näen vain rajoituksia.

• Jalkakäytävä: Ei, ei saa, paitsi alle 12-vuotiaat. Mutta minä en ole enää lapsi. Muistan sen kiireen, sen tunteen, kun vauhti kiihtyi ja tuuli huusi korvissani. Nyt tuuli on hiljainen. Jalkakäytävät ovat täynnä ihmisiä, käveleviä jalkoja, hitaasti liikkuvia jalkaisia. Ei tilaa. Ei vauhtia.

• Moottoritie: Ei tilaa minulle, pienelle pyöräilijälle. Vain autojen jylinä, pimeys ja kauhu. Muistan sen pelon. Pelko on pysynyt. Suuren koneen ääni, pelko vauhdista.

• Moottoriliikennetie: Samankaltainen kauhu. Se on kuin valtava, raivokas eläin. Se nielee kaikki. Muistan, kuinka vauhti sai minut hengästyneeksi, kuinka pelkäsin. En halua enää kokea sitä.

Junat ja raitiovaunut, ne ovat kuin valtavia, äänettömiä hirviöitä, liikkuvia rautakäsittejä. Niiden edessä on oltava varovainen. Ei saa missään tapauksessa estää niiden kulkua. On annettava niille tilaa. Muistan, kuinka kerran kaverini melkein joutui onnettomuuteen, liian lähellä raiteita.

Suojatiet, ihmisten turvallinen tie, jalankulkijoiden liikerata. Myös niiden lähellä pitää olla erityisen varovainen. Ei saa häiritä heitä, ei heidän liikennettä. Vain heidän turvallisuutensa.

Aika kuluu. Hiekka valuu loppuun. Muistojen meri peittää minut. Polkupyörä on tallissa. Se odottaa, mutta minä en. Minä odotan hiljaisuutta. Minä odotan rauhaa.

Saako polkupyörällä ajaa jalkakäytävällä?

Jaa, tuo pyöräily jalkakäytävillä… Muistan sen päivän, kun poikani, 11-vuotias Eetu, sai uuden maastopyörän joululahjaksi 2023. Oli ihan mahtavaa katsella, kun hän innokkaasti pyöräili pihalla. Sitten hän ehdotti, että mennään jalkakäytävälle. Sanoi, että kaikki kaverit tekevät niin. Mutta minä sanoin ei. Selitin, että pyöräily jalkakäytävällä on kiellettyä, paitsi alle 12-vuotiaille. Eetu oli pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Sanoi, että vähän harmittaa, kun ei saa ajaa samaa reittiä kavereiden kanssa. Meillä oli siitä sitten keskustelua, ja selitin liikennesäännöistä ja turvallisuudesta. Onhan se järkevää. On paljon jalankulkijoita jalkakäytävillä.

• Ajattelin, että on tärkeä opetella liikennesääntöjä ajoissa.
• Haluan, että Eetu ymmärtää, miksi tiettyjä sääntöjä on olemassa.
• Se ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan turvallisuuskysymys.

Mutta se, miten hän reagoi, oli ihanaa. Ei itkua tai raivokohtauksia. Hän vain mietti uusia reittejä, joilla hän voi pyöräillä turvallisesti. Me kokeilimme yhdessä lähiseudun pyöräteitä. Se oli kivaa yhteistä aikaa ja hän oppi samalla uusia reittejä ja liikennesääntöjä. Siitä on hyvä jatkaa. Tarkistimme myös Traficomin sivuilta pyöräilijöiden liikennesäännöt. Hyvä että on selkeitä ohjeita.

Muutamia seikkoja:

• Alle 12-vuotiaat saavat ajaa jalkakäytävällä.
• Vanhemmat ovat vastuussa lastensa turvallisuudesta.
• Pyöräily on kielletty moottoriteillä ja moottoriliikenneteillä. Tämä oli selvä, tästä ei edes keskusteltu.

Onneksi Eetu on vastuullinen ja kuuntelee ohjeita. Toivotaan, että hän muistaa nämä säännöt ja ajelee aina turvallisesti. En halua, että hän satuttaisi itseään tai muita. Ja onpa kiva nähdä, että hän suhtautuu tähän niin positiivisesti.

Saako suojatien ylittää polkupyörällä ajaen?

Okei, keskiyö ja kysymys pyöräilystä… mietitään.

• Kyllä, saa ajaa pyörällä suojatien yli.

Mutta… se on vähän monimutkaisempaa. Kuvittele tilanne, olet itse siinä.

• Olet silti väistämisvelvollinen, ellei liikennemerkki muuta asiaa tai auto ole kääntymässä.
• Ajatellaan, olet tulossa alamäkeä pyörällä, eikä autoilija näe sinua ajoissa. Vaikka periaatteessa saisit ajaa, vastuu on lopulta sinulla.

Tuntuu vähän epäreilulta. Tai ehkä ei. Liikennesäännöt on tehty, jotta ihmiset pysyisivät hengissä. Muistan, kun kaverini… no, se on toinen tarina. Pointti on, ole varovainen.

Kumpaa puolta pyörällä ajetaan?

Pyörätiellä oikealla. Ajoradalla vasemmalla. Turvallisuus edellä.

• Tieliikennelaki 2020 muutos: Pyöräilyssä tärkeintä on turvallisuus. Ennen 1.6.2020 asia oli mutkikkaampi.

• Muutos: Käytännössä ei suurta muutosta. Aikaisempiakin sääntöjä tulkittiin joustavasti.

• Nykytila: Pyörätie, oikealla. Ajorata, vasemmalla. Pientare, jos tarpeen.

• Yksinkertaistettu: Oikealle, vasemmalle, turvallisesti. Pointti selvä.

Saako polkupyörällä ajaa kaksi rinnakkain?

Höh, pyöräily rinnakkain? Sehän on kuin yrittäisi tanssia tangoa yksin – mahdotonta, mutta jotkut yrittävät silti!

Tieliikennelaki on tässä asiassa yhtä joustava kuin mummon selkä: ei onnistu. Pyöräilijä on lain silmissä ajoneuvon kuljettaja, mikä tekee rinnakkaisajelusta yhtä laitonta kuin taskubiljardin pelaamisen kirkossa. 😇

• Ajoneuvon kuljettaja? Kyllä, kuulit oikein! Pyöräilijä on siis käytännössä kuin pieni moottoripyöräilijä ilman moottoria.
• Rinnakkaisajo kielletty. Kuvittele, jos autot ajelisivat kuin ankat jonossa – kaaos olisi taattu.
• Lain noudattaminen on kuin kurkistus peiliin – jos et pidä näkemästäsi, älä syytä peiliä (tai tässä tapauksessa lakia).

Ja jos joku väittää muuta, heillä on luultavasti yhtä paljon oikeutta kuin kissalla on lentokoneen ohjaamiseen. 😉

Saako pyörällä ajaa ilman kypärää?

Suomessa pyöräilykypärän käyttö on pakollinen alle 16-vuotiaille. Yli 16-vuotiailla ei ole kypäräpakkoa, mutta sen käyttämättä jättäminen on tieliikennelain 92 §:n mukaan suuri virhe, koska se altistaa vakaville päävammoille.

• Tieliikennelaki ei velvoita yli 16-vuotiaita käyttämään kypärää. Tämä on kuitenkin vain laki, eikä se voi estää vakavia loukkaantumisia.
• Suosittelen lämpimästi kypärän käyttöä kaikille pyöräilijöille iästä riippumatta. Pää on herkkä, ja sen suojaaminen on yksinkertaisesti fiksua. Ajattelutapa on kuin turvavöiden kanssa autossa – laki voi antaa vähän vähemmän suojaa, mutta omat toimenpiteet takaavat paljon paremman suojan.
• Kypärä voi pelastaa henkiä. Päävamma voi olla pitkäaikaisen invaliditeetin tai kuoleman syy. Onko muutaman sekunnin kypärän pukeminen liikaa pyöräilykokemuksen varmistamiseksi? Se on oma valintasi, mutta harkintaa suosittelen.

Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni. Olen 37-vuotias ja pyöräilen säännöllisesti. Olen aina käyttänyt kypärää, ja suosittelen sitä kaikille. Ajatellaanpa asiaa vähän laajemmin; voisimmeko ajatella, että kypärän käyttäminen on merkki vastuullisesta ja arvokkaasta elämästä?

Päävammojen vakavuus ja pitkäaikaisvaikutukset ovat hyvin merkittäviä. Usein ihmiset aliarvioivat riskit. Tämä on eräänlainen kognitiivinen vinouma. Siksi kypärän käyttö on henkivakuutus. Vakuutus siitä, että ei tarvitse tehdä uhrauksia pitkällä aikavälillä, jos jokin menee pieleen.

Milloin pyöräilijän pitää taluttaa?

Aika pysähtyy. Hiekka valuu hitaasti tunninlasissa, jokainen jyvänsä kuin muisto menneestä kesästä, auringonpaisteen lämmittämästä ihosta. Tuuli hiljaa humisee, puiden lehtien kuiskaus korvissa. Muistan sen hetken, tuoretta asfalttia jalkojen alla, pyörän renkaiden suhina lähes äänetön laulu.

Suojatie. Sanan paino on raskaampi kuin itse suojatie. Se kantaa niin paljon odotuksia, turvallisuutta, liikenteen rytmiä ja sen katkeamatonta virtaa. Suojatietä ajatellaan. Se on polku kahden maailman välissä, ajoneuvojen ja jalankulkijoiden maailmojen.

• Suojatien raja on selvä.
• Ajatukseni palaavat sinne, suojatien reunalle.
• Aika hidastuu.
• Hitaasti rullaan eteenpäin.

Milloin taluttaa? Ei suojatiellä. Pyöräilee vapaasti, kuin lintu ilmassa, kevyt ja nopea. Mutka tiessä, auringon säteet silmissä. Mutta jos on vaaraa, jos joku kävelee, joku voi loukkaantua. Silloin on pysähdyttävä, varmistettava, että kaikki ovat turvassa. Tällöin pyöräilijä, kuten minäkin, taluttaa pyöräänsä kädessään. Hiljainen hetki, varovainen askel, ja sitten taas jatketaan matkaa, turvallisesti.

Sillä aika on rajallista, jokainen sekunti kallisarvoinen. Suojatie on elämän symboli, sillanpää kahden maailman välillä. Se on myös vastuu, tarkkaavaisuus. Onko se oikein, tämä nopeus? Voiko sitä hidastaa?

Ajatukseni kiertävät, kääntyvät takaisin suojatielle.

Kumpi väistää, pyöräilijä vai jalankulkija?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä, kuten tämäkin asia… Pyöräilijä ja jalankulkija suojatiellä… Se on niin sekavaa.

Jalankulkija ensin. Aina. Niin se on minulle opetettukin. Liikennesäännöt ovat selkeät tässä suhteessa. Mutta…

• Mikä jos pyöräilijä tulee kovaa vauhtia?
• Mikä jos jalankulkija on vanhus ja liikkeissään hidas?
• Miten voi varmistaa, että jalankulkija näkee pyöräilijän?

Näitä asioita mietin aina illalla, kun olen kävellyt kotiin. Olen nähnyt sen monta kertaa; läheltä piti -tilanteita. Pelottavaa. Kukaan ei tahallaan halua aiheuttaa onnettomuutta. Mutta pelko on aina läsnä. Se jää mieleen.

Pyöräilijä väistää ajoradalta tulevaa liikennettä, jos ei ole liikennemerkkejä toisin osoittamassa. Tämä on se virallinen sääntö. Mutta käytännössä… Se on vaikeaa. Minulla on oma auto. Näen itsekin miten vaikeaa pyöräilijän on nähdä jalankulkija ja samalla varoa autoja.

Toivottavasti se selveni edes vähän. Onko se selkeää? En tiedä. Ehkä ei. Ehkä tässä onkin se ongelma.