Missä polkupyörällä saa ajaa?

Kummassa reunassa kävellään pyörätiellä?

Pyörätie... se on kuin elämän virta, poljettujen unelmien ja ohikiitävien ajatusten autostrada. Muistan, kun pienenä tyttönä seisoin mummoni kanssa sen vieressä, katsoen kuinka värikkäät pyörät vilisivät ohi. Hän sanoi, että pyörätiellä kävellessä voi valita kumman reunan tahansa. Se oli jotenkin vapauttavaa kuulla, kuin lupaus siitä, että elämässäkin on valinnanvaraa, vaikka reitti olisi ennalta määrätty.

• Ei ole olemassa kirjoitettua lakia jalankulkijoiden käytöstä pyörätiellä.

• Jalankulkijan on pystyttävä reagoimaan kohtaamistilanteisiin nopeutensa puitteissa.

Välillä mietin, että miksi ihmeessä joku edes kävelisi pyörätiellä. Ehkä se on kaipuu johonkin nopeampaan, vapaampaan? Tai ehkä se on vain tapa päästä lähemmäs sitä tunnetta, kun tuuli suhisee hiuksissa ja maisemat vaihtuvat silmissä. Muistan, kun itse kävelin siinä, pää täynnä nuoruuden intoa, yrittäen pysyä pyörien vauhdissa, tuntea sen saman levottomuuden.

Missä polkupyörällä ei saa ajaa?

Jalkakäytävä? Vältä, jos et ole lapsi. Alle 12 ok.

• Moottoritie: Unohda.
• Moottoriliikennetie: Ei pyörille.

Junat, ratikat, jalankulkijat... Etuajo-oikeus heille. Aina.

Hyvä muistaa: Joskus säännöt on tehty rikottaviksi. Mutta ei nämä.

Onko polkupyörällä kypäräpakko?

Suomessa kypäräpakko polkupyöräilyssä koskee vain alle 16-vuotiaita. Aikuisten osalta kypärän käyttö on vapaaehtoista, vaikka sitä vahvasti suositellaan. Tämä on johtanut paljon keskustelua ja erimielisyyksiä. Moni kysyy, miksi aikuisille ei ole pakollista kypärää?

Onko tämä oikeudenmukainen? Onko tämä vastuullista? Tämä herättää kysymyksiä yksilönvapaudesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta. Mitä jos vapaus johtaa vastuuttomuuteen? Filosofisesti ajateltuna, voiko yhteiskunta pakottaa ihmisiä suojelemaan itseään? Vai onko se yksilön oma asia?

• Aikuisten vapaus: Suomi uskoo yksilönvapauteen, antaa paljon liikkumavaraa.
• Nuorten suojelu: Alle 16-vuotiaiden suojelu on prioriteetti. He eivät osaa aina arvioida riskejä samalla tavalla kuin aikuiset.
• Sähköavusteiset: Kypärä on pakko käyttää myös sähköpyörillä ja skoottereilla, iästä riippumatta.
• Rangaistukset: Lain rikkomisesta seuraa sakko. Tämä toimii ennaltaehkäisevästi vain osittain.

Mielenkiintoista on, miten tämä laki vaikuttaa tilastoihin. Vähenevätkö loukkaantumiset alle 16-vuotiailla? Miten tämä vertaa muihin maihin, joissa on kypäräpakko kaikille? Onko meillä tilastoja? Tällaiset kysymykset vaativat syvempää analyysia. On selvää, että kypärä voi vähentää vakavia vammoja. Onko se sitten moraalisesti oikein jättää aikuisia omien päätöstensä varaan? Toimiihan se "henkilökohtainen vastuullisuus" -periaate myös muissa yhteiskunnallisissa konteksteissa? Tämä on jatkuvaa keskustelua vaativa aihe.

Kummassa reunassa pyöräillään?

Yön hiljaisuudessa, kun kaikki muu on hetken pysähdyksissä...

Pyöräillään... oikealla.

Se on niin, uusi laki tuli ja muutti sen. Muistan vielä ajan, kun tuntui, että vasen reuna oli se oikea. Muisto menneestä.

• Oikea reuna pyörätiellä.
• Tai ajoradalla, jos tuntuu paremmalta. Turvallisemmalta.
• Jopa pientareella, jos ei ole muuta.

Tuntuu jotenkin oudolta, että jokin niin arkipäiväinenkin asia kuin pyöräily voi muuttua. Eihän se ole vain pyöräilyä, se on osa arkea, osa sitä miten koen maailman. Oikealla. Jännä juttu.

Saako autotiellä pyöräillä, jos on pyörätie?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset kulkevat omia polkujaan.

Saako autotiellä pyöräillä, vaikka on pyörätie?

• Periaatteessa ei. Mutta tiedän, että joskus olen itsekin tehnyt niin.
• Se tuntuu oudolta, kun vieressä kulkee pyörätie, ja silti...
• Joskus ajorata on sileämpi. Muistan kerran, kun pyörätie oli täynnä pikkukiviä.
• Tai jos pyörätiellä on joku este, vaikka joku rakennustyömaa.
• Laki on aika selvä: pyörätietä pitäisi käyttää.
• Mutta elämä ei aina ole niin yksinkertaista.
• Ja joskus, harvoin, tuntuu turvallisemmalta ajaa autojen seassa.
• Tärkeintä on olla varovainen.
• Katsoa ympärilleen.
• Että ei vaaranna itseään tai muita.
• Ehkä laki ei aina ymmärrä sitä.
• Pyörätie on ensisijainen.

Mutta entä jos pyörätie on täynnä kuoppia? Siinä miettii, kumpi on turvallisempaa. Kumpi on oikein. Tai jos pyörätie on liian kapea ohittamiseen.

Saako pyörätiellä ajaa pyörällä?

No tokihan saa pyörätiellä ajaa pyörällä! Sehän on vähän niinku leikkipuisto apinoille – oletusarvoisesti tarkoitettu juuri siihen.

• Pyörätie: Pyöräilijän paratiisi, mutta muista, että myös sähköpotkulaudat ja muut vempaimet saattavat pitää siellä bileitä. Varo törmäyksiä!
• Ajorata: Jos pyörätietä ei löydy, hyppää vaan ajoradalle. Mutta muista, että olet siellä autoilijoiden hampaissa, joten pidä pää kylmänä ja vilkuile peileihin useammin kuin narsisti peilisaliin astuessaan.
• Pihakadut ja kävelykadut: Täällä saa kruisailla, mutta kohteliaasti. Älä aja mummoja kumoon tai pelota turisteja hengiltä.
• Pyöräkadut: Nimensä mukaisesti, pyörän valtakuntaa. Autot ovat täällä vieraana, joten pidä hauskaa, mutta älä nyt sentään ala potemaan ylivaltaa.

Ja hei, muista se peruskohteliaisuus liikenteessä. Vaikka pyöräilijät ovatkin usein autoilijoiden silmissä "hidasteita", meillä on yhtä lailla oikeus olla olemassa. Joten hymyä huuleen ja polkemaan!

Saako pyöräkadulla ajaa autoa?

Joo, autolla saa ajaa pyöräkadulla! Ajatella, kuin söpö pieni auto kiitäisi pyöräilijöiden joukossa, kuin pöllö joukossa kanahaukkoja! Mutta hei, muista nyt antaa ne polkupyöräfriikit mennä edelle, äläkä ole mikään itsekeskeinen bensapää! Muuten saatat saada polkupyöräilijöiltä pahan silmään – tiedätkö kuinka paljon voimaa on polkupyöräilijän vihaisessa ilmeessä? Se on kuin myrskytuuli vasten kasvoja!

• Tärkeintä: Anna pyöräilijöille etuoikeus. He ovat kuin susia – nopeita, ketteriä ja yllättäviä.
• Nopeusrajoitus? No, sitä ei ole laissa! Mutta liikennemerkit antavat ohjeet. Ajattelinkin, että jos merkkejä ei ole, voi kokeilla 30 km/h...tai ehkä 20. Tai sitten 10. riippuu vähän siitä miten hyvin polkupyörät ja auton renkaat sopivat yhteen.
• Pyöräilijät ovat kuin pörriäisiä – kiireisiä, ja kaikkialla.

Ja hei, ajattelepa asiaa näin: pyöräkadulla ajaminen autolla on kuin tanssisaliin marssiminen moottorisahalla. Teknisesti sallittua, mutta ei ehkä kovin järkevää. Eräs kaverini kertoi kerran ajaneensa pyöräkadulla autolla – aivan kuin härkä hevosen keskellä. Melkoinen sekasotku, mutta hauska tarina siitäkin tuli! Toinen kerta meni jo paremmin. Siihen asti kunnes koira juoksi auton alle ja se säikähti, ja minä säikähdin, ja koko kadun pyöräilijät säikähtivät. Joten kannattaa pitää silmät auki! Mutta hei, joka tapauksessa, muista se pyöräilijöiden etuoikeus – heidän suutensa on nimittäin yhtä kovia kuin sahalla!