Kuka päättää lapsen huollosta?

Miten ja kuka päättää lapsen huollosta ja asumisesta?

Mulla on vahva tunne siitä, että lapsen asioista päätetään aina yhdessä, jos vaan mahdollista. Se on mun kokemuksen mukaan se juttu. Vaikka arki on välillä tosi kiireistä, niin niistä tärkeimmistä jutuista yritetään sopia yhdessä.

Toisaalta, joskus on pakko vaan antaa mennä ja jakaa niitä vastuita vähän eri tavalla. Mulle kävi niin joulukuussa 2022, kun oltiin eron kynnyksellä. Piti miettiä, miten se käytännössä toimii, että kummalle lapsi menee viikonlopuksi ja milloin. Se oli hankalaa.

Oikeus voi kyllä puuttua peliin, jos on tosi pahoja erimielisyyksiä. Mutta toivon, että siihen ei koskaan joudu. Sehän vie vaan enemmän energiaa ja rahaa, ja lapselle se on varmasti pahinta.

Mun mielestä tärkeintä on se, että lapsi on aina etusijalla. Siitä ei saa tinkiä. Se on se syy, miksi niitä sopimuksia yrittää noudattaa, vaikka välillä oliskin vähän tiukkaa.

Kuka päättää erotilanteessa lapsen huollosta?

Vanhemmat. Aina ensin vanhemmat.

Lastenvalvojan luona tehdään sopimus. Kirjataan paperille, miten asiat ovat. Nimet alle ja se on siinä. Koneisto on tehokas, kun ihmiset ovat aikuisia.

Jos sopua ei ole, käräjäoikeus päättää. Ulkopuolinen ihminen tekee päätöksen. Perusteluna on aina lapsen etu. Sana, jota kaikki käyttävät, mutta harva ymmärtää.

Lapsen huolto on päätöksiä. Ei tunteita. Se on vastuuta lapsen elämän peruspalikoista.

• Lapsen asuinpaikka.
• Terveydenhuolto ja sairaanhoito.
• Varhaiskasvatus ja koulutus.
• Nimi ja uskonto.
• Passin hakeminen.

Yhteishuolto on oletusarvo. Vanhemmat päättävät yhdessä. Vaikka asuisivat eri maissa. Yhteistyötä. Sitä se vaatii.

Yksinhuolto on poikkeus. Se vaatii painavat syyt. Väkivaltaa, päihteitä, täydellistä kyvyttömyyttä. Silloin yksi vanhempi päättää kaikesta yksin.

Tehtäviä voi myös jakaa. Voidaan sopia, että toinen hoitaa terveydenhuollon, toinen kouluasiat. Paperilla se toimii. Todellisuus on usein jotain muuta. Huoltajuus ei ole kilpailu.

Mitä stressi tekee elimistölle?

Se oli viime kesä, heinäkuun kuumuus helskyi kun yritin koota itseäni terassilla Helsingin Kalliossa. Olin juuri saanut tiedon, että työni oli vaarassa. Se tuntui kuin kylmä aalto olisi pyyhkäissyt yli, sydän hakkasi rinnassa kuin viimeistä päivää. Se oli puhdasta paniikkia.

Siitä alkoi se helvetillinen painajainen. En saanut nukuttua, ajatukset vain pyörivät ja pyörivät. Aamuisin olo oli kuin lyötynä, enkä saanut aamiaista alas. Tuli sellainen ähky olo koko ajan, vaikka en ollut syönyt mitään.

Sitten alkoi se kamala päänsärky. Sellaista jyskyttävää kipua, joka ei meinannut hellittää millään. Tuntui, että kallio oli puristuksissa. Ja iho alkoi oireilla, pientä kutinaa ja punoitusta ilmestyi sellaisille paikoille mistä en edes tiennyt ihoa voivan oireilla.

• Unihäiriöt: Täysin yöllä heräilyä, vaikeuksia nukahtaa.
• Ruoansulatusongelmat: Jatkuva huono olo, syömisen vaikeus.
• Päänsärky: Jatkuva, jyskyttävä kipu.
• Iho-oireet: Kutinaa ja punoitusta.

Se kaikki paisui siihen pisteeseen, että tunsin olevani kuin vanha pabla. Kuoleman pelko oli jatkuvasti läsnä. Lopulta tajusin, että jotain oli pakko tehdä, ennen kuin olisin ihan loppu. Se pelotti, että kaikki ne asiat mitä olin lukenut stressin vaikutuksista, olivat alkaneet tapahtua minulle.

Syvemmin ajateltuna se on kyllä aika pelottavaa, miten helposti mieli ja keho alkavat oireilla. Ei se ole mikään pikkujuttu, se todella syö ihmistä sisältäpäin. Ja jos ei siihen reagoi, niin voi kyllä käydä oikeasti huonosti. Tiedän ihmisiä joilla on ollut sydänvaivoja, ja he sanovat että stressi oli iso syyllinen. Se on se pitkittynyt ylivireystila, joka tekee sen pilaavan työn.

Tässä nyt muutama pointti miten stressi iskee:

• Muistisairaudet: Vaikka en itse kokenut muistiongelmia, onhan se ihan todellista että stressi vaikuttaa aivoihin.
• Tulehdustila elimistössä: Krooninen stressi voi ruokkia tulehdusta, joka taas altistaa monille sairauksille.
• Vastustuskyvyn heikkeneminen: Kun olet stressaantunut, sairastut helpommin. Se on ihan selvä juttu.
• Sydän- ja verisuonisairaudet: Tämä on se vakavin, ja aika moni tuntuu sairastuvan juuri tämän takia jos stressiä on liikaa.

Siinä oli minun kokemukseni. Ei mikään kaunis tarina, mutta totta. Ja toivottavasti joku muukin tajuaa ottaa stressin vakavasti ajoissa.