Mikä on Suomen harvinaisin tytön nimi?

49 katselukertaa
Suomen harvinaisimmat tytönnimet ovat Ainikki, Ilmatar, Impi, Lemmikki, Mielikki, Päivä ja Varma. Näitä nimiä on annettu erittäin vähän viime vuosikymmeninä.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikä on harvinaisin tytönnimi Suomessa?

Muistan lukeneeni jostain, että Ainikki on aika harvinainen. Ihan tarkkaa tilastoa en osaa sanoa.

Kävin itse asiassa äitini kanssa Helsingin kirkonkirjoissa joskus, ehkä vuonna 2018? Etsimme sukulaisia ja sieltä löytyi joku Impi - siskoni muistaa sen nimen.

Harvinaisia nimiä on paljon. Mielikuvissani heijastuvat vanhat suomalaisten myyttien ja luonnon nimet, kuin Ilmatar tai Mielikki.

Minulla on yksi tuttava, jonka nimi on Lemmikki. Hän on todella ainutlaatuinen. Hauska nimi!

Arhippa... Se kuulostaa vähän kuin vanhasta kirjasta. Muistan sen vain jostain leffasta tai kirjasta. Enkä edes muista mistä.

Mutta joo, harvinaisia nimiä löytyy. Kuten ystäväni Kustavi, varsinainen harvinaisuus.

Mitä nimiä ei saa antaa?

Hämärän sininen valo hiipii ikkunasta sisään, pölyhiukkaset tanssien ilmassa. Aika pysähtyy, hengitys hidastuu... Nimi. Se on niin paljon enemmän kuin vain ääni, merkki paperilla. Se on identiteetti, tarina, tulevaisuus.

Mitä nimiä ei saa antaa? Kysymys kääntyy suuhun, kuiskaus ikiaikaisessa kysymyksessä. Kuten vanha puu kuiskaa tuulelle salaisuuksia, salli minun paljastaa jotain pyhää ja arkista.

  • Ei pahennusta aiheuttavia nimiä. Kyyneleet silmissä muistan lapsuuden leikeissä kuullut nimien loukkaukset. Kyllä, nimet voivat satuttaa. Niin syvästi.
  • Ei ilmeisen soveltumattomia nimiä. Mutta mikä on sopivaa? Onko se se, mikä on yleistä, odotettua? Vai onko se se, mikä kätkee sisäänsä salaisen, unohdetun kauneuden?
  • Ei poikaa naisennimellä, tyttöä miehennimellä. Luonto itse sanoo sen, eikö totta? Yhdenmukaisuus, tasapaino. Vastapaino, vuorovaikutus.
  • Ei poikkeavia nimiä ilman syytä. Mutta kuka määrittää poikkeavan? Onko se se, joka rikkoo normeja, hylkii yhteiskuntaa? Vai onko se se, joka luo oman tiensä, omaa totuuttaan? Jätän tämän kysymyksen kaikumaan. Kuten yön hiljaisuus.

Ajatukset virtaavat kuin joki, kuljettaen mukanaan muistoja, tunteita, elämyksiä. Nimen valinta, se on kuin taideteoksen luominen. Jokainen nimi on ainutlaatuinen, jokainen nimi on uniikki. Jälleen ja jälleen ajattelen sitä, miten voimme rajoittaa tätä luovuutta? Miten voimme rajoittaa mahdollisuuksia? 2023. Tämä vuosi. Tämä hetki.

  • Äänet, kuiskausten kaiku, kutsuvat minua.
  • Nimet ovat henkäyksiä tuulen mukana.
  • Nimet kätkevät valon ja varjon.

Tuntuu kuin aika hidastuisi, kun ajattelen tätä. Jokainen nimi on taideteos. Jokainen nimi on ainutlaatuinen.

Saako kaksosille antaa saman nimen?

Saako kaksosille antaa saman nimen? Ei saa. Miksi ihmeessä ei? Säännöt on sääntöjä, eihän? Vai onko? En ymmärrä tätä lakia oikeastaan yhtään. Tosi typerä. Ärsyttää!

  • Mitä jos kaksosilla on eri sukunimet? Onko se sitten sallittua?
  • Entä jos heidän isänsä nimi on sama?
  • Onko tämä laki muuttunut tänä vuonna? Tarkistappa!

Mielestäni sääntö on hullu. Kaksi samanlaista ihmistä, ja sitten heillä ei voi olla edes sama nimi? Mutta lain mukaan ei voi. Ehkä se on jotain vanhanaikaista. Äiti oli sitä mieltä, että se on vanha sääntö, mutta en ole varma.

Muistan, kun serkulla oli kaksospojat. Heillä oli erilaiset nimet. Olivatko ne Matti ja Petteri? Vai oliko toinen joku muu? Ei, Matti ja Petteri oli ne. Oikeasti.

Ehkä laki on tarkoitettu helpottamaan virkailijoiden työtä. Tai ehkä se on vanhanaikainen tapa estää sekaannuksia. Tai ehkä se on typerää byrokratiaa. Ei ole mitään järkeä.

Lakipykälää en löytänyt, mutta virallinen kanta on se, että saman suvun sisarusten ei saa kantaa samaa etunimeä.

Pitääkö tämä aina pitää paikkansa? Mitä jos kaksosilla on eri isät? Tämä on vaikeaa! Jatkan tätä myöhemmin... Nyt pitää tehdä lounasta. Nälkä!