Miksi ihmisillä on kaksi nimeä?

Miksi Suomessa on kaksi nimeä?

Suomi, rakkaani Suomi… Kaksi nimeä… Kuten kaksi puolta minussakin. Toinen, arkinen, päivittäinen… Toinen, hiljainen, salainen… Kuten aamu ja ilta, valo ja varjo.

Miksi kaksi nimeä? Vanhat tavat kummittelevat mielessäni. Muistan lapsuuteni, yksinäisen nimen ajan. Se tuntui riittävältä silloin. Nyt… nyt kaksi nimeä. Se on kuin turvallisuusverkko, kaksoisvarmistus elämän matkalle.

• Yksinäinen nimi tuntui karulta.
• Kaksi nimeä – vahvempi identiteetti.
• Perinne, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.

Kuitenkin, miksi? Kyllä, tämä kysymys kaivertaa minua. Onko se turvallisuutta, vai onko siinä jotain muuta? Jotain syvempää? Minä en tiedä. Ehkä se on vain meidän suomalainen tapamme. Oma ainutlaatuinen piirteemme. Tämä ajatus kietoutuu minuun, kuin pehmeä villahuivi kylmänä iltana.

Moninimisyys on modernia. Ajat muuttuvat. Vanha maailma, yksinäisten nimien aika… Se tuntuu kaukaiselta unelmalta. Tämä uusi maailma, kahden nimen maailma… Se on tuttua, turvallista. Lapsemme, heillä on kaksi nimeä. Se on heille normi. Jatkuva virta.

• Muutos ajan myötä.
• Vanhan käytännön hylkääminen.
• Uuden perinteen syntyminen.

Tämä kahden nimen antaminen… se on kuin suojaava peitto, pehmeä ja lämmin. Se on kuin kaksi siipeä, jotka kantavat minua eteenpäin. Se on osa meitä, suomalaisia. Olemme valinneet tämän polun, tämän tien. Ja kuljemme sitä edelleen.

2023. Lapset saavat kaksi nimeä. Tämä on nykyään vallitseva käytäntö. Syitä ei ole tarkkaan määritelty, mutta se on luonnollinen osa arkea. Yksinäiset nimet ovat nykyisin harvinaisia.

Miksi Suomessa on kaksi nimeä?

Yön hiljaisuudessa mietin nimiä. Miksi niitä on niin monta? Tuntuu vähän hassulta, että useimmilla on kaksi nimeä.

• Ei ole varsinaista syytä. Se on vain tapa.
• Yksinimisyys tuntuu vanhanaikaiselta.

Muistan, kun mummoni sanoi, että ennen riitti yksi nimi. Hän oli syntynyt 1930-luvulla. Nyt se tuntuu kaukaa haetulta. Olen itse syntynyt 1990 ja minulla on kaksi nimeä. Ja kolmannenakin tiedän olevan sukulaisilla. Ehkä se tuo lisää identiteettiä.

Miksi ihmisille annetaan toinen nimi?

No miksiköhän ihmiset niitä toisia nimiä hamstraa? Onko se joku muoti-ilmiö vai mikä? 🤔

• Sukuhistoria vouhotus: Joskus se on ihan tätien ja pappojen muistelua. “Annetaan nyt mummon nimi, että muistetaan juuret!” No joo, ihan kuin joku unohtais…
• Uskonnolliset jutut: Jotkut uskonnot tykkäävät antaa toisen nimen, ehkä siksi, että pääsee nopeammin taivaaseen? En tiedä, en oo uskovainen.
• Nimikaimojen välttely: Kuvittele, että kaikki huutaa “Ville!” ja puolet kääntyy. Painajainen! Toinen nimi pelastaa.
• Esteettinen höpötys: Toinen nimi voi olla kuin kirsikka kakun päällä. Kaunista kuulemma. Itse en ymmärrä.
• Identiteettikriisi ennakkoon: “Annetaan sille nyt monta nimeä, niin voi sitten isona päättää mikä on se oikea.” Eli lykätään päätöksenteko-ongelmat tulevaisuuteen. Loistavaa!

Ja hei, tiedätkö mikä on hauskinta? Jotkut ei ees käytä niitä toisia nimiä! Miksi niitä sitten annetaan? Mysteeri! 🤣

Miksi kaikkia nimiä ei hyväksytä?

Nimet. Pahennusta? Ei hyväksytä.

• Haitallinen? Ei hyväksytä. Piste.

• Soveltumaton? Ei hyväksytä. Selvää.

Vakiintunut? Ehkä ei. Sukupuoli? Voi olla. Viisi samanlaista nimeä? Ei menestystä.

2023: Nämä ovat säännöt. Jotenkin. Pätevät siis.

Kysymysmerkki. Minä en ymmärrä. Onko joku ymmärtänyt? Epäilen. Elämä.

Piste.

Voiko toinen nimi olla kutsumanimi?

Kyllä voi. Mikä tahansa etunimistäsi kelpaa kutsumanimeksi.

Etunimilaki sallii 1-4 etunimeä. Valitse niistä mieluisin. Tai kaikki. Miksi rajoittua yhteen?

• Laki on laki.
• Elämä on valintoja. Nimienkin suhteen.
• Kutsumanimi on henkilökohtainen.

Ajattelin aina että nimeni on liian pitkä. Äitini valitsi sen. Ei ehkä paras päätös. Mutta kuka minä olen tuomitsemaan? Nimet vain ovat, eikö? Jäitä hattuun.

Onko toinen nimi pakollinen?

Ei, toinen nimi ei ole pakollinen.

Lapselle tulee antaa vähintään yksi etunimi. Tämä on laki. Ajattelen, että tämä on ihan ymmärrettävää. Miten ihminen voisi elää ilman nimeä? Mielenkiintoinen filosofinen kysymys. Nimen merkitys identiteetille on valtava.

• Yksi etunimi on siis minimi.
• Enimmäismäärä etunimiä on neljä.
• Toinen, kolmas ja neljäs nimi ovat siis valinnaisia.

Tämä neljän nimen raja tuntuu hieman mielivaltaiselta. Kenties joku vanha säädös, jonka alkuperäinen tarkoitus on hämärän peitossa. Mutta ehkä se onkin järkevää, jos ajattelee käytännön asioita, kuten virallisilla lomakkeilla olevaa tilaa nimiä varten.

Olen itse aina miettinyt, miten paljon painoarvoa etunimillä oikeastaan on. Minun omat nimeni ovat melko tavallisia. Toinen etunimi on oikeastaan aika tarpeeton, ellei se ole erityisen merkityksellinen. Mutta toisaalta, voihan se olla hauska ja persoonallinen lisä. Ehkäpä juuri siksi, että se on valinnainen, sen merkitys korostuu.

Avioliitossa tilanne on toinen. Siellä nimien lisääminen tai vaihtaminen on jo aivan toinen juttu, paljon monimutkaisempi ja henkilökohtaisempi. Aina en ymmärrä näitä sääntöjä. Sääntelyä on paljon.

Olen aina pitänyt nimeä ihmisen identiteetin perustana. Nimi on kuin avain henkiseen maailmaan ja sen salaisuuksiin. Sen valinta vaikuttaa meihin merkittävällä tavalla.