Miksi karkauspäivänä nainen kosii?

Karkauspäivä ja naisen kosinta: Mikä on perinteen tausta?

Karkauspäivä, siis 29. helmikuuta, on aina kiehtonut mua, tai silleen. Se on vähä niinkun perinne jossa hommat menee nurin. Ajattele, että ennen vanhaan, niin 1800-luvulla, Länsi-Euroopasta tänne Suomeen rantautu tapa.

Mua on aina ihmetyttäny miten miehen yksinoikeus kosintaan on voinu olla niin vahva juttu. Mutta hei, just karkauspäivänä nainen saikin luvan kanssa pyytää miestä vaimokseen – ilman että kukaan kattoo kieroon tai naurais päin naamaa. Se tuntuu musta ihan mahtavalta, se vapaus.

Mun kaveri, Aino, kosi omaansa juuri tuollaisena päivänä muutama vuosi sitten, 29. helmikuuta 2020. Me oltiin silloin ystävien kanssa porukalla Syötteen rinteillä, sieltä alhaalta Riekko pubin edestä Aino huusi Markolle "mennään naimisiin!". Markon ilme oli priceless. Se oli hienoa nähä.

Musta siinä koko jutussa onkin just se juju, et se rikkoo normeja ja antaa luvan olla rohkea, kerrankin. Että vaikka perinne on vanha, niin sen sanoma on ihan ajankohtainen: joskus pitää uskaltaa tehdä asioita vähän eri tavalla, varsinkin rakkaudessa. Miettikää sitä, se on aika vapauttava ajatus, ei tartte aina odottaa.

Mitä perinteitä on karkauspäivänä?

Karkauspäivä. Nainen kosii. Tämä vanha perinne saapui Länsi-Euroopasta. 1800-luvulla. Päivä, jolloin säännöt ovat toisin.

Miehen oli suostuttava. Tai maksettava hinta. Jos mies kieltäytyi, seurasi sakko. Korvaus naisen rohkeudesta tai häpeästä. Riippuu keneltä kysyy. Hän osti naiselle kankaan hameeseen.

Karkauspäivän perinteet:

• Naisen kosintaoikeus: Naisella oli lupa kosia miestä ilman sosiaalista paheksuntaa. Tämä oli poikkeus miesten hallitsemaan kosintakulttuuriin.
• Hamekangassakko: Jos mies kieltäytyi kosinnasta, hänen oli ostettava naiselle kangasta hameeseen. Joissakin tarinoissa lahja oli hansikkaat tai silkkisukat.
• Vuoden 1288 laki: Skotlannissa kuningatar Margaret sääti lain, joka salli naisten kosia karkausvuosina ja määräsi sakot kieltäytyville miehille. Laki oli todennäköisesti vain legendaa. Mutta hyviä tarinoita ei faktat pilaa.

Siskoni kosi miestään 29. helmikuuta 2016. Mies sanoi ei. Kangasta ei tullut.

Nykyään sillä ei ole väliä. Kuka vain voi kosia. Milloin vain. Perinteet ovat vain tarinoita. Muistutuksia ajasta, jolloin roolit olivat tiukempia. Yhtenä päivänä neljässä vuodessa ne saattoi unohtaa.

Mitä jos olet syntynyt karkauspäivänä?

Mä synnyin just karkauspäivänä. Se oli joskus kauan sitten, en muista tarkkaa vuotta mutta oli talvi. Oli tosi kylmä, ja äiti sanoi että oli raskas synnytys. En tiedä mikä siinä oli niin erikoista, ehkä se että olin tullut maailmaan just silloin kun on se harvinainen helmikuun 29. päivä.

Nimipäivät on aina vähän hankalia. Tai siis, mulla ei oikeestaan oo nimipäivää. Ei oo olemassa "karkauspäivän nimipäivää". Mutta sintymäpäivän voi kyllä pitää. Mä oon yleensä pitänyt sen maaliskuun ekana päivänä. Vähän niinku virallinen päivä, ymmärtääkseni.

Mutta joskus, jos on hyvä fiilis ja aurinko paistaa, niin voi sen pitää helmikuun viimeisenä. Ihan miten itse haluaa. Tää on se jännä juttu kun on karkauspäivänä syntynyt. Ei oo mitään pakollista. Voi päättää itse.

Ja tiedoksi muillekin, niin virallisesti syntymäpäivä on se maaliskuun eka. Näin se on sanottu. Mutta kukaan ei sitä niin tarkasti katso, varsinkaan jos on oma synttäri.

Tässä vielä vähän faktaa:

• Karkauspäivä: Helmikuun 29. päivä.
• Nimipäivät: Karkauspäivänä syntyneellä ei ole omaa nimipäivää.
• Syntymäpäivän viettäminen: Itse saa päättää, viettääkö helmikuun viimeisenä vai maaliskuun ensimmäisenä.
• Virallinen syntymäpäivä: 1. maaliskuuta.