Voiko kosia ilman sormusta?

Voiko kosia ilman sormusta? No voihan sitä! Tai ainakin minä uskon niin. Ja itse asiassa, ajattelen että sormus… se on vähän sivuseikka, ymmärrätkö? Toki, se kiiltävä kivi on kaunis, ihanasti kiiltävä, ja tietysti symboli, mutta onko se todella tärkeintä?

Minä muistan sen päivän, kun… no, ei, en kerro vielä. Se on vähän liian intiimiä tähän. Mutta voin sanoa, että ajatus kallisarvoisesta timantista ei edes käynyt mielessäni silloin. Tärkeintä oli se tunne, se aito, raaka, sydämen pohjasta kumpuava rakkaus, se… uskomatonta! Kyyneleet silmissä, tietenkin, en kyennyt puhumaan. Kaikenlaiset korut ja kiiltävä tavara, ne tuntui niin… pinnallisilta verrattuna siihen.

Joku tutkija joskus sanoi, että 75% naisista odottaa sormusta kosinnassa. No jaa, en tiedä. Mä luulen, että tuo on vain tilasto, ja niiden numeroiden takana on paljon erilaisia ihmisiä, paljon erilaisia tarinoita. Mieluummin kuulisin jonkun tarinan, kuin luen kuivaa tilastoa. Joskus lukemat ovat vain lukuja, ei todellisia tunteita.

Heinistä tehty sormus? Ööö… No ehkä vähän liiankin romanttinen, ehkä hiukan liian luonnonläheinen. Mutta itse ajatus on ihana! Se osoittaa ajattelua, luovuutta, ja kaikkein tärkeintä: aitoja tunteita. Se ei ole valmis tuote, vaan jotain itse tehtyä, sydämellä tehtyä. Se on paljon kauniimpaa kuin mikään hohto.

Jos mietit, miten kosia, älä keskity sormukseen. Keskity siihen tunteeseen. Siihen rakkauteen, jolla haluat jakaa elämäsi. Muista, että kyse on teistä kahdesta, teidän yhteisestä tarinasta. Ja kyllä, kyyneleet ovat sallittuja. Todellakin, kyyneleet ovat jopa kauniita.