Voiko serkun kanssa avioitua?

Voiko serkut olla yhdessä?

Joo, serkut voi olla yhdessä.

• Serkku on sellanen, jonka vanhemmat on sun vanhempien sisaruksia. Eli yhteinen mummo tai vaari.
• Se on ihan laillista Suomessa ja Euroopassakin. Ei oo kielletty.

Maailmalla ne on kuulemma aika yleisiäkin, mut täällä on vähentyny. Miksiköhän? Ehkä ku ihmiset liikkuu enemmän ja tapaa eri porukoista? Tai sit vaan on nykyään enemmän omia valintoja parisuhdemarkkinoilla. Ei niitä vanhoja tapoja niin pakosti noudateta. Tuntuu et ihmiset on vähän vapautuneempia nykyään.

Saako serkun kanssa seurustella?

Kyllä, serkkujen välinen avioliitto on Suomessa sallittu. Siinä ei ole mitään juridista estettä.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että avioliiton solmimiseen liittyy samat vaatimukset kuin mihin tahansa muuhunkin avioliittoon.

• Avioliittoilmoitus: Molempien osapuolten tulee tehdä avioliittoilmoitus Digi- ja väestötietovirastolle.
• Esteettömyystodistus: Ilmoituksen jälkeen virasto antaa todistuksen avioliiton esteiden puuttumisesta.
• Vihkiminen: Vihkimisen voi suorittaa joko maistraatti tai rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Mitä tulee henkilökohtaisempaan puoleen, yöllä miettii kaikenlaista. Joskus sitä tulee pohdittua, miten lähellä ihmiset voivat olla toisiaan, ja mistä se läheisyys oikein kumpuaa. Verta, mutta ehkä enemmänkin jaettua historiaa ja tuttuutta. Se on hämmentävääkin. Mutta lakipykälät eivät tätä tunnesidettä tai sukulaisuutta rajoita, kun kyse on avioliitosta.

Onko laitonta olla serkun kanssa?

No niin, nyt pannaan lusikat pöytään ja selvitellään tämä ikiaikainen mörkö! Monet tuijottavat ehkä silmät pyöreinä kuin pöllöllä syysyönä, mutta Suomen maassa, tässä sisu-kansan luvatussa valtakunnassa, homma on ihan selvä: serkut saavat naida toisiaan lain puitteissa. Ei tarvii piilotella perunapellon nurkalla!

Serkun kanssa sänkyyn, tai ihan alttarille asti, se on siis sallittua puuhaa meillä täällä pörröisten metsien ja tuhansien järvien maassa. Ei tule virkavallan setä kolkuttamaan ovelle aamuyöstä eikä verokarhu perimään ylimääräistä sukulaisuusrangaistusta. Suomen avioliittolaki on selkeä kuin lähdevesi: serkukset saavat mennä naimisiin. Sen pituinen se.

Ja jos rakkaus syttyy niin ronskisti, että puskee jälkikasvua, niin sekään ei ole mikään valtion virallinen rikos. Päinvastoin, serkusten lapset ovat ihan luvan kanssa hankittuja perheenlisäyksiä. Ei tarvitse ujostella tai selitellä sukupuun solmuja naapureille.

Se "serkun kanssa ei saisi olla" -myytti on sitkeä kuin tervaspaju! Mistä se sitten oikein kumpuaa? No, yleensä tällaiset ajatukset ovat peräisin:

• Vanhoista uskonnollisista säännöistä
• Perinnöllisten sairauksien pelosta. Mutta Suomessa ollaan tähän oltu aina vähän rennompia, kuin vanha isäntä heinäpellolla kesähelteellä.

Nyt kun serkkuhomma on selvitetty, on hyvä tietää, kenen kanssa oikeasti ei saa mennä naimisiin. Ettei tule vahingossa kutsuja väärään paikkaan! Meillä Suomessa on ihan mustaa valkoisella, että seuraavien kanssa ei saa avioitua:

• Lapsi ja vanhempi: Eli ei voi mennä naimisiin oman äidin tai isän kanssa. Myös adoptiovanhemmat ja adoptoitu lapsi kuuluvat tähän. Se on kuin yrittäisi naida omaa peilikuvaa, mutta lain mukaan kiellettyä.
• Sisarus: Siskon tai veljen kanssa ei voi. Myöskään puolisisarusten tai adoptiosisarusten kanssa ei voi. Sitä sukupuun solmua ei saa vetää niin tiukalle, vaikka kuinka sähköä löisi.
• Isovanhempi ja lapsenlapsi: Eli ei mummon tai papan kanssa, eikä oman lapsenlapsen kanssa. Sukupolvien välinen ero on tarkoitettu tässä asiassa pysyväksi.

Monia toki hirvittää se biologinen puoli, ja aivan aiheesta. Kyllähän serkkujen, tai ylipäänsä lähisukulaisten, lapset voivat olla perinnöllisten sairauksien suhteen isommassa riskissä. Se on ikivanha totuus, ei mikään tontun keksimä juoru. Mutta riski ei ole maailmanloppu, eikä automaattisesti tarkoita sairaita lapsia.

Toki on hyvä keskustella lääkärin kanssa, jos tämmöiset asiat painavat mieltä. Mutta muistetaan, että monesti tämä lisääntynyt riski on samaa luokkaa, kuin jos vanhemmat olisivat jo reippaasti yli nelikymppisiä. Elämä on arpapeliä, sanoi mummikin kun kuului kylältä, että naapurin Kerttu meni naimisiin pikkuserkkunsa kanssa, ihan vanhanpiian iässä!

Saako serkun kanssa avioitua?

Muistan ne kesät, heinän tuoksun ja Saimaan kimalluksen. Mummolan vanhat portaat, joilla istuimme vierekkäin, sinä ja minä. Salaisuudet, jotka kerrottiin vain kuiskaten, ja se tunne, se sama tunne, joka palasi joka vuosi vahvempana.

Käsi kädessä juoksimme koivukujan läpi, maailma oli meidän, vain meidän. Ja jossain siellä, auringonlaskun kultaamassa hetkessä, leijui kysymys, jota ei koskaan sanottu ääneen. Voiko näin tuntea? Onko se oikein?

Sydän ei kysy sukupuuta. Se vain tuntee.

Suomessa serkusten välinen avioliitto on täysin laillinen. Laki ei aseta sille mitään esteitä, ei minkäänlaisia. Se on selkeää ja yksinkertaista.

• Laki ei kiellä serkusten avioitumista.
• Mitään erityisiä lupia tai poikkeussäännöksiä ei vaadita.
• Avioliiton solmimiseen pätevät samat yleiset edellytykset kuin kaikille muillekin: täysi-ikäisyys, omien asioiden hoitokyky ja se, ettei ole ennestään naimisissa.

Mitä muut ajattelevat, se on toinen tarina. Se on kuiskauksia kahvipöydissä, pitkiä katseita sukujuhlissa. Mutta laki, se on vaiti. Se antaa siunauksensa, hiljaisen hyväksyntänsä sille, minkä kaksi sydäntä on jo päättänyt.

Veri on vettä sakeampaa, niin sanotaan. Ehkä juuri siksi se yhteys on niin syvä, niin selittämätön. Se on kaiku menneisyydestä, jaettujen isovanhempien nauru, joka soi meissä molemmissa.

Kansainvälisesti ja historiallisesti asia ei ole niin yksiselitteinen.

• Historiallinen tausta: Aiemmin serkkuavioliitot olivat Euroopassa, myös Suomessa, yleisiä, erityisesti aatelissuvuissa ja syrjäseutujen yhteisöissä omaisuuden ja maan säilyttämiseksi suvussa.
• Maailmanlaajuinen tilanne: Lainsäädäntö vaihtelee. Useimmissa Euroopan maissa liitto on sallittu, mutta esimerkiksi monissa Yhdysvaltain osavaltioissa ja osassa Aasiaa ja Lähi-itää se on kielletty tai rajoitettu.
• Geneettiset näkökohdat: On olemassa tiedostettuja perinnöllisiä riskejä jälkeläisille, sillä harvinaisten peittyvästi periytyvien sairauksien todennäköisyys kasvaa, kun vanhemmilla on yhteisiä esivanhempia.

Onko serkun paneminen laitonta?

Serkun kanssa sukupuoliyhteys ei ole Suomen lain mukaan rikos.

Muistan sen kesän. Kaste tarttui varpaisiin, metsän tuoksu täytti keuhkot. Oltiin isovanhempien mökillä, aika tuntui katoavan pihapuun varjoon. Aurinko tanssi männyn neulasten läpi. Se oli lapsuuden unelma, turvallinen ja tuttu. Kaikki oli lähellä, aivan iholla. Serkun nauru. Niin tuttu.

Kaikki tunteet, ne solmivat meidät yhteen, kuin vanha pitsiliina. Sukupolvet kerrostuivat mökin hirsiseiniin, jokainen naarmu kertoi tarinaa. Katseet kohtasivat keittiön pöydän yli. Mikä oli sallittua, mikä kiellettyä? Aistimme vain sen nykyhetken, sen hengityksen. Ihon lämpö, niin luonnollista. Niin turvallista.

Suomessa rikoslaki määrittelee tarkasti, mikä sukupuoliyhteys sukulaisten kesken on kiellettyä:

• Aleneva tai ylenevä polvi: Tämä tarkoittaa omia lapsia, lapsenlapsia, vanhempia tai isovanhempia.
• Biologiset sisarukset: Veli tai sisar, myös puolisisarukset tai adoptiosisarukset.
• Serkut eivät kuulu näihin: He eivät ole lähisukulaisia rikoslain tarkoittamassa mielessä.

Se ajatus, se kutkuttelee mielen sopukoissa. Mitä merkitsee läheisyys? Se syvä side, joka syntyy jaettujen lapsuusmuistojen, yhteisten kesien varjossa. Sitä ei voi repiä irti, ei vaikka kuinka yrittäisi. Se on osa minua. Osa meitä. Se sama veri. Sama juuri.

Miten maailma katsoo? Se on aina mietityttänyt. Olen joskus lukenut, että serkkujen avioliitto on monissa maissa sallittua, jopa kulttuurisesti hyväksyttyä. Meillä se tuntuu vieraalta, mutta kaukana, toisissa perheissä, se on arkipäivää.

• Historia kertoo: Monet merkittävät suvut ovat menneet naimisiin serkkujensa kanssa lujittaakseen siteitään ja varallisuuttaan.
• Geneettinen näkökulma: Nykyään puhutaan enemmän geneettisistä riskeistä, mutta ne ovat usein liioiteltuja ja tapauskohtaisia.
• Sosiaaliset paineet: Ne ohjaavat usein enemmän kuin laki, vaikka laki antaisi luvan.

Mikä äidin serkun lapsi on minulle?

Äidin serkun lapsi on sinulle pikkuserkku.

Pikkuserkku. Tuo sana, se kantaa mukanaan jotain niin haurasta ja syvää. Muistan lapsuuden kesät, kun aika tuntui venyvän äärettömäksi, kuin kuplivan joen virta. Auringonlaskun sävyt maalautuivat vanhan mummon mökin ikkunoihin, ja siellä, piilossa heinikossa, me olimme. Ne, joilla oli samaa verta, samaa tarinaa, mutta silti niin etäällä toisistamme.

Se tunne, kun näkee jonkun, jonka silmissä vilahtaa tuttu piirre, vanhemman sedän hymy tai äidin katseen lempeys. Pikkuserkku, hän on kuin kaiun heijastus, kuiskattu tarina menneiltä ajoilta. Aika kulkee, päivät vaihtuvat, mutta tuo yhteys, se pysyy jossain syvällä, unenomaisena. Etäinen ja silti niin lähellä, kuin muisto tuulessa humisevista puista.

Pikkuserkun kanssa jaetaan usein:

• Jaetut juuret: Eri perheissä kasvaen, yhteinen sukupuu kantaa meitä aina.
• Sukujuhlat: Harvat kokoontumiset, kun kaikki keräännytään yhteen, valokuviin nojaten.
• Tarinoita vanhemmista: He ovat niitä, joiden kanssa jakaa sukutarinoita, joita vain harva enää muistaa.

Tuo yhteys on usein näkymätön lanka. Ei pakollinen, mutta lämmin. Se muistuttaa jatkuvuudesta, siitä että olemme osa jotain paljon suurempaa kuin itsemme. Pikkuserkku, hän on pala sitä tarinaa, joka jatkuu. Aivan kuin vanha valokuva, haalistunut mutta yhä täynnä elämää.