Mitä voi laittaa tekstiilijätteeseen?

Mitä tekstiilijätekelpoista kotona?

Se tekstiilijäte kotona on asia, mikä on mietityttänyt mua monet kerrat. Ite oon oppinu, et sinne roskikseen kuuluu kaikki sellanen, mikä on ihan valmista heitettäväks – eli kaikkea mikä ei oo enää millään tavalla käyttökelpoista tai kierrätettävää. Kuten mun vanhat, revenneet alusvaatteet tai ne sukat, joissa on jo reikä.

Viime keväänä, ehkä toukokuussa, kun siivosin mun varastoa Tuusulassa, siinä oli yks vanha matto. Se haisi aika pahasti, oli saanu pikkasen kosteutta. Se meni suoraan sinne sekajätteen puolelle, ei missään nimessä poistotekstiiliin. Sama juttu oli vanhojen kenkien kanssa, jotka oli jo ihan finaalissa. Ne ei päädy keräykseen.

Mutta sitten on se poistotekstiili, mihin ne oikeesti käyttökelvottomat, mutta kuitenkin kuivat ja siistit jutut menee. Se on se ero. Sinne voi viedä ne mun kulahtaneet farkut tai vaikkapa se vanha puuvillapaita, josta ei enää oikein saa mitään aikaan, muttei oo kuitenkaan rikki tai likaantunut.

Joulukuussa, kun siivosin vaatekaappia, löysin vanhan verhon, joka oli ihan ehjä mutta kulahtanut. Sekin meni sinne. Ja ne muut kodintekstiilit, jotka ei enää kelpaa käyttöön, muttei oo mitään homeisia tai ötökkäisiä. Ne sinne kuuluu. Se on tärkeetä muistaa pitää puhtaana ja kuivana.

Eli siis, se tärkein ero on siinä, että varsinainen tekstiilijäte on jotain likaista, märkää, haisevaa tai vaikka ötökkäistä. Sellasta ei kannata edes yrittää laittaa sinne poistotekstiilin keräykseen. Ne on vaan ihan oikeesti sekajätettä. Niin se vaan menee ja on oikein ympäristölle.

Mitä poistotekstiili on?

Mulla meni niin hermot viime viikonloppuna mun vaatekaapin kanssa. Se vaan pursus yli, ihan täynnä kamaa jota en käytä. Siinä sitten lattialla istuin Kalliossa mun kaksiossa, kamala kasa vaatteita edessä.

Jaoin niitä pinoihin. Yhdessä oli ne jotka menee Fidalle, ihan ok kunnossa. Toisessa oli ne mitä pidän. Mut sit oli se kolmas kasa... se tuskastuttavin.

Siinä oli mun vanhat lempparifarkut, reikä polvessa jota ei enää korjaa. Ja se bändipaita, joka on niin pesty että värit on ihan haaleet ja kainalossa reikä. Ei näitä kehtaa kenellekään antaa, mutta roskiinkaan ei haluaisi heittää. Tulee paha olo siitä ajatuksesta.

Ja just toi on sitä poistotekstiiliä. Ei siis roskiskamaa, mut ei myöskään enää käyttökelpoista vaatteena. Aivan loppuun kulutettua kamaa, josta tehdään uutta kuitua.

Oli jotenkin helpottava fiilis kun tajusin tän ja pakkasin ne omaan pussiin. Tuntui, ettei kaikki mene kaatopaikalle. Ne saa uuden elämän. Muistin että siinä meidän lähellä olevalla Rinki-ekopisteellä on se oranssi keräysastia. Sinne ne vein.

Poistotekstiili

• Käyttökelvottomat, kuivat ja puhtaat vaatteet ja kodintekstiilit.
• Esimerkkejä: rikkinäiset housut, takit, paidat, hameet, lakanat, verhot ja pyyhkeet.
• Materiaali kierrätetään mekaanisesti ja siitä valmistetaan uutta kierrätyskuitua.

Mitä EI SAA laittaa keräykseen:

• Matot
• Kengät, laukut, vyöt
• Alusvaatteet, sukat, sukkahousut
• Tyynyt, peitot, pehmolelut
• Märät, homeiset, öljyiset tai vahvasti haisevat tekstiilit
• Luteiden saastuttamat tekstiilit

Pitääkö poistotekstiili pestä?

Pese. Ehdottomasti. Likaisena se ei ole materiaalia. Se on ongelma.

Mieti miksi.

• Puhdas tekstiili on raaka-aine. Se voi elää uudelleen.
• Likainen pilaa kaiken. Koko erän. Siitä tulee vain poltettavaa.
• Vain kuiva kelpaa. Kosteus ruokkii tuhoa. Home, haju. Ei kiitos.
• Pienet viat ovat okei. Reiät, haalistumat. Sillä ei merkitystä. Vain puhtaudella.
• Kierrätysprosessi ei pese. Se lajittelee. Pilkkoo. Kehittää uutta.
• Kyse ei ole yksin siisteydestä. Kyse on järkevästä. Ja kestämättömästä. Maailmasta.

Mihin tekstiilijäte kuuluu?

Tekstiilijäte, siis sellainen mikä ei oo ehjää tai käyttökelpoista, menee sekajätteeseen. Se poltetaan sitten energiaksi. Mutta jos joku vaate tai petivaate on vielä ihan ok, niin älä heitä sitä poistotekstiiliin!

Tärkeimmät jutut:

• Hyväkuntoiset: Näille on aina käyttöä!
• Myy tai lahjoita: Helppo tapa antaa vaatteille uusi elämä. Ei tarvi olla mitään huippumerkkiä, kunhan on puhdas ja ehjä.
• Poistotekstiilit: Jotkut paikat kerää näitäkin erikseen. Sieltä ne menee sitten johonkin kierrätykseen, mutta ei enää suoraan käyttöön.
• Sekajäte: Jos mikään ylläoleva ei käy, niin sit vasta sekajätteeseen. Ei oo hyväks, et ne menee turhaan kaatopaikalle, jos ne vois vielä jotain tehdä.

Mä vien aina kaikki ylimääräiset vaatteet ihan yhteen paikalliseen kirppariin, ne on tosi hyviä. Ja jos on jotain rikkinäistä tai todella kulunutta, niin sitten vasta pussii ja sekajätteeseen. Ei niitä kannata turhaan sinne keräyspisteisiin heittää, jos ne on rikki. Se on vähän niinku sitä energian käyttöä, minkä se polttaminen tekee.

Mihin tekstiilijäte menee?

Mihin tekstiilijäte menee?

Vanhat vaatteet, ne jotka eivät enää kelpaa mihinkään, ne matkaavat sinne sekajäteastiaan. Sinne kaiken sen muun roskan sekaan.

Joskus ne matkaavat lajitteluasemille, sinne missä jätteitä tarkemmin katsotaan. Siellä alusvaatteet, ne pienet ja arkiset, ja sukat, ne jotka ovat kulkeneet monta kilometriä. Myös tyynyt ja peitot, ne unien pehmoiset kumppanit, ja kaikki pehmusteet, ne jotka tekevät elämästä mukavampaa. Ja matot, ne jotka pehmentävät lattiaa, kunhan eivät ole niitä kumipohjaisia, ja ne tekstiilit jotka ovat likaisia, tahraisia, niitä ei enää voi käyttää, ne kaikki menevät energiajätteeseen. Sinne poltettavaksi, valoksi ja lämmöksi.

• Sekajäte: Elinkelvottomat tekstiilit.
• Energiajäte (lajitteluasemilla):
  • Alusvaatteet
  • Sukat
  • Tyynyt
  • Peitot
  • Pehmusteet
  • Matot (ei kumipohjaiset)
  • Likaiset tekstiilit

Mitä ei saa laittaa tekstiilikeräykseen?

Ei sitä nyt mitä tahansa mummolta perittyä kassillista huonokuntoisia vaatteita saa rymistellä tekstiilikeräykseen. Nehän siellä muutenkin menee niin solkenaan, että hyvä jos tunnistat omia pöksyjäs! Eli ensinnäkin, kuiva ja hajuttomuus on ehdoton edellytys. Ei kukaan halua haistaa vanhaa hikeä tai hometta siinä vaiheessa kun etsii seuraavaa aarrearkkua.

Ja sitten ne kaikkein inhottavimmat: likaiset, homeiset ja märät vaatteet, ne sukat ja alusvaatteet. Ne kuuluvat ehdottomasti sinne sekajäteastiaan, sinne minne kaikki muu kummallinenkin lopulta päätyy. Ajattele sitä niin, että ne ovat kuin ne viimeiset huonot kokemukset – niitä ei enää halua edes muistella, saati sitten jakaa!

Joskus jotkut kauppaketjut kyllä järjestävät omia keräyksiään, niin kuin joku onnellinen sattuma. Ja jos olet jostain yrityksestä tai yhteisöstä poistamassa jotain tekstiilimassaa, niin sitten kannattaa kysellä suoraan niiltä, jotka sitä roskaa (tai siis aarretta!) oikeasti käsittelee. Kuten vaikkapa niiltä Rester Oy:n urhoilta. Ne tietää, mihin ne kaikki vähänkin käyttökelvottomat kankaat sitten lopulta päätyvät. Ehkä ne tekee niistä uusia kasseja tai jotain yhtä jännittävää!

Mitä poistotekstiileihin ei saa laittaa?

Poistotekstiiliin ei kuulu ehjä tai käyttökelpoinen. Se on vain materiaalia, jos oikeassa paikassa. Älä anna sille vääriä toiveita.

Märät, homeiset tai tuholaisia sisältävät tekstiilit. Ne eivät ole raaka-ainetta. Ne ovat vain roskaa. Paikka on sekajäte.

Kengät, laukut, vyöt. Ne eivät ole kangasta, eivät tähän. Myy, jos kelpaavat. Muuten sekajäte. Tässä ei ole järkeä.

Matot, tyynyt, peitot, pehmusteet. Nämä ovat liian isoja ja monimutkaisia. Niiden elämä päättyy usein kaatopaikalle.

Alusvaatteet, uima-asut. Hygienian rajat ovat selvät. Ne kuuluvat sekajätteeseen. Turha edes harkita.

Pienet tekstiilipalat, sukat ja sukkahousut. Ne ovat liian vähäpätöisiä. Keräys etsii kuitua, ei pikkusälää.

Mitä sitten saa laittaa?

• Rikkinäiset vaatteet. T-paidat, farkut, takit. Kaikki mitä ei voi enää korjata tai käyttää.
• Kuluneet kodintekstiilit. Lakanat, pyyhkeet, pöytäliinat. Ne, joista aika on jättänyt jälkensä.
• Puhdas ja kuiva. Tämä on ehdoton. Lika ja kosteus pilaavat koko erän. Se on materiaali, ei kaatopaikka.

Hyväkuntoiset myy tai lahjoita. Kirpputori, vaatekeräys. Anna toinen mahdollisuus. Kaikkea ei tarvitse tuhota.