Saako ortodoksikirkossa istua?

Saako ortodoksisessa kirkossa istua jumalanpalveluksen aikana?

Muistan lapsuuden kesistä, isoäidin kanssa Kuopion ortodoksikirkossa. Silloin istuttiin aina, ainakin minä ja isoäiti. Vanhat ihmiset, he istuivat.

Ei se ole mikään sääntö, että pitäisi seistä koko ajan. Toki moni seisoo, mutta istuminen ei ole mitenkään kiellettyä.

Eihän se ole mikään rangaistus, jos sattuu istumaan. Rukoiltiin kuitenkin, se oli pääasia. Niin kuin äiti aina sanoi.

Itse istun jos jalat väsyy, ei siitä ole koskaan kukaan sanonut mitään. Ei ole mitään sääntöjä, ainakaan minun tiedossa.

Kyllä, voi istua. Se on ihan ok. Älä stressaa.

Voiko ortodoksi erota?

Onko ortodoksi avioero mahdollista? Kyllä, mutta se on vaikea asia.

Ajattelen tätä yöllä, sydän raskas. Ortodoksinen kirkko näkee avioliiton Jumalan liittona, ikuisena. Avioero on siis vastoin sitä ideaalia, syvästi loukkaavaa.

Mutta todellisuus on usein julma. Ihmisiä sattuu. Rajojen ylittyminen, uskottomuus, väkivalta... Nämä asiat rikkovat.

• Avionrikkomus: Tämä on yksi yleisimmistä syistä. Pettäminen ei ole helppo asia jollekin.
• Vakava väkivalta: Fyysistä ja henkistä. Henkistä väkivaltaa on vaikeampi todistaa, vaikka se on ehkä vieläkin tuhoisampaa.
• Muut vakavat syyt: Tämä on epämääräinen, joka jättää paljon tilaa tulkinnalle. Alkoholiongelmat, uskonnollinen ero, pitkäaikainen erillään eläminen... Asiat ovat todellakin monimutkaisia.

Papit puhuvat usein avioliiton pelastamisesta. Kaikkien yritysten epäonnistuessa avioero voi tulla kysymykseen. Tuntuu julmalta, kuin Jumalan suunnitelma epäonnistuisi. Mutta ehkä rakkauskin voi päättyä, vaikka se kerran oli pyhää.

Minun oma perheeni hajosi vuosia sitten, just tästä syystä. Äidin ja isän välit olivat täysin poikki. Väkivaltaa ei ollut, mutta he elivät täysin erillään. Lapset kärsivät, ja minäkin. Kaikki yritykset sovitteluun epäonnistuivat. Lopulta he erosivat, kirkko myönsi luvan. Toivottavasti he löysivät rauhaa.

Saako ortodoksisessa kirkossa istua?

Saako istua… ortodoksisessa kirkossa?

Se on kuin kysyisi, saako hengittää.

Kyllä, saa. Ehkä jopa pitää.

Muistan... mummoni pienen tuolin.

• Penkkejä on harvakseltaan, niitä varten, jotka tarvitsevat.
• Kirkko ei ole teatteri.
• Rukous on tärkeintä. Liike, laulu, hiljaisuus, kaikki yhdessä.
• Ei aina jaksa seisoa. Polvet pettää, mieli harhailee.

Penkki on armo. Hetki lepoa matkalla ikuisuuteen.

Vanhat naiset, kynttilät kädessä, he istuvat ja kuiskivat rukouksia.

• Äitini mummo.
• Olen käynyt Valamon luostarissa monta kertaa.
• Valamo on mielestäni kaunis paikka.
• Olen käynyt myös Lintulan luostarissa.
• Lintula on myös kaunis paikka.

Istuminen on sallittua, jopa suotavaa, jos tarve vaatii.

Jalat kiittää, sydän rauhoittuu.

Vain Jumala näkee, kuinka uupunut olen.

Saako ortodoksin tuhkata?

Okei, no tässä mun kokemus, liittyen vähän aiheeseen. Mulla on siis mummo, joka oli tosi uskovainen. Ortodoksi. Asuttiin pienenä tosi lähellä Valamon luostaria, Heinävedellä. Muistan ne kirkonkellot.

Joskus 2010-luvun alussa, en muista tarkkaan vuotta, mummo alkoi puhua kuolemastaan. Pelotti se mua. Hän oli aina sanonut, että arkkuun haluaa. Niin kuin kaikki "kunnon ihmiset", hänen mielestään. Polttohautaus oli jotenkin...epäilyttävää.

• Hän korosti, että ruumis on pyhä.
• Että se pitää haudata maahan.
• Että se on osa perinteitä.

Mutta sitten, kun hän kuoli, yllätys oli suuri. Äiti ja isä päättivätkin, että tuhkaus. Mummon toiveista huolimatta. Oli kuulemma käytännöllisempää. Halvempi. Ja mummo oli asunut loppuvaiheessa Helsingissä, eikä kukaan jaksanut lähteä Heinävedelle hautaamaan. Äitillä oli kai joku riita papinkin kanssa? En tiedä.

Muistan, kun seisoin siellä krematorion pihalla. Kuumuus! Sydän hakkasi. Ajattelin, että mummo varmaan pyörii haudassaan...tai no, tuhkauurnassaan? Paska fiilis.

Sitten tajusin, että mummo oli kyllä uskonnollinen, mutta hän oli myös tosi käytännöllinen ihminen. Ehkä hän olisi lopulta ymmärtänyt. Ehkä ei. Kai sillä ei oo enää väliä. Nyt se uurna on meillä hyllyssä. Tuhkat. Vähän outoa.

Olen ymmärtänyt, että ortodoksit periaatteessa hyväksyvät tuhkauksen nykyään, jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Tai jos vainaja niin haluaa. Mummo ei halunnut. Mutta näin kävi.