Minkä ikäinen Rose oli Titanicissa?

65 katselukertaa
Rose DeWitt Bukater oli 17-vuotias Titanicin kohtalokkaalla matkalla vuonna 1912. Elokuvassa hän matkusti ensimmäisen luokan matkustajana Englannista rikkaan kihlattunsa ja äitinsä seurassa. Tämä nuori nainen joutui dramaattisten tapahtumien keskelle.
Kommentti 0 tykkäystä

Rose Titanicissa? Iän kysymys.

Muistan sen elokuvan, Titanic, niin selvästi. Rose, tuo kaunis nainen, 17-vuotias hän oli. Southamptonissa, huhtikuussa 1912, jättimäinen laiva odotti. Rikkaan kihlattunsa Calin kanssa hän astui kyytiin, äiti Ruthkin mukana tietysti.

Ensimmäinen luokka, luksusta, kuvittelen sen vaikuttavana. Hienoja vaatteita, särmä ilme Roseella, ehkä vähän levoton. Elokuvassa se näkyy. En tiedä totta, mutta uskon.

Joten oliko Rose oikeasti 17? Elokuvassa niin. Totuus hämärän peitossa, mutta fiktio tuntuu uskottavalta. En ole historioitsija, mutta elokuva vaikutti minuun syvästi. Niin dramaattinen tarina.

Muistan olleeni 15-vuotias, kun näin sen ensi kertaa. Elokuvateatterissa, Tampereella, syksyllä 97. Lippujen hinta oli joku 70 markkaa. Sittenkin kallista.

Montako suomalaista Titanicilla oli?

Titanicin matkustajaluettelossa oli 63 suomalaista huhtikuussa 1912. Valitettavasti vain 20 heistä selvisi. Suurin osa matkusti kolmannessa luokassa, eli siirtolaisluokassa. Miksi kolmannen luokan matkustajien selviytymismahdollisuudet olivat heikommat? Ehkäpä fyysinen etäisyys pelastusveneistä ja hitaampi tiedonkulku vaikuttivat.

On kiinnostavaa pohtia, miten tuollainen tragedia vaikutti Suomeen. Pienessä maassa uutiset leviävät nopeasti. Miten omaiset kokivat menetyksen? Muuttiko se ihmisten käsityksiä Amerikasta unelmien maana? Olisiko jonkun heistä elämä voinut muuttaa maailmaa? Jokainen ihminen on potentiaalisesti osa suurempaa kokonaisuutta.

Tässäpä vielä lisätietoa, jota löysin:

  • Kolmas luokka: Moni suomalainen oli matkalla Amerikkaan etsimään uutta elämää.
  • Pelastuneet: Useimmat pelastuneet olivat naisia ja lapsia.
  • Dokumentointi: Titanicin suomalaisista matkustajista on tehty tarkkoja selvityksiä.

Mietin usein, miten teknologia vaikuttaa meidän kykyymme käsitellä suuria tragedioita. Nykyään tieto leviää sekunneissa, mutta onko se auttanut meitä ymmärtämään inhimillistä kärsimystä paremmin? Ehkä syvempi empatia vaatii enemmän kuin pelkän tietoisuuden.