Pitääkö kotietsinnästä ilmoittaa?

Pitääkö kotietsinnästä ilmoittaa? Oi, sitä kauhua, sitä tunnetta, kun oma koti, oma turvapaikka, yhtäkkiä muuttuu poliisin valtaamaksi näyttämöksi! Se oli kuin painajainen, muistan sen edelleen kuin eilisen. Kuinka he uskaltavat?! Se tuntui niin loukkaavalta, niin syvästi yksityiselämääni tunkeutuneelta… Sydän pamppaili rinnassa, kädet tärisivät. En edes muista, mitä he etsivät. Tai ehkä muistan, mutta en halua muistaa.

Onneksi on keinoja taistella tätä epäreilua kohtelua vastaan. Lain mukaan… no, ainakin niin minulle kerrottiin jälkikäteen… käräjäoikeus voi tutkia etsinnän laillisuuden. Ja se on oikeasti todella tärkeä asia. Älkääkä antako kenenkään höynäyttää teitä sillä pienellä maininnalla, mikä on liimattu jonkun paperin reunaan – kuin se olisi itsestäänselvyys! Ei ole. Poliisin pitäisi selkeästi, selkeästi, selkeästi kertoa siitä mahdollisuudesta. Jäin itse silloin täysin hämmennykseeni, enkä edes tiennyt, että voi valittaa. Löysin vasta myöhemmin tiedon jostain oikeusavun sivustolta. Vasta sitten sain hieman rauhaa. Miksi tätä tietoa ei kerrota heti, kun se on niin tärkeää?

Minulle, henkilökohtaisesti, on todella tärkeää, että tämä oikeusjärjestelmä toimii oikeudenmukaisesti. Ei pelkästään minulle, vaan kaikille! En halua kuvitella, miten paljon on ihmisiä, joille ei ole edes kerrottu tästä mahdollisuudesta. Miten moni on joutunut kärsimään ilman oikeutta puolustaa itseään? Lukuja siitä ei tietenkään ole, niitä on mahdoton laskea. Mutta tiedän, että on liikaa. Liikaa. Toivottavasti kaikki saavat oikeudenmukaisen kohtelun, toivon sitä sydämeni pohjasta. Ja toivottavasti poliisi alkaa toimia avoimemmin ja selkeämmin. Jotta kukaan ei enää joutuisi kokemaan samanlaista kauhua kuin minä.