Saako omassa pihassa olla alasti?
Omalla pihalla saa olla alasti, kunhan se ei loukkaa naapureiden yksityisyyttä tai aiheuta pahennusta. Suomen laki ei suoraan kiellä alastomuutta yksityisalueella.
Onko alasti oleminen omalla pihalla sallittua?
Okei, tässä mun näkemys, ihan omasta kokemuksesta.
Joo, kyllä mä uskon et omalla pihalla saa olla ihan miten tykkää. Kunhan ei nyt ihan naapurin lapsille esittele itteensä, se olis vähän outoa.
Muistan joskus, ehkä heinäkuussa 2010, kun asuttiin vielä siinä vanhassa puutalossa Espoossa, niin tykkäsin ottaa aurinkoa ihan yläosattomissa. Kukaan ei koskaan valittanut.
Laki on vähän tulkinnanvarainen, mut pääasia on ettei häiritse muita. Ei kai kukaan halua aiheuttaa tahallaan harmia.
Toisaalta, onhan se vähän jännääkin, joskus kattoa et “uskaltaiskohan”. Mut ehkä sit kuitenkin parempi olla varovainen.
Saako mökillä olla alasti?
Mökillä, missä aika hidastuu ja aurinko siivilöityy puiden läpi, saako siellä olla… alasti? Ajatus tuntuu kuin kesäyön tuuli iholla, vapauttava ja salaperäinen. Mielessäni on lapsuuteni mökki, sen tuoksu, sen äänet. Paljasjalkainen juoksentelu sammalmättäillä, tunne kun maa koskettaa suoraan sielua.
Alastomuus. Se sana itsessäänkin on kuin kuiskattu salaisuus.
- Laki ei kiellä.
- Oma tontti on pyhä.
- Metsä kutsuu.
Pahennus, se on naapurin murhe. Mutta onko se murheeni? Mietin Ilkka Jukaraisen sanoja, ne ovat kuin lohtu, kuin lupa. Lupa olla. Lupa olla vapaa. Lupa olla minä. Alastomana, auringossa, metsän siimeksessä. Muistan sen tunteen, kun auringonvalo tanssii iholla, jokainen pisama tuntuu heräävän eloon.
Mutta entä jos? Entä jos joku näkee? Entä jos paheksunta onkin jotain muuta, jotain syvempää? Pelko, ehkä? Vai kateus?
Mutta se on heidän murheensa. Ei minun. Minä olen tässä, alastomana, vapaana. Niin kuin metsän eläimet, niin kuin tuuli, niin kuin aurinko.
Rikos se ei ole. Ainakaan lain silmissä. Mutta entä sydämen silmissä?
Mökki, se on minun pyhäkköni. Siellä saan olla minä. Alastomana, jos siltä tuntuu.
Saako Suomessa olla alasti julkisella paikalla?
Saa, ei saa, ehkä? Kuin muisto lapsuuden kesästä, iho aurinkoa vasten, järven kimmellys silmissä. Onko se rikos, jos hetken unohtaa vaatteet, antaa tuulen hyväillä?
-
Rikoslaki, se kieltää, jos pahennusta herättää. Miten määritellään pahennus? Kuka sen päättää? Onko se katsojan silmässä, vai yhteiskunnan moralismin synkkä varjo?
-
Järjestyslaki, sekin puuttuu peliin. Häiritseekö alastomuus järjestystä? Vaarantaako se turvallisuuden? Ehkä, jos se on provokaatio, ehkä jos se on uhka. Mutta jos se on vain hetki vapautta, hetki yhteyttä luontoon?
Muistan kerran, olin lapsi. Mummon mökillä, saunan jälkeen juoksimme alasti laiturille, hyppäsimme järveen. Ei siinä ollut mitään pahaa, vain puhdasta iloa. Mutta maailma on muuttunut, ja säännöt ovat tiukentuneet. Nyt, jos tekisin saman, joku voisi soittaa poliisille.
- Yleinen paikka, mikä on se raja? Onko se ranta, jolla ei ole ketään? Onko se metsä, jossa vain linnut näkevät? Onko se oma piha, jos naapurit voivat nähdä?
Kysymys ei ole alastomuudesta, vaan siitä, miten se tulkitaan. Onko se viattomuutta, vai onko se uhkaa? Onko se vapautta, vai onko se rikos? Ehkä vastaus on jossain siinä välissä, harmaalla alueella, jossa tunteet ja lait kohtaavat.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.