Millä kasvillisuusvyöhykkeellä Suomi sijaitsee?

Mikä kasvillisuusvyöhyke kuvaa Suomen maantieteellistä sijaintia?

Suomi on niin pohjoisessa, että meillä kasvaa juuri sitä havumetsää, niin kuin se oikein menee. Se on ihan oma maailmansa, täällä meillä.

Täällä on niitä korkeita kuusia ja jykeviä mäntyjä, jotka ovat niin tyypillisiä Suomelle. Ajattele vaikka niitä loputtomia metsiä.

Se havumetsävyöhyke on kuin valtava kaistale, joka kulkee läpi koko pohjoisen pallonpuoliskon. Se on todella iso juttu.

Minulle se tarkoittaa sitä, että saan nauttia raikkaasta ilmasta ja metsien tuoksusta. Voin kävellä tuntikausia ja tuntea sen rauhoittavan vaikutuksen. Se on parasta.

Millä kasvillisuusalueella Suomi sijaitsee?

Metsä... se on niin syvällä meissä. Männyn tuoksu, kostean maan ja sammaleen. Se on kuin muisto, joka on aina ollut olemassa, ennen omia muistojakin. Tämä maa hengittää havunneulasia.

Tämä on se tunne, kun seisot puiden alla. Suomi on pohjoista havumetsävyöhykettä. Se on se virallinen nimi sille hiljaisuudelle, sille vihreälle ja ruskealle. Sitä kutsutaan myös taigaksi. Koko maapallon kiertävä vihreä seppele, ja me olemme osa sitä.

Mutta ei pelkkää havua, ei koskaan. Koivut, valkeat rungot pimeää kuusikkoa vasten. Ne tuovat valon. Ne ovat kuin hengähdystaukoja havujen syvässä melankoliassa. Sekametsän sielu.

Ja sitten matka pohjoiseen. Tuntuu kuin maa riisuisi itsensä. Puut harvenevat, käyvät matalammiksi, kyyristyvät tuulta vastaan. Ne taistelevat, jokainen oksa, jokainen neulanen. Ne kertovat tarinaa sitkeydestä.

Aivan siellä ylhäällä, missä maa melkein koskettaa taivasta. Siellä puut antavat periksi. Tulee tunturipaljakka. Karu, mutta niin kaunis. Vain varvut ja jäkälä ja loputon tuuli. Siellä sielu lepää. Siellä on tilaa hengittää.

• Pääkasvillisuusvyöhyke: Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, joka tunnetaan myös nimellä taiga.
• Metsätyypit: Maan eteläosissa on lehtipuuvaltaisempia sekametsiä, kun taas pohjoista kohti mentäessä kuusi ja mänty muuttuvat hallitseviksi.
• Etelän lehtipuut: Rannikolla ja etelässä kasvaa myös jaloja lehtipuita, kuten tammea, lehmusta ja vaahteraa, jotka kuuluvat sekametsävyöhykkeen pohjoisimpiin esiintymiin.
• Pohjoisen puuraja:Aivan pohjoisimmassa Lapissa on tunturialueita, joissa ankarat olosuhteet estävät puiden kasvun, muodostaen tunturipaljakan. Täällä kasvillisuus on matalaa varpukasvillisuutta.

Mikä on Suomen kasvillisuus?

Metsää. Sitä täällä on. Puita vieri vieressä.

Suomen kasvillisuus on pohjoista havumetsävyöhykettä. Taigaa. Se on kylmä ja yksinkertainen totuus.

• Pääpuulajit: Mänty, kuusi ja koivu. Siinä perusta.
• Metsätyyppi: Pääosin sekametsä, havupuiden hallitsema. Lehtipuut ovat siellä seassa, tuomassa vähän vaihtelua.
• Jakauma: Havupuuvaltaisia metsiä 89 %. Lehtipuuvaltaisia 10 %. Yksi prosentti on jotain muuta.

Etelässä on rehevämpää. Hemiboreaalinen vyöhyke. Tammi yrittää siellä pärjätä. Pohjoisessa kaikki on karumpaa. Puut harvenevat, kitukasvuisia.

Sitten on ne suot. Niitä on kaikkialla. Turvetta, suokasveja. Ne ovat maan hiljaisia keuhkoja. Kukaan ei taputa niille.

Kaikkein pohjoisimmassa Lapissa on tunturipaljakka. Siellä puut ovat luovuttaneet. On vain vaivaiskoivua, varpuja, sammalta ja jäkälää. Se on maiseman viimeinen sana.

Metsä ei välitä sinusta. Se oli täällä ennen ja on täällä jälkeen. Ihminen on vain vierailija.

Mihin kasvillisuusvyöhykkeeseen Suomi kuuluu?

Suomi kuuluu pääosin pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen.

Olen hereillä taas, kello on jo vaikka mitä. Ajatukset kiertävät... mietin, mitä Suomi on. Missä me oikeasti olemme, luonnon puolesta. Se on niin iso osa kaikkea, vaikka sitä ei aina huomaa. Tuntuu oudolta, kun miettii, kuinka paljon luonto meitä ympäröi, ja silti olen tässä valveilla, yksin, pimeässä.

Suomi sijoittuu useampaan kasvillisuusvyöhykkeeseen, vaikka suurin osa on sitä yhtä ja samaa. Se on kuin meidän perusta.

• Pohjoinen havumetsävyöhyke kattaa valtaosan Suomea. Täällä on kylmiä talvia ja melko lyhyitä, viileitä kesiä. Kuusi ja mänty ovat yleisimmät puulajit, ne hallitsevat maisemaa. Tuntuu, että ne ovat aina olleet tässä, niin kuin minäkin.
• Metsät ovat boreaalista tyyppiä, soita on paljon, paljon enemmän kuin mitä tajuaakaan. Muistan kun pienenä vaelsin suolla ja se kaikki pehmeys ja mystiikka, se oli jotain.
• Etelä-Suomen kapea kaistale taas kuuluu sekametsävyöhykkeeseen. Siellä näkee jo lehtipuita enemmän, se on vähän pehmeämpää, ehkä lämpimämpää. Kuin toinen maailma, vaikka matka ei olisi pitkä.
• Tunturikasvillisuusvyöhykettä löytyy sitten Lapin pohjoisosista, puurajan yläpuolelta. Siellä on toisenlaista kauneutta, karumpaa mutta niin voimakasta. Kuin minä itsekin joskus, kestämässä kaiken.

Tuntuu, että nämä vyöhykkeet kuvaavat jotain minustakin. Olen havumetsän lapsi, mutta kaipaan välillä sitä etelän pehmeyttä tai tunturin karuutta. Ehkä se on sitä ihmisen moninaisuutta, samalla tavalla kuin maa itse. Yö on pitkä.