Milloin lapsen oikeudet keksittiin?

Milloin lapsen oikeudet keksittiin? Vuoden 1923 historia

Milloin lapsen oikeudet keksittiin? Lapsen oikeuksien historian tunteminen avaa näkökulman siihen, miten yhteiskunta ja viranomaiset nykyään tarkastelevat nuoria yksilöinä. Oikeuksien kehitys muutti perheiden ja koulujen toimintatapoja vuosikymmenten aikana. Tutustu tarkemmin historiallisiin vaiheisiin, jotka loivat perustan lasten asemalle.

Milloin lapsen oikeudet keksittiin?

Modernit lapsen oikeudet saivat alkunsa vuonna 1923, jolloin Pelastakaa Lapset -järjestön perustaja Eglantyne Jebb laati maailman ensimmäisen lapsen oikeuksien julistuksen. Tämä niin sanottu Geneven julistus hyväksyttiin Kansainliitossa vuonna 1924. ^[2]

Kysymykseen siitä, milloin lapsen oikeuksien sopimus tehtiin, ei ole vain yhtä ainoaa vuosilukua, sillä kehitys on edennyt historian aikana kolmessa merkittävässä vaiheessa. Vaikka ajatus lasten suojelusta on vanha, varsinainen kansainvälinen ihmisoikeustyö on syntynyt asteittain sadan viime vuoden aikana.

Lapsen oikeuksien historian kolme merkittävää vaiheetta

Lapsen oikeuksien kehitys on kulkenut pitkän matkan hyväntekeväisyydestä kohti kansainvälisesti sitovaa lainsäädäntöä. Jokainen historiallinen etappi on muuttanut tapaa, jolla yhteiskunta suhtautuu nuorimpiin jäseniinsä.

Vuosi 1924: Geneven julistus ja suojelun aikakausi

Vuonna 1924 hyväksytty Geneven julistus oli ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jossa määriteltiin, että ihmiskunta on velvollinen antamaan lapselle parasta mitä sillä on.^[3] Lapsia pidettiin tässä vaiheessa vielä pääasiassa suojelun ja huolenpidon kohteina, ei itsenäisinä oikeuksien haltijoina.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen kaaos ja sen aiheuttama hätä pakottivat aikuiset havahtumaan siihen, etteivät lapset selviä ilman erityistä, rajat ylittävää suojelua. Julistus oli tärkeä moraalinen voitto, vaikka se ei vielä ollutkaan valtioita velvoittava laki.

Vuosi 1959: YK:n julistus ja lapsen etu

Yhdistyneet kansakunnat eli YK hyväksyi vuonna 1959 laajemman lapsen oikeuksien julistuksen, joka tarkensi lasten tarpeita ja toi mukaan käsitteen lapsen edusta.^[4] Julistus ei kuitenkaan ollut vielä valtioita juridisesti sitova laki, mutta se loi vankan pohjan tulevalle työlle.

Tässä vaiheessa alettiin ymmärtää, että lapsilla on aivan omat, erityiset tarpeensa terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalisen turvan suhteen. Asiakirja toimi siltana menneen suojeluajattelun ja nykymuotoisten ihmisoikeuksien välillä.

Vuosi 1989: YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja täydet ihmisoikeudet

Nykyisten lapsen oikeuksien tärkein perusta, YK:n lapsen oikeuksien julistus 1924, hyväksyttiin 20. marraskuuta 1989. ^[5] Tämä teki lapsen oikeuksista kansainvälisesti sitovaa lakia. Siitä lähtien lapsia on pidetty täysivaltaisina ihmisinä, joilla on omat, aikuisista riippumattomat ihmisoikeutensa.

Suomessa tämä sopimus tuli laillisesti voimaan vuonna 1991.^[6] Se muutti kerta heitolla sen, miten viranomaiset, koulut ja perheet katsovat lasta - ei vain kasvatuksen kohteena, vaan yksilönä, jolla on sananvalta omaan elämäänsä.

Miksi lapsen oikeuksien kehitys oli niin hidasta?

Lapsen oikeuksien historia osoittaa, että historiallisesti lapsia on pitkään pidetty vain perheen tai vanhempien omaisuutena vailla omaa oikeudellista asemaa. Lapsityövoima oli normi, eikä koulutus tai terveydenhuolto kuulunut kaikille. Muutos vaati valtavaa yhteiskunnallista herätystä, jota Eglantyne Jebb ja muut aktivistit johtivat.

Nói thật, kun lukee historiaa vuodelta 1924, tuntuu uskomattomalta, että vasta viime vuosisadalla tajuttiin lasten tarvitsevan aivan oman erityisen suojansa sodan ja kurjuuden keskellä. Vaikka matka on ollut pitkä, nykyään sopimus koskee lähes kaikkia maailman valtioita.

Miten lapsen oikeuksien toteutumista valvotaan nykyään?

YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo sopimuksen toteuttamista eri maissa säännöllisillä raporteilla. Valtioiden on raportoitava komitealle säännöllisesti siitä, miten ne takaavat lasten oikeuksien toteutumisen käytännössä.

Suomessa lapsen oikeuksien toteutumista edistävät ja valvovat useat eri tahot, kuten lapsiastuvaltuutettu sekä lukuisat kansalaisjärjestöt. Vaikka asiat ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvin, haasteita on edelleen esimerkiksi lasten mielenterveyspalveluissa ja koulukiusaamisen ehkäisyssä.

Lapsen oikeuksien historiallisten asiakirjojen vertailu

Lapsen oikeuksien kansainvälinen kehitys on edennyt kolmen pääasiakirjan kautta, jotka eroavat toisistaan merkittävästi oikeudellisen sitovuuden ja laajuuden osalta.

Geneven julistus (1924)

• Lasta pidettiin pääasiassa suojelun ja huolenpidon kohteena.
• Ei ollut juridisesti sitova sopimus, vaan moraalinen vetoomus.
• Tiivistetty viiteen pääperiaatteeseen hädässä olevien lasten auttamisesta.

YK:n julistus (1959)

• Toi mukaan lapsen edun käsitteen ja tarkensi perustarpeita.
• Laaja julistus, mutta ei vieläkään valtioita sitova laki.
• Sisälsi 10 periaatetta koskien koulutusta, terveyttä ja suojelua.

YK:n yleissopimus (1989)

• Lapsi nähdään täysivaltaisena ihmisenä ja omien oikeuksien haltijana.
• Kansainvälisesti velvoittava ja juridisesti sitova sopimus.
• Kattava paketti, joka kattaa kansalais-, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

Eglantyne Jebbin historiallinen taistelu lasten puolesta

Vuonna 1919 Lontoossa brittiläinen aktivisti Eglantyne Jebb perusti Pelastakaa Lapset -järjestön vastustamaan ensimmäisen maailmansodan jälkeistä lapsiin kohdistunutta saartoa ja nälänhätää.

Hänen toimintansa herätti aluksi voimakasta vastustusta viranomaisissa, ja Jebb jopa pidätettiin lakien rikkomisesta, kun hän jakoi luvatta lentolehtisiä nälkäänäkevistä lapsista.

Oikeudenkäynnissä tuomari vaikuttui hänen rohkeudestaan niin paljon, että hän maksoi Jebbin sakot henkilökohtaisesti, mikä käynnisti valtavan julkisen tuen aallon järjestölle.

Tämä vastoinkäyminen johti suoraan siihen, että Jebb laati vuonna 1923 maailman ensimmäisen lapsen oikeuksien julistuksen, joka muutti pysyvästi suhtautumista lasten asemaan maailmassa.