Milloin Suomi ratifioi lapsen oikeudet?

Milloin Suomi hyväksyi lapsen oikeudet?

Muistan sen päivän vieläkin, vaikka olin vasta lapsi. Oliko se syksyllä 1991? Koulu oli jo alkanut, syksyisiä värejä kaikkialla. Televisiossa puhuivat jostain uudesta sopimuksesta, lapsen oikeuksista.

Äiti selitti mulle, että nyt on kaikilla lapsilla paremmat oikeudet. Ei enää niin paljon sortoa tai syrjintää. Tuntui hyvältä kuulla.

Muistan vanhempieni keskustelun, jostain laista jonka Suomi hyväksyi. Se oli tärkeää, ainakin niin he sanoivat. Ajattelin sitä lapsena enemmänkin pelin tai leikin osana. Ei ollut oikeasti kovin selkeää asiaa silloin.

Nyt kun mietin asiaa aikuisena, ymmärrän sen merkityksen paremmin. Se oli iso askel, Suomi otti vastuuta lapsille. 1991. Se vuosi jäi mieleen muistona jostain hyvästä.

Milloin lapsen oikeudet keksittiin?

Lapsen oikeuksien alkulähteet:

• 1923: Eglantyne Jebb, Pelastakaa Lapset -järjestön perustaja, laati Geneven julistuksen. Se oli ensimmäinen kansainvälinen yritys määritellä lapsen oikeudet. Julistuksen ydin oli ajatus, että ihmiskunnalla on velvollisuus antaa lapsilleen parasta.

• Ydinajatus: "Mankind owes to the child the best that it has to give." Tämä lause kiteyttää julistuksen filosofian. Mietin, mitä "parasta" kulloinkin tarkoittaa? Onko se sama asia nyt kuin 1920-luvulla?

• Tausta: Ensimmäinen maailmansota oli tuonut lapsen haavoittuvuuden esiin. Julistus oli vastaus tähän tarpeeseen. Sota muutti kaiken.

Lisähuomio: Vaikka Geneven julistus oli merkittävä askel, nykymuotoinen lapsen oikeuksien sopimus on myöhäisempi. En muista vuotta ulkoa, mutta se on olennainen osa YK:n toimintaa.

Bonusfakta: Jebb oli aikaansa edellä. Hän ymmärsi, että lapset eivät ole vain pienten aikuisten kopioita. Heillä on erityisiä tarpeita ja oikeuksia.

Milloin lapsenoikeudet tulivat Suomeen?

Okei, tässä mun versio:

Muistan ikuisesti sen päivän, kun tajusin, mitä lapsen oikeudet oikeasti tarkoittaa. Olin ehkä 7 vuotta, siis vuonna 2006, ja mummo selitti jotain YK:sta ja sopimuksesta.

• 1991. Se vuosi kaiverrettiin jotenkin mun mieleen. Silloin se homma tuli Suomeen.
• Mummo oli siis Pelastakaa Lapset -aktiivi. Sieltä se tieto varmaan tuli.

En tajunnut silloin mitään. Mutta nyt, kun mietin, niin tajuan, että se kaikki mummon jankutus siitä, että "kaikilla lapsilla on oikeus olla lapsia", oli aika tärkeetä. Jotenkin se iskostui päähän. En vieläkään tajua kaikkea, mutta tiedän, että se oli iso juttu.

Se oli varmaan siinä mummon mökillä, joku heinäkuinen ilta. Muistan sen hajun. Ja sen, että olin vähän pettynyt, kun en saanutkaan katsoa telkkaria, vaan piti kuunnella mummon puheita. Mutta ehkä se oli sen arvoista.

Ketä Lapsen oikeuksien sopimus koskee ja kenen sitä tulee noudattaa?

Voi että, tänään on taas niin paljon asiaa mielessä! Lapsen oikeudet... mitä se oikein tarkoittaa?

Kaikkia alle 18-vuotiaita. Niin se on, eihän siinä mitään uutta ole. Muistan lukeneeni siitä jo koulussa, ehkä yläasteella? Oliko se 90-luvun alussa? Kyllä, 1991.

• Maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Huh, sitä on siis allekirjoittanut ja sitoutunut noudattamaan aivan valtavasti maita.

Mutta ketkä sitä sitten noudattavat? Tämä on tärkeää!

• Valtiot. Ensinnäkin valtiot ovat vastuussa sopimuksen noudattamisesta. Tämä sisältää lait ja toimenpiteet lasten oikeuksien turvaamiseksi.
• Vanhemmat ja huoltajat. He ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista ja kasvatuksesta sopimuksen mukaisesti.
• Koulut, terveydenhuolto ja muut yhteiskunnalliset tahot. Kaikkien tulisi toimia lasten parhaaksi.

Mutta miten se käytännössä tapahtuu? Onko meillä oikeasti kaikki kunnossa? Onko se tosi, että sopimus on voimassa laintasoisena? Mitenköhän se varmistetaan?

Onko se 1 artikla se, missä määritellään alle 18-vuotiaat lapsiksi? Pitää tutustua siihen tarkemmin. Pitääkin googlettaa.

Ahdistaa hiukan tämä, että vaikka sopimus on olemassa, niin silti lapsia kohdellaan huonosti. Miksi? Kai se on sitten aina jossain systeemissä…

Mikä merkitys lapsen oikeuksien sopimuksella on?

Lapsen oikeuksien sopimus. Lapsi: ei vain suojeltava, vaan myös toimija.

• Ei syrjintää.
• Kaikilla samat oikeudet.
• Artikla 2: perusta.

Lapsi ei ole pallo, jota potkitaan. Vaan subjekti.

Oikeus sanoa. Oikeus olla. Oikeus elää. Kuten minulla.