Miten Suomi kirjoitetaan?

Miten Suomi kirjoitetaan? Ai, se on ikivanha pulma! Minä olen aina kallistunut pienellä alkukirjaimella kirjoittamiseen – suomi. Tuntuu vaan niin… oikealta. Kuten englanti, ranska, saksa… Miksi Suomea pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla? Se on kieli, eihän se ole joku henkilö tai kaupunki. Ei se ole Suuri Suomi, vaan suomi. Pieni, maanläheinen, tuttu ja turvallinen.

Mutta toisaalta, joskus näen sen isolla S:llä, Suomi, ja silloin se jotenkin… pomppaa silmille. Tulee sellainen… virallinen fiilis. Kuten virallisessa asiakirjassa, joita en todellakaan kaipaa. Muistan kerran, kun täytin jotain virallisia papereita ja siellä se luki: “Äidinkieli: Suomi”. Niin outoa! Näytti jotenkin… jäykältä. Kuten jotain sotilaskäskyä, tai jotain. Todella outoa.

Ehkä se on vain tapa, johon olen tottunut. Olen kuullut vanhemmiltani aina puhuttavan “suomi kieli” – pienellä alkukirjaimella. Ja mä olen aina jotenkin mieltynyt siihen pienempään, vaatimattomampaan tyyliin. Olenhan minäkin suomalainen. Ei sen tarvitse huutaa sitä jostakin päältä.

Toki, tiedän että joillekin se iso S on tärkeä – kansallisuus, ylpeys ja kaikki se hömpötyö. En minä sitä kiistä, mutta minulle se pieni s tuntuu jotenkin… inhimillisemmältä. Läheisemmältä. Kuten kääntäjä ystäväni sanoi kerran, suurin osa kielitieteilijöistäkin käyttävät pientä alkukirjainta. Se on joku noin 90% kai. Se on aika iso luku, eikö? Mutta silti, tuo iso S:n käyttö tuntuu jostain syystä… yleisemmältä. Kuten lehdissä ja tv:ssä.

No, lopultahan se on varmaan vain makuasia. Tai tapana, kuten niin moni muukin asia tässä elämässä. Mutta minä pysyn pienellä s:llä. Ainakin toistaiseksi. Mitä sinä ajattelet?