Onko Suomenlahti osa Itämerta?

Kuuluuko Suomenlahti maantieteellisesti Itämereen?

Tottakai Suomenlahti on osa Itämerta. Se on sen itäinen käsi joka kurottaa Pietariin asti. Olen aina ajatellut sen niin, se on ihan selvä juttu.

Viimeksi 15. elokuuta purjehdittiin Helsingistä ulos ja ohitettiin Hankoniemi. Siinä sen todella tajuaa. Lahden vesi on raskaampaa, vähän sameampaa, ja kun pääset sen niemenkärjen ohi avomerelle, Itämeren selälle, koko maailma muuttuu. Aallot kasvaa, tuuli on eri.

Se on siis yhtä ja samaa Itämerta, mutta omassa päässäni ne on kaksi eri paikkaa. Suomenlahti on kotoisa, se on kuin pitkä joki.

Mulle se on niin selkeetä kun ajattelen laivamatkoja. Helsingistä Tallinnaan on vain lahden ylitys, se on parissa tunnissa ohi, näet rannikkoa melkein koko ajan. Mutta kun lähdet Tukholmaan, matkaat oikeasti Itämerellä, on avointa ja et näe maata.

Montako valtiota sijaitsee Itämeren rannalla?

Yhdeksän. Itämeren äärellä seisoo yhdeksän valtiota.

• Suomi
• Ruotsi
• Tanska
• Saksa
• Puola
• Liettua
• Latvia
• Viro
• Venäjä

Valuma-alue laajenee. Se kattaa 14 maata. Siellä asuu 90 miljoonaa.

Mitä ongelmia Itämeressä on?

Itämeren ongelmia ovat rehevöityminen, haitalliset aineet, ylikalastus, ilmastonmuutos, roskaantuminen ja lisääntyvä meriliikenne.

No voi jummijammi, meidän kotoinen kuravesiojamme, Itämeri! Se on vähän niin kuin maailman merien alisuorittaja serkku, joka on aina kipeänä. Se on matala ja vähäsuolainen lätäkkö, jonka vesi ei vaihdu edes kerran ihmisiän aikana. Kaikki sonta, mitä sinne kaadetaan, jää sinne muhimaan kuin unohdettu lihapulla jääkaapin perälle.

Tässäpä listaa siitä, mikä mättää:

• Rehevöityminen on se ykköshitti! Maanviljelijöiden pellolta valuvat lannoitteet ja kaupunkien jätevedet ovat kuin proteiinijauhetta leville. Kesällä meri muuttuu vihreäksi, haisevaksi hernekeitoksi. Sinilevälautat ovat niin paksuja, että lokitkin kävelevät niiden päällä. Uimaan meneminen on kuin dippaisi itsensä myrkylliseen smoothieen.

• Ylikalastus, eli kalat loppuu kesken. Ennen vanhaan turska oli kuin nyrkin kokoinen peruna, nyt saat onkia koko päivän ja saaliiksi tulee yksi surullisen näköinen silakka. Kaupallinen kalastus on tyhjentänyt apajat niin tehokkaasti, että kohta pitää alkaa onkimaan kumisaappaita. Lohikannatkin ovat aivan kuutamolla.

• Laivaliikenne ja öljyonnettomuuden riski. Suomenlahti on kuin moottoritie ruuhka-aikaan, mutta laivoilla. Jättimäiset öljytankkerit puikkelehtivat kapeilla väylillä kuin humalaiset norsut posliinikaupassa. Yksi pieni kolari, ja koko rannikko on polvia myöten mustassa, tahmeassa öljymönjässä. Se on katastrofi odottamassa tapahtumistaan.

• *Haitalliset aineet ja muu pska.** Mereen valuu kaikkea kivaa, kuten lääkejäämiä, raskasmetalleja ja mikromuoveja. Syöt siis käytännössä omaa fleece-takkiasi, kun vedät lautasellisen silakoita. Roskaa löytyy rannoilta enemmän kuin festareiden jäljiltä.

• Ilmastonmuutos iskee ja kovaa. Meri lämpenee, ja talvet ovat vähälumisia. Tämä tarkoittaa, että jäätä on vähemmän ja vesi on lämpimämpää. Eksoottiset vieraslajit, kuten kaikenmaailman liejutaskuravut, saapuvat ja pistävät alkuperäisen ekosysteemin sekaisin kuin teinit vanhempien viinakaapin.

Onko Suomenlahti Itämerta?

Kyllä vain, Suomenlahti on Itämeren itäisin osa, sellainen pitkä ja kapea ränni, joka ulottuu Hankoniemeltä aina Pietariin asti.

Ja voi veljet, millainen osa se onkaan! Se on vähän kuin Itämeren levoton serkkupoika, jolle on syötetty liikaa lannoitteita ja joka nyt röyhtäilee sinilevää kiitokseksi.

Tämä meidän oma pikku lätäkkömme on nimittäin yksi koko Itämeren kuormitetuimmista kolkista. Sinne valuu ravinteita pelloilta ja kaupungeista sellaisella vimmalla, että vesi muistuttaa välillä enemmän sakeaa hernekeittoa kuin merta.

Miksi se sitten on niin kovilla? No, syyllisiä on jonossa kuin ilmaisia ämpäreitä jakavaan kauppaan:

• Valtava valuma-alue: Suomenlahden ympärillä asuu ja touhuaa ihan järjetön määrä ihmisiä, yhteensä 16 miljoonaa. Se on enemmän kuin koko Ruotsin ja Suomen väkiluku yhteensä, sullottuna yhden merenlahden ympärille. Kaikki heidän jätevetensä ja touhunsa päätyvät ennemmin tai myöhemmin sinne.
• Tehokas maatalous: Pellot Suomessa, Virossa ja Venäjällä puskevat ruokaa, mutta samalla ne puskevat fosforia ja typpeä vesistöihin. Jokainen pellolta valuva vesipisara on pieni ravinnepommi merelle.
• Pietarin megakaupunki: Sitten on tietenkin se Nevan suulla nököttävä viiden miljoonan asukkaan pikkukylä. Sen jätevedenpuhdistus on parantunut, mutta sieltä tulee edelleen kuormaa ihan omiksi tarpeiksi.

Tämän kaiken lopputuloksena saamme kesäisin nauttia upeista sinileväkukinnoista, jotka tekevät uimisesta yhtä houkuttelevaa kuin tärpätissä kylpemisen. Kerran menin uimaan Helsingin edustalla ja tulin ylös vihreämpänä kuin Shrek. Ei se mitään levää ollut, se oli puhdasta luonnetta