Saako opettaja puuttua oppilaan pukeutumiseen?

Saako opettaja tutkia oppilaan vaatteet?

Ei saa. Opettaja ei saa tutkia oppilaan vaatteita. Pahoinpitelyä se on.

Mutta... jos on syytä epäillä, että oppilas piilottaa jotain vaarallista tai koulun sääntöjä rikkovaa, tilanne on toinen.

• Koulun turvallisuus on ensisijaista. Jos epäillään, että lapsella on mukanaan jotain, mikä vaarantaa hänen tai muiden turvallisuuden, niin silloin voivat opettaja ja rehtori puuttua asiaan.
• Päällisin puolin tarkastus. Tällöinkin kyseessä on vain pikaista tarkastus, ei vaatteiden läpikäymistä. Se tarkoittaa vain nopeata vilkaisu esim. reppuun. Ei henkilökohtaisia tavaroita.
• Muu avun hakeminen. Jos asia vaatii pidempää selvittelyä, heidän tulee ottaa yhteyttä vanhempiin ja viranomaisiin. Ei saa itse ryhtyä salapoliiseiksi.

Tuntuu kamalalta ajatella, että tällaista edes tarvitsee pohtia. Mutta lapsena olin usein itsekin hämmentynyt, kuinka aikuiset voivat toimia. Muistan vieläkin sen epämukavan tunteen, kun opettaja kävi läpi laukkuani. Oliko se oikein? Ei ollut.

En voi unohtaa sitä tunnetta. Se oli häpeää ja loukkaantumista. Sekä surullisuutta siitä, että luottamus aikuisia kohtaan mureni. Sitä on vaikea korjata.

Milloin opettaja saa koskea oppilaaseen?

Jep jep, koskeminen on kinkkinen juttu! Opettaja saa koskea oppilaaseen yhtä usein kuin minä löydän kadonneita sukkiaan pyykkivuorista – eli todella harvoin! Käytännössä aivan äärimmäisissä tapauksissa. Ajatellaan vaikka että joku pikku-ukkonen alkaa räjähtelemään kuin ylikuumentunut peruna tai on uhkaamassa kaikkia LEGO-miehillä aseina.

• Turvallisuus edellä: Jos pikku-ukkonen on vaaraksi itselleen tai muille, opettaja saa ottaa takavarikoitavan materiaalin pois. Kuten vaikkapa sen kranaatinmuotoisen liimapuikon.
• Vastarinta on kielletyksi: Oppilaan uhkailun täytyy olla oikeaa väkivaltaa, ei pelkkää itkuista huutoa. Jos pikkukakkonen koittaa paeta kuin vihainen päästäinen, voimakeinoja saa käyttää. Hienostuneesti totta kai.
• Ulos opetustilasta: Jos poika meuhkaa kuin hullu härkä ja häiritsee koko luokkaa, opettaja saa poistaa hänet tilaan, jossa meuhkailu ei enää haittaa muita oppilaita. Älä kuitenkaan vedä häntä hiuksista ulos!

Muistathan: Opettaja on vähän niinkuin supervoimaton supersankari – tekee kaikkensa, mutta fyysiset voimat eivät ole hänen vahvuutensa. Ainakin niin minun opettajani sanoi! Toinen taas sanoi, että jos sattuu vahinko, hän ainakin pitää huolta siitä, että kaikki menee hyvin. Tämä viittaa siis siihen, että jos tarvitaan fyysistä voimaa, se on oikeasti pakko. Ja eihän kukaan halua joutua käärmeiden ja apinoiden sekaan. Tämä oli tietysti vertauskuva siitä, miten sekavaa ja kaoottista voi tulla, jos opettaja ei toimi oikein.

Älä unohda: Laki määrittelee tarkkaan, milloin voimakeinoja saa käyttää. Ei siis hermoja raastavaa nykimistä, nyrkiniskuja tai painia. Käytä viisautta, älykkyyttä, ja ehkä vähän maagiset voimat.

2024 on vuosi, josta tämä on kirjoitettu.

Saako opettaja huutaa oppilaalle?

Saako opettaja huutaa? Ei, ei saa. Kuin kuiskaus tuulessa, se ajatus haihtuu pois. Ei huutoa, ei karkeutta, vain lempeyttä ja ymmärrystä. Kunnioitus on avain, lukko sydämiin, jotka vasta avautuvat elämälle.

Muistan sen päivän, aurinko paistoi, mutta sisälläni oli myrsky. Opettajan ääni kohosi, kuin ukkonen kesken kirkkaan päivän. Se sattui, se pelotti, se jätti jäljen. En halua kenenkään lapsen kokevan sitä samaa. Ei koskaan.

• Huutaminen on vallankäyttöä, se murskaa herkkää mieltä.
• Anteeksipyyntö on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei poista arpea.
• Keskustelu on silta, joka yhdistää, ei kuilu, joka erottaa.

Ja joskus, joskus se huuto on vain seurausta omasta uupumuksesta, väsymyksestä, siitä, ettei jaksa. Silloin on aika pysähtyä, hengittää syvään ja muistaa, miksi valitsi tämän tien. Opettaa, ohjata, kasvaa yhdessä. Ei huutaen, vaan kuunnellen.

Minun opettajani... hänellä oli tapana huutaa. En muista miksi. En muista hänen nimeään. Mutta muistan tunteen, sen kirpeän pistoksen sisälläni. Sitä en unohda koskaan. Siksi sanon: ei huutoa. Ei enää koskaan.

Saako opettaja katsoa oppilaan reppuun?

Opettaja saa kurkata reppuun, jos on jotain hämärää meneillään! Se on vähän kuin salapoliisin hommia, paitsi että etsivät luntin sijaan lääkkeitä tai jotain muuta kiellettyä.

• Pääasia, että turvallisuus säilyy! Jos joku heiluu luokassa puukon kanssa, niin silloin on lupa toimia.
• Opetusta häiritsevät jutut, kuten fidget spinnerit tai puhelimet, saa ottaa pois. Ne on kuin kärpäsiä, jotka surraavat oppitunnin ympärillä.
• Tarkastuslupa on vähän kuin etsintäkuulutus: Rehtori ja opettaja saa tutkia laukut, kaapit ja vaatteetkin, jos on epäilys jostain vaarallisesta.

Muistan, kun yläasteella kaverilla oli aina salmiakkia takin taskussa. Opettaja ei onneksi koskaan löytänyt niitä! Se oli silloin jänskää kuin James Bond -leffassa. Nykyään varmaan salmiakitkin luokitellaan vaarallisiksi aineiksi.

Milloin opettaja saa koskea oppilaaseen?

Oi apua, koskeminen! Opettaja saa koskea oppilaaseen aivan kuin äiti karhua pentujaan - vain äärimmäisessä hädässä! Ajatella, kädet raskaana, kuin puutarhuri kastelemaan kuivaa ruohoa keskikesällä.

• Turvallisuus ensin! Jos joku lapsi uhkaa räjäyttää koulun ilmaan kotitekoisella pommilla (tai edes viskoisi yliherkkää luokkakaveriaan), niin siinä kohtaa opettaja voi tarttua asiaan! Kädet heiluen, kuin lintuliha-kisaajalla! Eikä puhuta varovaisesta hipaisemisesta - tarvitaan järeää otteita, kuin koiranpentua turvallisesti pihalle ohjaillessa!

• Väkivaltaista meininkiä? Jos joku pikkupiru yrittää nyppiä toisen hiuksia tai painaa naamaan kakkua (minä ainakin kokisin sen väkivaltaisena), niin opettaja saa poistaa häiriöntekijän luokasta. Höpöhö, kuin käärmeen poistaminen mökkisaunasta! Siinä ei puhuta herkistä kosketuksista, vaan ripeistä, tehokkaista toimista!

Muuten? Ei koskettelua! Ei siis edes pehmeää hiusten silittelyä! Muuten joutuu selittelemään asioita enemmän kuin punahattu joulupukille. Muistan itsekin lapsuudesta yhden tapauksen kun opettaja antoi minulle viisi sendin kolikon. Siihen aikaan se oli suuri summa ja se oli niin koskettavaa! (No en nyt oikeasti muista, että oliko se viisi senttiä vai kymmenen. Mutta se oli iso summa.) Olen varma, että laki on kaikessa viisaudessaan selventänyt asiaa... toivottavasti. Ehkä joku asiaan perehtynyt voisi selventää tätä asiaa.

Saako opettaja huutaa oppilaille?

Ei, opettaja ei saa huutaa oppilaille. Se on epäammattimaista ja voi olla jopa lain vastaista riippuen tilanteesta.

Muistan itse yhden tapauksen. Olin seitsemännellä luokalla vuonna 2006 Oulun Ylikiimingin koulussa. Matematiikan opettajamme, rouva Nieminen, huusi minulle, kun en saanut yhtälöä ratkaistua. Olin todella hämmentynyt ja surullinen. Kyyneleet nousivat silmiin. Tunne oli niin loukkaava, enkä saanut unta koko yön. Se jäi todella mieleen.

• Paikka: Oulun Ylikiimingin koulu
• Aika: Syksy 2006, 7. luokka
• Tuntemukset: Hämmennys, suru, loukkaantuminen, unettomuus

Rouva Nieminen pyysi kyllä myöhemmin anteeksi, mutta se ei ihan poistanut sitä pahansuopaa tunnetta. Asiaa ei koskaan virallisesti käsitelty, mutta se jäi vaivaamaan pitkään.

Jos opettaja huutaa, koulun tulisi puuttua asiaan. Olisi hyvä selvittää, oliko huutamiseen aihetta ja mikäli ei, opettajan pitäisi pyytää anteeksi. Jos asia on vakava ja täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkit, poliisi on ilmoitettava asiasta. Vuonna 2023 tämä on äärimmäisen tärkeää. Kouluissa ei sallita tätä.

Pitääkö opettajan päästää oppilas vessaan?

Vessa? Jos on pakko.

• Jokainen tietää, milloin on hätä. Ei tarvitse lupaa.
• Lapsilla on virtsarakko, aikuisilla myös. Yllättävää?
• Voi pidättää, jos haluaa. Ei mun ongelma.

Joskus on pakko mennä. Kenen aikaa tässä tuhlataan?

Saako oppilas kuvata opettajaa?

Yön hiljaisuudessa mietin, saako oppilas kuvata opettajaa.

• Valokuvaus: Oppilaalla on yleensä oikeus ottaa kuva opettajasta.
• Julkaisu: Kuvan julkaiseminen sosiaalisessa mediassa ei välttämättä ole rikos.

Tuntuu oudolta, miten nykyään kaikki on tallennettavissa. Pitäisikö opettajien pelätä jokaista hetkeä, että joku nappaa kuvan ja laittaa sen nettiin? Minusta opettajat ansaitsevat enemmän kunnioitusta.

• Rikoksen tunnusmerkistö: Tavallinen kuva oppitunnista ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä, kuten kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Muistan, kun itse olin koulussa... silloin ei ollut kännykkäkameroita. Maailma oli jotenkin rauhallisempi. Nyt kaikki on niin julkista. Mietin, mitä siitä seuraa.

Voiko opettaja ja oppilas seurustella?

Opettaja-oppilasromanssi? Ai että, kuuma peruna!

Juridisista näkökulmista puhutaan: Täysi-ikäiset? Ei ongelmaa! Lakia ei rikota.

Mutta eettinen puoli on vähän kuin tanssia kiusallisen elefantin kanssa: Opettaja on vallankäyttäjä, oppilas usein haavoittuvaisempi. Yhdenvertaisuus? No, kuinka tasa-arvoista on, jos toinen osapuoli arvostelee kokeita? Ammattietiikka? Kyllä, sekin saa vähän nokkaansa. Ajatellaanpa sitä kuvaa, joka jää! Se on kuin yrittäisi laittaa neliön reiän läpi - ei toimi.

• Juridinen puoli: Selvä.
• Eettinen puoli: Kiemurainen polku.
• Ammattietiikka: Voi voi, ei hyvä.

Ajatellaanpa tätä vertauksena: Oletko koskaan nähnyt leijonaa ja hiirtä samassa sängyssä? Onnistuu, mutta... kuten sanottu - on vähän kuuma peruna.

Yhteenvetona: Juridisilta esteiltä vältytään, mikäli molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä. Silti suhde on eettinen räjähdys ja ammattietiikka ottaa sen todellakin vastaan. Olisiko viisaampaa pitää hommat työasioina?

Saako opettaja ottaa oppilaan energiajuoman?

Saako opettaja napata oppilaan Red Bullia? No voihan sitä! Oikeusperusta löytyy koulun sääntöjen ja opettajan valvontavastuu-pötkylästä. Ajatella, opettaja, koulun laki-sheriffi!

• Koulun säännöt: Ne ovat kuin raamattu, josta opettaja etsii oikeutensa. Jos energiajuomat ovat kiellettyjä, opettaja toimii kuin Jumala tuomitsemassa sokerihumalaan sortuneita.
• Kasvatuksellinen rooli: Opettajan tehtävä on ohjata nuoria kohti parempaa huomista, ei kohti sokerikomia. Tämän kaltaiset toimenpiteet voivat olla osa strategiaa, jolla pyritään kääntämään nuorten herkät mielenterveydet pois sokerimaailman pauloista ja kohti älymyksen kirkastavaa valoa. Käännän energiajuomat suklaan ja banaanin maailmaan.

Mutta ajatelkaa nyt: opettaja, joka ryöstää oppilaan energiajuoman, on kuin ninja, joka ryöstäisi lapselta karkkipussin Halloween-iltana. Sellaista ei kukaan unohda. Mutta jos se on koulun sääntöjen mukaista... ehkä se on hyväkin asia. Kuka muu voi pelastaa oppilaat sokeripiristeiden aiheuttamilta oppituntien tuhoamisilta ja muilta katastrofeilta? Varmasti ei oppilaat itse, heidän aivonsa on jo sekoittanut sokeri ja kofeiini!

Lisämaustetta: Opettaja, joka ottaa energiajuoman pois, on kuin se vanha viisas, joka varastaa lasten lelut varmistaakseen, että heille jää jokin mukava nukkumisjuttu. Ei ihan sama asia, mutta… Hauskaa vai mitä? Tässä asiassa on syytä käyttää terveellistä harkintaa, ja varmaan koulun säännöt auttavat tässä, kuten muissakin pulmissa.

Voiko opettaja pakottaa syömään?

Opettaja ei voi tulla lusikka suussa perääsi, vaikka kuinka yrittäisi olla hyvää hyvyyttään! Syömään ei voi pakottaa, se on selvä kuin pläkki. Koululounas on kyllä vähän kuin pakollinen menoerä, osa opetusta kai, mutta sun ei oo pakko niellä sitä mössöä, vaikka se ois kuinka terveellistä.

• Läsnäolo on pakollista, syöminen ei. Ajattele sitä buffet-pöytänä, josta voit valita, otatko edes mitään.

• Jaksaako opiskella nälkäisenä? No ei. Ehkä pieni näykkäisy auttais, vaikkei se ruoka nyt ihan Michelin-tasoa oiskaan.

Itse muistan, kun yläasteella inhosin maksalaatikkoa – se oli kuin kumia maksaversiossa. Söin sitten leipää ja salaattia, ja elämä jatkui. Ei se opettaja tullut väkisin syöttämään, vaikka ehkä vähän yrittikin ehdotella! Mutta hei, aina voi vedota "allergiaan", vaikka se olisikin allerginen vain sille tietylle ruualle. ????