Miksi Senegalissa puhutaan ranskaa?

Miksi Senegalissa puhutaan ranskaa? Siirtomaahistorian perintö

Monet pohtivat, miksi Senegalissa puhutaan ranskaa virallisena kielenä ja mikä rooli maalla on Länsi-Afrikassa. Tämän taustan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan maan nykyistä kulttuuria, koulutusjärjestelmää ja laajaa kielellistä monimuotoisuutta. Paikallisten kielten ohella ranskalla on edelleen keskeinen asema, johon kannattaa tutustua syvemmin.

Miksi Senegalissa puhutaan ranskaa?

Senegalissa puhutaan ranskaa, koska maa oli pitkään Ranskan siirtomaa. Ranskan kieli vakiinnutti asemansa hallinnon, koulutuksen ja julkisen elämän Senegalin virallinen kieli -asemana vuosisatoja kestäneen siirtomaavallan aikana, ja tämä asema säilytettiin myös maan itsenäistymisen jälkeen.

Kun pohditaan historian vaikutusta nykypäivään, voi olla vaikea ymmärtää, miksi ranska on Senegalin kieli ja miksi kaukaisen Euroopan kieli dominoi yhä länsiafrikkalaisen valtion virallisia rakenteita. Se voi liittyä moniin eri tekijöihin. Ranskan kielen asema Senegalissa ei ole vain muisto menneisyydestä - vaan se kytkeytyy vahvasti nykyiseen politiikkaan, koulutukseen ja maan sisäiseen yhtenäisyyteen.

Ranska alkoi perustaa siirtomaita ja kauppatukikohtia Länsi-Afrikkaan jo 1600-luvulta alkaen. Senegal joutui kokonaan Ranskan vallan alle 1800-luvulla. Senegalin siirtomaahistoria Ranska-yhteydessä sulautti alueen omaan hallintoonsa ja koulujärjestelmäänsä, joissa molemmissa käytettiin yksinomaan ranskan kieltä. Ranska hallitsi maata aina vuoteen 1960 asti, jolloin Senegal lopulta sai itsenäisyytensä.

Ranskan kielen asema ja rooli itsenäistymisen jälkeen

Ranskasta tuli itsenäistymisen jälkeen Senegalin virallinen kieli, jota käytetään yhä valtionhallinnossa, oikeuslaitoksessa ja koulujärjestelmässä. Mutta miksi tuore itsenäinen valtio valitsi viralliseksi kielekseen entisen siirtomaaisännän kielen? Ratkaisu oli käytännöllinen ja poliittinen. Senegal on monietninen maa, jossa selvitetään, mitä kieliä Senegalissa puhutaan. Virallinen kieli toimi neutraalina välineenä, joka esti etnisten ryhmien välisiä riitoja valtionhallinnossa.

Ranskan kielen osaaminen kuitenkin jakautuu maassa epätasaisesti. Nykyään arviolta 37 prosenttia senegalilaisista osaa puhua ranskaa sujuvasti tai kohtalaisesti. Erityisesti lukutaitoisten ja ranskaa puhuvien määrä on kasvanut kaupungeissa, joissa koulutus on helpommin saatavilla. Koululaisten määrä on noussut maassa huimasti, ja peruskoulua käyvien lasten osuus on kasvanut noin 50 prosentista vuosituhannen alusta nykyiseen lähes 85 prosenttiin. Tämä kehitys sitoo nuoremman sukupolven yhä vahvemmin ranskan kieleen, vaikka se ei olisikaan heidän kotikielensä.

Muistan, kun tapasin ensimmäistä kertaa senegalilaisen kollegan kansainvälisessä hankkeessa. Hänen ranskansa oli täydellistä, mutta hän vaihtoi lennosta wolofin kieleen puhuessaan perheensä kanssa. Se herätti minut huomaamaan, kuinka hienovaraisesti kaksi täysin erilaista kieltä elävät rinnakkain samassa arjessa.

Wolof ja muut kansalliset kielet ranskan rinnalla

Vaikka ranska on virallinen kieli, sitä puhuu äidinkielenään vain pieni osa väestöstä. Maan puhutuin kieli on wolof, jota käytetään laajasti arjen yleiskielenä eli lingua francana. Wolofia puhuu äidinkielenään tai toisena kielenään jopa noin 90 prosenttia Senegalin väestöstä. Se on kadun, kaupankäynnin, musiikin ja suullisen viestinnän kieli, joka yhdistää eri taustoista tulevia ihmisiä.

Senegalin perustuslaki tunnustaa ranskan viralliseksi kieleksi, mutta sen rinnalla maassa on useita virallisia kansallisia kieliä, kuten wolof, serer, pulaar, jola ja mandinka. Kielten välinen työnjako on selkeä. Ranska on kirjoitetun tekstin, virallisten asiakirjojen ja akateemisen maailman kieli - kun taas kansalliset kielet hallitsevat puhuttua kulttuuria.

Tässä piilee kuitenkin haaste. Monet asiantuntijat - ja tämä saattaa yllättää - pitävät pelkkään ranskankieliseen koulutukseen tukeutumista esteenä oppimiselle. Kun lapsi aloittaa koulun, hänen täytyy ensin oppia kokonaan uusi kieli ymmärtääkseen opettajaa. Viime vuosina Senegalissa onkin alettu kokeilla kaksikielistä opetusta, jossa lapsen oma äidinkieli otetaan ranskan rinnalle ensimmäisinä kouluvuosina. Tulokset ovat olleet lupaavia, ja oppimistulokset ovat parantuneet merkittävästi niissä kouluissa, joissa kokeilu on aloitettu.

Ranskan kieli vs. Wolofin kieli Senegalissa

Ranskan kieli

• Vain pieni vähemmistö puhuu äidinkielenään, noin kolmasosa väestöstä osaa käyttää sujuvasti

• Maan ainoa perustuslaillinen virallinen kieli

• Koulutus, lait, valtionhallinto, viralliset asiakirjat ja kansainvälinen diplomatiassa

Wolofin kieli

• Maan selkeästi puhutuin kieli, jota ymmärtää ja käyttää lähes koko väestö

• Yksi tunnustetuista kansallisista kielistä, ei virallisen kielen asemaa

• Arkinen kanssakäyminen, torikauppa, populaarikulttuuri ja yleinen lingua franca yli etnorajojen

Kielitietoisen opettajan arki Dakarissa

Amadou, 34-vuotias alakoulun opettaja Dakarissa, aloitti uransa opettamalla pelkästään ranskaksi. Hän huomasi nopeasti, että oppilaat olivat hiljaa ja pelokas ilmapiiri esti oppimista, koska lapset eivät ymmärtäneet ohjeita.

Ensimmäinen yritys: Amadou yritti pakottaa lapset puhumaan vain ranskaa myös välitunneilla. Tämä johti vain siihen, että lapset lakkasivat puhumasta kokonaan ja vetäytyivät omiin oloihinsa siirtomaatyylisen kurin alla.

Amadou tajusi, että kieli ei saa olla muuri. Hän alkoi käyttää wolofia vaikeiden matemaattisten käsitteiden selittämiseen ja antoi lasten vastata ensin omalla kielellään ennen lauseen kääntämistä ranskaksi.

Vuoden kuluttua luokan koetulokset paranivat huomattavasti ja oppilaiden aktiivisuus nousi. Amadou oppi, että virallisen kielen omaksuminen vaatii pohjaksi turvallisen ja tutun oman äidinkielen.