Milloin Colosseum tuhoutui?

Milloin Colosseum tuhoutui? Historialliset vaiheet ja vauriot

Milloin colosseum tuhoutui on merkittävä historiallinen aihe, joka herättää jatkuvasti suurta kiinnostusta kulttuuriperinnön ystävien keskuudessa kaikkialla maailmassa. Oikean historiallisen tiedon ymmärtäminen auttaa hahmottamaan antiikin aikaisten kohteiden todellisen arvon ja merkityksen nykypäivänä. Selvitä alta tarkemmin, miksi luotettavien lähteiden huolellinen tarkistaminen on aina ensiarvoisen tärkeää oikeiden faktojen varmistamiseksi.

Milloin Colosseum tuhoutui ja mitä sille todella tapahtui?

Colosseum ei koskaan tuhoutunut kokonaan yhdellä kertaa, vaan kyseessä on vuosisatoja kestänyt hidas vaurioitumisen ja osittaisen purkamisen prosessi. Ensimmäinen suuri ja katastrofaalinen onnettomuus kohtasi tätä antiikin Rooman mahtavaa amfiteatteria vuonna 217 jKr., jolloin raju salamanisku sytytti monumentin historian pahimman tulipalon. Tämän jälkeen rakennusta vaurioittivat useat maanjäristykset, ja suuri osa sen puuttuvasta puolikkaasta päätyi rooman asukkaiden rakennusmateriaaliksi.

Kun tutkitaan colosseumin historia kriittisimpiä hetkiä, kysymys tuhosta vaatii useamman kuin yhden selityksen. Rooman sydämessä seisova Flaviuksen amfiteatteri koki ensimmäisen suuren mullistuksensa keisari Macrinuksen aikana, mutta sen nykyinen, puolittain murtunut ulkoasu on pikemminkin luonnonvoimien ja ihmisten yhteisvaikutusta kuin yksittäinen historian loppupiste.

Vuoden 217 tulipalo - Salamanisku puisiin ylärakenteisiin

Vuonna 217 salama iski Colosseumin ylimpään kerrokseen ja sytytti areenan puiset rakenteet sekä katsomon ylimmät galleriat raivoisaan liekkiin. Palo oli niin voimakas, että amfiteatteri paloi päiväkausia, ja sen sammuttamiseen hälytettiin kaupungin palokunnan lisäksi jopa Misenumin laivaston merimiehiä. Liekit tuhosivat katsomon sisäosat ja saivat osan eteläisestä seinämästä romuttumaan, jolloin rakennuksesta jäi jäljelle vain kivinen ulkokuori.

Tuhot olivat niin massiivisia, että Colosseum jouduttiin sulkemaan kokonaan viideksi vuodeksi, ja pelkästään perusteellisten korjausten alkaminen vei vuosia. Olen itsekin tutkinut vanhoja piirroksia ja restaurointiraportteja, ja on vaikea edes kuvitella sitä turhautumisen määrää, kun antiikin insinöörit yrittivät tukea murenevia travertiinilohkareita ilman nykyaikaisia nostureita. Korjaustyöt kestivät lopulta yli kolmekymmentä vuotta ennen kuin rakennus saavutti entisen loistonsa. Julkiset näytökset jouduttiin siirtämään väliaikaisesti Rooman sirkusareenoille.

Maanjäristykset ja Colosseumin toinen tuho

Vaikka vuoden 217 palo vaurioitti rakenteita, suurin syy Colosseumin nykyiselle puolikkaalle muodolle ovat keskiajan suuret maanjäristykset. Erityisesti vuosien 443 ja 1349 maanjäristykset aiheuttivat korjaamatonta tuhoa. Vuoden 1349 järistyksessä koko eteläinen ulkoseinä romuttui maahan, koska se oli rakennettu pehmeämmälle ja epävakaammalle maaperälle kuin pystyssä pysynyt pohjoispuoli.

Tämä oli se hetki, jolloin monumentin kohtalo muuttui lopullisesti. Rooman asukkaat eivät nimittäin jättäneet pudonneita kiviä niille sijoilleen. Amfiteatterista tuli käytännössä kaupungin suurin ilmainen kivilouhos. Kaatunutta travertiinia ja marmoria käytettiin kirkkojen, sairaaloiden ja palatsien rakentamiseen ympäri Roomaa. Jälkiä tästä historian vaiheesta on edelleen nähtävissä suoraan Colosseumin seinissä, jotka ovat täynnä pikkuruisia pockmark-kuoppia. Nuo pahaenteiset reiät syntyivät, kun ihmiset kovertivat seinistä ulos arvokkaita pronssisia ja rautaisia kiinnityskappaleita, jotka pitivät massiivisia kiviharkkoja yhdessä.

Neron kolossi ja muuttuva ympäristö

Aivan Colosseumin vieressä sijaitsi aikoinaan keisari Neron pystyttämä kolossaalinen pronssipatsas, Neron kolossi, josta koko amfiteatteri sai nykyisen nimensä. Patsas siirrettiin myöhemmin Colosseumin kylkeen, mutta se katosi ja sulatettiin todennäköisesti varhaiskeskiajan levottomuuksissa. Patsaan massiiviset betoniset perustukset ovat kuitenkin edelleen nähtävissä monumentin ulkopuolella, muistuttaen alueen muinaisesta arkkitehtuurista.

Monet oppaat väittävät, että patsas tuhoutui samassa vuoden 217 salamassa, joka iski amfiteatteriin. Se on kuitenkin harhaluulo. Historialliset lähteet osoittavat patsaan seisoneen paikallaan vielä tulipalon jälkeenkin, ja sen todellinen katoaminen tapahtui paljon myöhemmin, kun metalli otettiin uusiokäyttöön aseita ja kolikoita varten.

Colosseumin suuret vauriot: Tulipalo vs Maanjäristys

Vuoden 217 tulipalo

Katsomon puiset yläosat, sisäosien tasot ja areenan lattia

Salamanisku ylimpiin puurakenteisiin

Viiden vuoden sulkeminen ja yli 30 vuotta kestäneet jälleenrakennustyöt

Vuoden 1349 maanjäristys ⭐

Koko eteläisen ulkoseinän ja ulomman kehän romahdus

Voimakas seisminen toiminta ja maaperän epävakaus

Lopullinen muodonmuutos raunioksi; kivien käyttö Rooman palatsien rakentamiseen

Arkeologi Giovannin havainnot: Tulen ja kivien murtamat kerrokset

Giovanni, Roomassa työskentelevä 42-vuotias arkeologi, yritti selvittää tarkkaa rajaa alkuperäisen Flaviuksen ajan muurauksen ja myöhempien hätäkorjausten välillä. Hän kohtasi suuria vaikeuksia, sillä vuosisatojen ilmansaasteet ja noki olivat peittäneet kivien pinnat.

Giovanni teki aluksi virheen luottaessaan pelkkiin historiallisiin teksteihin ja olettaessaan kaikkien tummien jälkien olevan peräisin vuoden 217 palosta. Tämä johti ristiriitaisiin ajoituksiin muiden tutkijoiden kanssa.

Hän päätti muuttaa lähestymistapaansa ja alkoi analysoida laastin koostumusta sekä travertiinin mikroskooppisia lämpövaurioita. Hän huomasi, että vuoden 217 palon jälkeisessä kiireisessä korjauksessa oli käytetty poikkeuksellista tiilen ja kierrätyskiven seosta.

Tämän uuden menetelmän avulla Giovanni pystyi osoittamaan, että noin 40 prosenttia katsomon yläosan tukirakenteista oli muokattu juuri keisari Macrinuksen aloittamissa hätätöissä, mikä ratkaisi pitkään jatkuneen akateemisen kiistan.