Mistä nimi Amerikka tulee?

Mistä nimi Amerikka tulee? Amerigo Vespuccin nimeämä manner

Moni pohtii, mistä nimi amerikka tulee ja miten tämä tunnettu nimitys on alun perin syntynyt historian saatossa maanosia kartoitettaessa. Tämän historiallisen taustan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan maailmankarttojen kehitystä ja estää virheellisten käsitysten leviämistä maantiedon perusteista. Tutustu tarkempiin tietoihin nimen nimeämisprosessista ja sen taustoista.

Mistä nimi Amerikka tulee: Lyhyt vastaus ja historiallinen konteksti

Tähän historialliseen kysymykseen liittyy useampi kuin yksi uskottava selitys, ja kokonaiskuva riippuu tarkasteltavasta aikakaudesta. Laaja historiallinen kysymys siitä, mistä nimi Amerikka tulee, liittyy erittäin mielenkiintoiseen ja monimutkaiseen prosessiin uuden maailman maanosien nimeämisessä maapallolla. Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan tämä Uusi manner nimettiin italialaisen löytöretkeilijän amerigo vespucci amerikka mukaan vuonna 1507 julkaistussa kartassa.

Saksalainen kartografi Martin Waldseemüller painatti vuonna 1507 noin 1000 kappaleen painoksen maailmankartastaan, johon hän merkitsi nimen ensimmäistä kertaa. Waldseemüller luki Vespuccin kirjeitä ja vakuuttui siitä, että kyseessä oli täysin uusi manner eikä Aasian itärannikko. Nimen taustalla piilee myös vaihtoehtoisia teorioita, jotka haastavat perinteisen käsityksen ja joita käsitellään tarkemmin alempana.

Kuka nimesi Amerikan ja miksi Amerigo Vespucci sai kunnian?

Kun mietitään, kuka nimesi amerikan, vastaus löytyy Ranskan Saint-Dié-des-Vosgesin pikkukaupungista, missä saksalainen Martin Waldseemüller ja Mathias Ringmann työskentelivät. He päättivät antaa mantereelle nimen Amerigo Vespuccin kunniaksi, koska Vespucci ymmärsi ensimmäisenä Etelä-Amerikan olevan erillinen manner, kun taas Kristoffer Kolumbus uskoi kuolemaansa saakka purjehtineensa Intiaan.

Prosessi vaasi kuitenkin yhden erikoisen kielellisen ratkaisun. Miksi paikka nimettiin löytöretkeilijän etunimen eikä sukunimen mukaan? Eurooppalaiset maanosat - kuten Europa ja Asia - olivat naispuolisia latinalaisia sanoja, joten tutkijat muunsivat Amerigon etunimen feminiiniseen muotoon America. Vespucci itse ei luultavasti edes tiennyt Waldseemüllerin kartasta ennen kuolemaansa vuonna 1512. Nimi levisi painetun sanan voimalla ja jäi elämään.

Sekaannus siitä, miksi mannerta ei nimetty Kristoffer Kolumbuksen mukaan

Sekaannus siitä, miksi mannerta ei nimetty Kristoffer Kolumbuksen mukaan, vaivaa monia historian harrastajia vielä tänäkin päivänä. Totuus on yksinkertainen. Kolumbus löysi kyllä reitin meren yli vuonna 1492, mutta hän ei koskaan ymmärtänyt löytönsä todellista maantieteellistä luonnetta. Koska Vespuccin julkaistut kirjeet (jotka levisivät Euroopassa paljon nopeammin ja laajemmalle kuin Kolumbuksen tarkoin varjellut raportit) kuvasivat alueen nimenomaan uutena maailmana, kartografit antoivat kunnian sille miehelle, joka oivalsi totuuden.

Tietämättömyys Martin Waldseemüllerin vuoden 1507 kartan ratkaisevasta roolista

Tietämättömyys Martin Waldseemüllerin vuoden 1507 kartan ratkaisevasta roolista johtuu usein siitä, että alkuperäiset kartat katosivat vuosisadoiksi. Nykyään tästä massiivisesta, 12 erillisestä puupiirroslehdestä koostuvasta seinäkartasta on säilynyt vain yksi ainoa alkuperäinen kappale koko maailmassa. Yksittäinen paperiarkki muutti maailmanhistoriaa näin pysyvästi. Vaikka Waldseemüller tuli myöhemmin katumapäälle ja poisti nimen America vuoden 1513 kartastaan korvaten sen tekstillä Terra Incognita, muutos oli jo myöhäistä. Painokoneet olivat tehneet tehtävänsä.

Amerikan nimen alkuperä: Vaihtoehtoiset teoriat ja kiistat

Vaikka Vespucci-teoria on historioitsijoiden keskuudessa vahvin, amerikan nimen alkuperä on synnyttänyt myös kiehtovia vaihtoehtoisia selityksiä 1800- ja 1900-luvuilla. Tunnetuimmat haastajat liittyvät englantilaiseen kauppiaaseen Richard Amerikeen sekä Keski-Amerikan alkuperäiskansojen kieliin, jotka tarjoavat täysin erilaisen näkökulman löytöretkien aikakauteen.

Jotkut tutkijat väittävät, että nimi onkin peräisin Nicaraguassa sijaitsevasta Amerrique-vuoristosta ja paikallisesta intiaanikielestä, jossa sana tarkoittaa tuulista maata. Toinen suosittu teoria väittää, että tutkimusmatkailija John Cabot nimesi löytämänsä maan rahoittajansa Richard Ameriken mukaan jo vuonna 1497. Yhtäkään alkuperäistä asiakirjaa ei ole löytynyt tukemaan Richard Amerike -teoriaa, joten se nojaa lähinnä paikalliseen ylpeyteen ja oletuksiin. Historiallisessa etymologiassa satunnaiset äänneyhtäläisyydet (kuten Amerike ja America) voivat johtaa tutkijoita harhaan, ja todisteiden puute puhuu näitä vaihtoehtoisia malleja vastaan.

Miksi Amerikka on nimetty juuri näin ja miten nimi vakiintui?

Kysymys siitä, miksi amerikka on nimetty pysyvästi Vespuccin mukaan, ratkesi lopullisesti 1530-luvulla flaamilaisen kartografin Gerardus Mercatorin toimesta. Mercator päätti vuonna 1538 laajentaa nimen koskemaan sekä pohjoista että eteläistä mannerta, mikä sinetöi sanan käytön eurooppalaisessa maantieteessä.

Ennen Mercatorin ratkaisua nimi America tarkoitti kartoissa yksinomaan nykyistä Etelä-Amerikkaa, ja Espanjan kruunu kieltäytyi käyttämästä sitä virallisissa papereissaan yli kahdensadan vuoden ajan, kutsuen aluetta mieluummin Länsi-Intiaksi tai Uudeksi maailmaksi, mikä hidasti nimen virallistumista Espanjan imperiumin sisällä, vaikka muu Eurooppa oli jo omaksunut uuden nimen arkikäyttöön.

Todellisuudessa nimen vakiintuminen oli sekava prosessi. Kukaan ei päättänyt sitä yhdessä kokouksessa. Kun Mercator asetti sanan America sekä pohjoisen (Americae pars septentrionalis) että eteläisen osan päälle, käytäntö muuttui standardiksi. Lopulta kysymys siitä, mistä nimi Amerikka tulee, muistuttaa meitä siitä, kuinka julkaisijoiden ja kartoittajien tekemät valinnat - joskus jopa puolivahingossa tehdyt - muovaavat tapaa, jolla hahmotamme maapalloamme.

Vertailu: Kolme pääteoriaa Amerikan nimen alkuperästä

Amerigo Vespucci ja Waldseemüllerin kartta (Vahvin tieteellinen näyttö)

Säilynyt Cosmographiae Introductio -kirja sekä vuoden 1507 fyysinen seinäkartta

Saksalaisten kartografien luoma latinalainen feminiinimuoto Vespuccin etunimestä vuonna 1507

Epätyypillinen tapa käyttää löytöretkeilijän etunimeä sukunimen sijaan

Laajasti hyväksytty ja dokumentoitu pääteoria

Richard Amerike -teoria

Tulliasiakirjat rahoituksesta ja kadonneeksi väitetty kalenterimerkintä

Bristolin tullivirkailija ja kauppias, joka rahoitti John Cabotin matkan vuonna 1497

Yhtäkään karttaa tai aikalaislähdettä ei ole säilynyt todistamaan nimen käyttöä

Pidetään yleisesti 1900-luvun alussa syntyneenä paikallisena myyttinä

Amerrique-vuoristo (Alkuperäiskansojen kieli)

Kolumbuksen neljännen matkan reitti Nicaraguan rannikolla vuonna 1502

Nicaraguassa sijaitseva vuorijono ja mayakieliin yhdistetty paikannimi

Ei kirjallisia todisteita siitä, että sana olisi välittynyt eurooppalaisille kartografeille

Kiinnostava kansanetymologia, jolta puuttuu asiakirjanäyttö

Helsinkiläisen historianopiskelijan arkistourakka vanhojen karttojen parissa

Aleksi, 24-vuotias historianopiskelija Helsingin yliopistosta, aloitti kandidaatintutkielmansa löytöretkien ajan nimistöstä syksyllä. Hän oletti löytävänsä suoraviivaisen vastauksen uuden maailman nimeämiseen muutamassa päivässä pelkkien yleisteosten avulla.

Ensimmäinen yritys epäonnistui pahasti, kun hän sekoitti keskenään Vespuccin aidot kirjeet ja väärennetyt Mundus Novus -painokset, joita liikkui Euroopassa kymmeniä erilaisia versioita. Hänen niskaansa särki tuntikausien kumartelusta vanhojen latinalaisten tekstikopioiden äärellä Kansalliskirjastossa, ja ohjaaja palautti ensimmäisen luonnoksen täynnä punakynämerkintöjä.

Turhautuneena Aleksi muutti lähestymistapaansa ja keskittyi pelkästään Martin Waldseemüllerin vuoden 1507 Cosmographiae Introductio -teoksen digitoituihin alkuperäissivuihin. Hän käänsi tekstin kappale kappaleelta ja huomasi suoran lauseen, jossa kirjoittajat ehdottavat nimeä America nimenomaan naissukuisten maanosien perinteen vuoksi.

Neljän viikon tiiviin työn jälkeen Aleksi sai tutkielmansa valmiiksi ja sai siitä arvosanan 5. Hän oppi, että historiallisten faktojen varmistaminen vaatii aina palaamista alkuperäislähteisiin toissijaisten tiivistelmien sijaan.