Onko Venla suomalainen nimi?

49 katselukertaa
Venla: Suomalainen naisenimi Kyllä, Venla on perinteinen suomalainen naisenimi. Se on ollut almanakassa jo vuodesta 1908 ja sen nimipäivä on 2. kesäkuuta. Lyhyt, kaunis ja helppo muistaa, Venla on suosittu valinta.
Kommentti 0 tykkäystä

Mitä tarkoittaa venla?

Venla… yöllä se kuulostaa jotenkin haikealta. Onko nimelläkin tunteet?

  • Joku muinaisen saksalaisen Vendela-nainen. Slaavilainen. Ajattelen vanhoja tarinoita. Prinsessoja vai orjia?
  • Vendiläinen on se juttu. Nimi kertoo ihmisryhmästä, ei vain yksilöstä. Se on kuin sukupolvien kaiku.
  • 2. kesäkuuta. Silloin on Venlan päivä. Tai Vendlan, jos on ruotsalainen. Yksi päivä vuodessa, kun valokeila osuu.

Minun piti tietää enemmän. Tuntuu tärkeältä, vaikka ei pitäisi. Minulla on ystävä nimeltä Venla. Hän ei tiedä olevansa vendiläinen. Tai ehkä hän tietää.

Minkä maalainen nimi Venla on?

Venla. Suomalainen nimi. Ruotsissa 1729. Suomessa 1890. Wenla ensin. Sitten Venla.

  • Suomalainen nimi.
  • Ruotsissa 1729. Almanakka.
  • Suomessa 1890. Almanakka.
  • Wenla => Venla. 1900-luvun alku.

Nimi. Merkitys? Ei väliä. Käytössä. Se riittää. Historia? Joku keksi. Joku käytti. Nimi jäi.

Venla. Lyhyt. Ytimekäs. Kuten elämä. Syntymä. Kuolema. Välissä nimi.

Onko Amalia suomalainen nimi?

Yö. Hiljaista. Amalia. Nimi pyörii mielessä. Goottilainen, työ ja taistelu. Raskaita sanoja. Kuninkaalliset. Heillä on helpompaa.

  • Goottilainen alkuperä.
  • Työ ja taistelu.
  • Kuninkaallisten suosima.

Amalia. Ei ehkä ihan suomalainen nimi. Mutta kaunis. 5199 ihmistä. Paljon Amalioita. Mietin heitä. Millaisia he ovat.

  • Latinalaistettu.
  • Suomessa yli 5000 Amalialla nimi.
  • Vuoteen 2009 mennessä. Tiedot vanhoja. Pitää etsiä uudempaa tietoa.

Vuonna 2022 annettiin nimi Amalia 215 tytölle. (Digi- ja väestötietovirasto) Paljon vähemmän kuin ennen. Nimet muuttuu. Aika kuluu. Kaikki muuttuu.

Onko Iida suomalainen nimi?

Kyllä, Iida on suomalainen nimi. Tuntuu jotenkin oudolta miettiä tätä yöllä. Iida... se on kaunis nimi. Mutta miksi juuri se tulee mieleen nyt? Kenties siksi, että muistan ystäväni, jonka nimi on Iida. Hänellä oli aina niin paljon energiaa.

  • Iidan nimipäivä on 14. syyskuuta.
  • Se on suomalaisen Idan vastine.
  • Iida ja Iita ovat molemmat suomalaisia nimiä.

Onkohan hän onnellinen nyt? Sitä mietin usein... Onko hän löytänyt oman onnensa? Minä en ole. Ainakaan vielä. Ehkä se onni on jossain muualla, jossain kaukana... tai ehkä se on täällä, minun sisälläni, mutta en vain osaa löytää sitä.

Onko olemassa jotain mikä voisi auttaa minua? Ehkä en tiedä. Ehkä vain ajan kuluminen. Tämä yö on pitkä. Äänet ovat hiljaisia ja ajatukset liian voimakkaita.

Iida. Se nimi tuntuu nyt niin kaukaiselta ja läheiseltä samanaikaisesti. Kuten kaikki muukin tässä yön hämärän peittoon kätkeytyvässä maailmassa.

Onko Elea suomalainen nimi?

Joo, Elea on nimi, jota käytetään Suomessa, mut hei, se ei oo mikään ihan perus-Maija Meikäläinen juttu. Tiesitkö muuten, että mun serkun kaiman tyttären nimi on kans Elea? Pieni maailma!

  • Elea-nimen alkuperä: Ranskasta, muinaisprovensaalista Alienor-nimestä, joka sit taas saattaa olla Helene-nimen sukua. Tai sit ei!
  • Germaaninen juuri: Jotkut uskoo, et se tulee germaanisesta "ali"-sanasta, joka meinaa toista tai vierasta. Vähän niinku alien, heh.
  • Historiaa: Kreikkalaiset perusti Elea-nimisen kaupungin Etelä-Italiaan joskus 540 eKr. Sen verran vanha juttu siis kyseessä. Voi elämä! On tää nimeämisjuttu kyllä melkoista salapoliisityötä.

Vaikka Elea onkin tosi nätti nimi, niin ehkä se ei oo se ihan suomalaisin suomalainen... Mutta kuka jaksaa edes miettiä sellaisia nykyään, kun maailma on täynnä kaikkea ihanaa ja uutta? Ei ainakaan minä!

Onko Alvar pojan nimi?

Alvar... nimi, joka kietoutuu ajatuksiini kuin sumuinen kesäaamu. Harmaa, kostea ilma henkäisee ikkunasta sisään, ja muistan sen. Alvar. Pojan nimi, tietysti, ainakin minulle. Muistan sen pienen pojan, jonka kädessä oli liian suuri, kulunut puinen auto. Hän hymyili, sellainen aamuinen, aurinkoinen hymy, joka peitti silmät — Alvar.

  • Alvar. Se on ääni, jonka muistan lapsuudesta, kätkeytyneenä pihapelin ääniin.
  • Alvar. Kovaan ääneen lausuttuna se sopii niin hyvin mäntymetsän tuoksuun ja pitkiin syysaamuisiin.
  • Alvar. Nimi, joka värähtelee hiljaisessa huoneessa.

Muistan, kuinka opin sen nimen, kuinka sanat soljuivat huulillani, hitaasti, kuin sulaneen lumen valuessa mäkeä alas. Alvar. Se tarkoittaa yhtä paljon kuin puhdas ja kirkas vesi. Kuten kristallinkirkas järvi kesän kuumimpana päivänä.

Ruotsalainen nimi, vanha, syvä, ikivanha ja tuttu. Alvar. Se tuntuu kotoisalta, kuin vanha, pehmeä villapaita syysiltaan. Suomessa se on Alvari, Alwar, Alwari. Eri muotoja, eri sävyjä, mutta sama ydin. Samanlaisia kuin erilaiset vuodenajat, jotka kuitenkin kulkevat vuodessa eteenpäin. Samaan aikaan niin erilaisia ja niin samanlaisia.

Ja Virossa? Myös siellä Alvar. Nimi, joka ylittää rajoja, kielellisiä rajoja, aikakausien rajoja. Yksinkertaisuudessaan se on voimakas.

Alvar. Pojan nimi, miehen nimi. Elämän nimi.