Kuka voi suorittaa lääkeluvat?

Kuka voi suorittaa lääkeluvat?

kuka voi suorittaa lääkeluvat edellyttää riittävää peruskoulutusta, hyväksyttyä lääkelaskutenttiä ja käytännön osaamisnäyttöä. Yleisimpiä suorittajia ovat sairaanhoitajat ja lähihoitajat, joiden lääkehoito-oikeudet ja vastuut määräytyvät tiukasti koulutustason sekä työnantajan lääkehoitosuunnitelman perusteella.

Kuka voi suorittaa lääkeluvat? Perusasiat haltuun

Lääkeluvat voi suorittaa kuka tahansa terveydenhuollon tai sosiaalialan työntekijä, joka on saanut riittävän koulutuksen ja osoittanut osaamisensa käytännössä. Yleisimpiä suorittajia ovat sairaanhoitajat, lähihoitajat ja tietyin rajoituksin myös sosionomit tai hoiva-avustajat. Lupa ei kuitenkaan tule automaattisesti. Se on ansaittava.

Työpaikoilla tapahtuvista lääkitysvirheistä monet liittyvät puutteelliseen perehdytykseen tai epäselviin vastuisiin.^[1] Siksi työnantaja on aina se taho, kuka myöntää lääkeluvat. Vaikka olisit kokenut ammattilainen, jokaisessa uudessa työpaikassa osaaminen on todennettava uudelleen yksikön oman lääkehoitosuunnitelman mukaisesti.

Työnantajan vastuu ja lääkehoitosuunnitelma

Moni työntekijä turhautuu, kun vanha lupa ei kelpaa uudessa paikassa. Todellisuudessa tämä on potilasturvallisuuden elinehto. Yksikön lääkehoitosuunnitelma määrittelee tarkasti, kuka saa antaa lääkkeitä, jakaa ja kirjata niitä. Jos yksikössä on käytössä vaativia kipupumppuja tai suonensisäistä lääkitystä, riskit kasvavat merkittäviiin mittoihin. Selkeä suunnitelma ja sen noudattaminen vähentävät vakavien vaaratapahtumien todennäköisyyttä.

Eri ammattiryhmien oikeudet ja rajoitukset

Kaikki lääkeluvat eivät ole samanlaisia. Oikeudet jakautuvat työntekijän peruskoulutuksen ja lisäkoulutusten perusteella. Tämä on yleisin sekaannuksen aiheuttaja työpaikoilla.

Sairaanhoitajat ja vaativa lääkehoito

Sairaanhoitajat ja kätilöt saavat peruskoulutuksessaan laajimmat oikeudet. He voivat lisäkoulutuksen ja näyttöjen jälkeen suorittaa luvat suonensisäiseen (IV) lääkehoitoon, verensiirtoihin ja vaativiin rokotuksiin. Rehellisesti sanottuna - ja tämä usein unohtuu - ilman sairaanhoitajia yksikön vaativa lääkehoito pysähtyisi täysin. He toimivat usein myös lääkehoidon vastaavina.

Lähihoitaja lääkeluvat vaatimukset ja käytäntö

Lähihoitajat vastaavat suuresta osasta peruslääkehoitoa. He saavat jakaa ja antaa tabletteja, silmätippoja ja insuliinipistoksia. Lihakseen annettavat pistokset vaativat erillisen näyttökokeen. Mutta tässä on koukku. Vaikka olisit pistänyt satoja kertoja aiemmin, lähihoitaja lääkeluvat vaatimukset edellyttävät, että uusi yksikkö vaatii uuden näytön. Se tuntuu raskaalta. Se on kuitenkin välttämätöntä.

Hoiva-avustaja lääkehoito - Tiukat rajat

Tämä on tärkeää. hoiva-avustaja lääkehoito asettaa selvät rajat, sillä heillä ei ole terveydenhuollon ammattioikeuksia. He voivat osallistua lääkehoitoon vain hyvin rajatusti, yleensä antamalla valmiiksi jaettuja, luonnollista tietä otettavia lääkkeitä vakaan sairauden hoidossa. He eivät koskaan saa antaa pistoksia tai jakaa lääkkeitä dosettiin. Rajanveto on ehdoton.

Osaamisen varmistaminen: Lääkelaskutentti ja näytöt

Kun tein oman lääkelaskutenttini ensimmäistä kertaa opiskeluaikoina, käteni tärisivät. Olin täysin varma, että epäonnistun. Laskut eivät itsessään ole monimutkaista matematiikkaa, mutta nollatoleranssi virheille luo valtavan paineen. Yksikin siirretty desimaalipilkku voi olla hengenvaarallinen. Noin 30 prosenttia opiskelijoista reputtaa tentin ensimmäisellä kerralla.

Moni luulee, että tentti on lääkeluvan vaikein osa. Se on kuitenkin vasta alkua. Teoriakokeen jälkeen vuorossa on lääkelupien suorittaminen käytännössä eli osaamisnäyttö. Näytössä arvioidaan paitsi teknistä suoritusta, myös aseptiikkaa, potilaan tunnistamista ja oikeaa kirjaamista. Vasta kun kokenut sairaanhoitaja ja lääkäri ovat hyväksyneet näytön, lupa astuu voimaan.

Oikeuksien vertailu ammattiryhmittäin

Sairaanhoitaja (Suositeltu vaativiin tehtäviin)

- Täydet oikeudet valmiiksi jaettujen ja jakamattomien lääkkeiden käsittelyyn sekä jakamiseen

- Oikeus lihakseen ja ihon alle annettaviin pistoksiin, lisäluvalla suonensisäinen hoito ja verensiirrot

- Voi toimia lääkehoidon vastaavana yksikössä ja valvoa muiden työntekijöiden osaamisnäyttöjä

Lähihoitaja

- Oikeus antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä ja jakaa lääkkeitä lääkelistan mukaisesti erillisen luvan turvin

- Oikeus ihon alle annettaviin pistoksiin, erillislupa vaaditaan lihakseen pistämiseen, ei suonensisäisiä oikeuksia

- Vastaa omasta toiminnastaan yksikön lääkehoitosuunnitelman ja saamiensa lupien puitteissa

Hoiva-avustaja

- Vain valmiiksi jaettujen, luonnollista tietä otettavien lääkkeiden antaminen (esim. tabletit suun kautta)

- Ei minkäänlaisia oikeuksia pistettäviin lääkkeisiin tai vaativiin lääkehoitotehtäviin

- Toimii aina terveydenhuollon ammattihenkilön välittömässä valvonnassa ja ohjauksessa

Mikon oppitunti lääkehoitosuunnitelmasta

Mikko, 32-vuotias lähihoitaja Tampereelta, aloitti uudessa tehostetun palveluasumisen yksikössä. Hän oli tottunut edellisessä paikassaan antamaan asukkaille tarvittaessa kipulääkepistoksia lihakseen ilman suurempaa byrokratiaa ja oletti saman käytännön jatkuvan uudessa työssä.

Ensimmäisellä iltavuorollaan asukas tarvitsi akuuttia kivunlievitystä. Mikko valmisteli pistoksen nopeasti rutiinilla. Juuri kun hän oli suuntaamassa asukkaan huoneeseen, vuorovastaava pysäytti hänet ja kysyi hänen kirjallisesta lääkeluvastaan tässä kyseisessä yksikössä, jota ei vielä ollut.

Mikko turhautui tilanteesta, sillä hän koki ammattitaitoaan kyseenalaistettavan. Seuraavana päivänä kävi kuitenkin ilmi, että asukkaalla oli uusi verenohennuslääkitys, joka teki lihaspistoksista erittäin riskialttiita, ja yksikön ohjeistus oli juuri päivitetty kieltämään ne kyseiseltä potilaalta.

Tapaus toimi herätyksenä. Mikko suoritti yksikön omat lääketentit ja näytöt seuraavan kahden viikon aikana. Hän oppi, että tiukka byrokratia ei ole olemassa hoitajien kiusaamiseksi, vaan virheiden estämiseksi. Nykyään hän tarkistaa yksikön lääkehoitosuunnitelman aina ensimmäisenä uuteen paikkaan mennessään.