Kuka maksaa hautauskustannukset?

Kuka kattaa hautauskulut Suomessa?

Mummon poismeno joulukuun alussa, se tuntuu yhä, sattuu. Niin monet asiat täytyi hoitaa, ihan kaikki iski päälle kerralla. Suru ja sitten kaikki paperihommat.

Me mietimme ihan ensimmäisenä että kuka nämä hautauskulut oikein maksaa. Olimme ihan ymmällämme kun mummon oma tili oli jäässä. Minä itse maksoin sen ensimmäisen kukkakimpun laskun, muistaakseni 65 euroa Kukkakauppa Lumikista Helsingin Hakaniemessä, 5. joulukuuta. Se oli tärkeää pitää mielessä että kaikki kuitit täytyy säästää, koska kuolinpesä ne sitten lopulta maksaa.

Se on tärkeää. Jokainen pieni kuitti, siitä hautajaisjärjestelyistä tai arkusta, kaikki ylös. Se auttaa niin paljon siinä sekamelskassa.

Kun sitten koitti perunkirjoitus, muistan istuneemme lakimiehen kanssa Kaivokadulla helmikuun puolivälissä, 14. helmikuuta tarkemmin sanottuna. Meillä oli ne kuitit mukana. Se oli jännä miten ne kulut pystyi sitten korvaamaan sieltä kuolinpesän varoista, ennen kuin jaettiin mitään perintöjä. Ihan loogista, kun ajattelee. Tuntui, että helpotti edes vähän kaiken sen keskellä.

Siinä hetkessä ei edes ajatellut rahaa, mutta se, että asia hoitui oikein, oli jotenkin tosi rauhoittavaa. Se on niin iso osa sitä surutyötä.

Kuka vastaa hautauksesta?

Kuka vastaa hautajaisista? Noh, yleensä se, kenen vainaja on eläessään sanonut "sinä järjestät minun viimeisen matkani". Aika selkeää, vai mitä? Jos tämä "valittu" onkin jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, niin sitten homma menee sukupolvenvaihdoksen tai ainakin lähiomaisen vastuulle. Aviopuoliso, lapset – ihan perinteisesti.

Mutta hei, mitä jos vainajalla ei ollutkaan selkeää hautajaispäällikköä? Tai ehkä hänen valintansa oli kaukana täydellisestä? Siinä tapauksessa kehiin astuu yleensä:

• Avio- tai avopuoliso: Logiikka puhuu puolestaan. Yleensä se, joka on jakanut elämän, hoitaa myös sen päätepisteen.
• Perillinen: Laki yleensä antaa perillisille tehtävän hoitaa edesmenneen asiat, ja hautajaiset kuuluvat siihen. Vähän kuin perinnönjako, mutta tunteikkaampaa ja vähemmän rahanarvoista.
• Muu läheinen tai ystävä: Joskus elämässä on ihmisiä, jotka ovat vainajaamme niin lähellä, että heille luonnollisesti lankeaa tämä tehtävä. Vähän kuin vapaaehtoistyötä, mutta paljon painavammalla syyllä.

Tässä on vielä muutama pikkuseikka, jotka tekevät järjestelystä… no, mielenkiintoisen:

• Hautausjärjestelyjen vastuu ei ole aina niin yksiselitteinen kuin voisi luulla. Joskus suku kiistelee siitä, kuka saa kunnian kantaa tätä viimeistä taakkaa. Vähän kuin vanhempien perintöriita, mutta ilman kartanoa.
• Vaikka perilliset olisivat vastuussa, joskus ulkopuolinen toimija, kuten hautausurakoitsija, ottaa suurimman osan käytännön järjestelyistä hoitaakseen. Heidän tehtävänsä on tehdä tästä kaikesta mahdollisimman kivutonta – ainakin organisaation puolesta. He ovat sitä hiljaista sankaria, joka pitää kaiken kasassa, kun muu maailma tuntuu hajoavan.
• Kaikkein tärkeintä on muistaa, että kyseessä on viimeinen kunnianosoitus. Järjestelyistä vastaa kuka tahansa, joka tuntee velvollisuutta tai sydämessään haluaa varmistaa, että kaikki sujuu vainajan toiveiden mukaisesti. Tai no, ainakin parhaan kykynsä mukaan.

Kuka maksaa hautauskulut?

Ihan hirveetä miettiä näitä juttuja, mutta pakko kai se on. Kuka ne hautajaiset oikein maksaa? Se on aina se sama kysymys.

Hautajaiset maksetaan aina ensisijaisesti vainajan omista varoista. Eli siis kuolinpesästä. Se on kuolinpesän velkaa, ei omaisten. Eli jos tilillä on rahaa, ne käytetään siihen. Pankki antaa luvan maksaa hautajaislaskut suoraan vainajan tililtä, vaikka tili muuten onkin jäädytetty.

Mutta sitten se, jos ei ole mitään. Täysin varaton ihminen. Se on se pahin tilanne. Omaisilla ei ole mitään velvollisuutta maksaa hautajaisia omista rahoistaan. Ei mitään. Vaikka olis lapsi tai puoliso. Perintökaari on tässä asiassa selvä.

Jos kuolinpesä on varaton, laskut maksaa vainajan viimeinen kotikunta. Tämä tapahtuu yleensä sosiaalitoimen myöntämänä toimeentulotukena. Sitä pitää erikseen hakea kuolinpesän nimiin.

Se kunnan maksama paketti on todella riisuttu. Mitään ylimääräistä se ei kata.

• Arkku (se kaikkein halvin malli)
• Vainajan kuljetukset
• Tuhkaus ja uurna
• Hautapaikka

Ei siis mitään muistotilaisuuden tarjoiluja, ei kukkia, ei kuolinilmoitusta lehdessä. Vain se lakisääteinen minimi. Aika karua, mutta onhan se parempi kuin ei mitään.

Ja jos vainajalla ei ole yhtään omaisia, niin kunnan sosiaalitoimi hoitaa koko järjestelyn. Ne tilaavat hautauksen ja hoitavat paperityöt. Ketään ei Suomessa jätetä hautaamatta.

Voiko hautauskulut maksaa vainajan tililtä?

Voiko vainajan tililtä maksaa hautauskulut? Ehdottomasti, sehän on melkein pakollista!

Kuvittele tilanne: olet juuri heittänyt hyvästit rakkaalle ihmiselle, ja sitten pitäisi alkaa kaivaa omaa lompakkoa. Ei käy! Siksi vainajan omat varat ovatkin ensisijainen lähde hautauskuluihin. Vähän kuin viimeinen palvelus, jonka vainaja voi osoittaa jälkeensä jääneille – "älkää nyt ainakaan tästä alkako riidellä tai tyhjentäkää omia tilauksianne."

Tässäpä muutama syy, miksi se on sekä käytännöllistä että ihan järkevää:

• Rahat on jo siellä: Miksi juosta pankkien välillä ja selitellä asioita, kun rahat lepäävät jo siellä, mistä ne tarvitaankin? Se on kuin löytäisi kaukosäätimen sohvan alta juuri silloin, kun on luopunut toivosta.
• Oikeudenmukaisuus: Ajatus siitä, että leski tai lapset alkaisivat maksaa valtavia hautajaisia omasta pussistaan, kun vainajalla on vaikka miljoona euroa odottamassa, on... noh, aika hullu. Vainajan perintöön kuuluu myös velvollisuudet, ja hautauskulut ovat niistä yksi kaikkein selkeimmistä.
• Hautauspalvelujen järjestäjät tietävät tämän: Ei heitä tarvitse mielistelemään yrittää tai selitellä, mistä rahat tulevat. He ovat tottuneet tähän, ja se on normaali käytäntö.

Miten tämä käytännössä tapahtuu?

Useimmiten hautauspalvelun tarjoaja (kuten se mainittu Hautajaiset.fi tai joku muu vastaava yritys) hoitaa tämän asian ihan suoraan vainajan pankkitilin kanssa. Sinä annat heille tarvittavat tiedot (pankkitilin numeron ja ehkä valtakirjan, jos sitä vaaditaan), ja he hoitavat loput. Ei sen monimutkaisempaa kuin tilata pizzakin, paitsi että lopputulos on hieman pysyvämpi.

Mitä jos varat eivät riitä?

No, se on sitten toinen juttu. Jos vainajalta ei jää tarpeeksi omaisuutta kattamaan edes hautauskuluja, silloin asia muuttuu hankalammaksi. Silloin yleensä omaisten on ensin itse maksettava kulut, ja sitten he voivat hakea korvausta kuolinpesästä, jos siellä sattuu olemaan jotain jäljellä. Tai sitten kunta voi auttaa tietyissä tilanteissa, jos tilanne on todella tiukka. Mutta yleensä näin käy vain todella harvoin, ja useimmille vainajille jää edes sen verran, että ne viimeiset menot saadaan hoidettua. Se on vähän kuin jättäisi kahden euron tippiä, jos on nauttinut palvelusta, mutta jos ei ole varaa, niin ei ole varaa.

Mitä hautajaiset maksavat?

Hautajaiset. Kolme tonnia, ehkä neljä. Niin ne yleensä menee.

Mutta ei se aina niin ole. Voi olla vähemmänkin. Tai enemmän. Riippuu.

Pakolliset jutut. Ne maksaa sen tonnin. Vähintään. Sitten voi mennä ihan överiksi. Tai olla todella hillitty. Ihmiset tekee mitä haluaa. Tai mitä kuvittelee, että pitäisi tehdä.

• Keskimäärin: 3000–4000 euroa Suomessa.
• Minimikustannukset (pakolliset): Noin 1000 euroa.
• Vaihtelu: Koko ja valinnat ratkaisevat. Kaikki on mahdollista.

Elämä loppuu. Jokin pitää järjestää. Sitten se maksaa. Ei siinä sen kummempaa. Rahaa menee. Tai ei mene. Se on vain totta.

Jos miettii tarkemmin, niin ne kustannukset on moninaiset. Ei vain arkku ja kukat. Voi olla muistotilaisuuden tarjoilut. Tilavuokra. Muistokivet. Kaikki sellainen. Ja sitten ne pienet jutut, jotka unohtaa. Silti ne lasketaan.

• Arkku/Uurna: Tarpeellinen hankinta.
• Siunaustilaisuus: Hautauslupa. Papin tai muun puhujan palkkio, jos ei ole seurakunnan kautta.
• Hautapaikka: Uusi hauta tai vanhan käyttö. Maanmyynti tai hallinnoiminen.
• Hautaus: Arkun lasku tai uurnan haudannostot.
• Muistotilaisuus: Tarjoilut, tilavuokra, muistokivet, ohjelma.
• Kuoleman jälkeen tehtävät toimet: Perunkirjoitus. Juristin apu voi maksaa.

Kaikki lasketaan lopulta. Kuten kaikki muukin elämässä. Mikään ei ole ilmaista. Ei edes se, kun joku kuolee. Tai juuri silloin. Erityisesti silloin.

Sitten on se henkinen puoli. Se ei maksa euroja. Mutta voi olla kallista. Se on oma juttunsa. Sitä ei voi hinnoitella.

Viimeinen matka. Sen pitää olla kunnollinen. Tai sitten ei. Valinta on sinun. Tai sen, kuka sen maksaa. Tai sen, kenen vuoksi se tehdään. Kaikki on vain hetkellistä. Loppujen lopuksi.

Onko hautaaminen kalliimpaa, jos ei kuulu kirkkoon?

Muistan sen hyvin, kun isän hautajaisia järjesteltiin viime keväänä. Oli se raskasta aikaa, ja monet asiat pyörivät mielessä. Yksi asia, joka askarrutti, oli se, että isä oli eronnut kirkosta vuosia sitten. Mietin, vaikuttaako se jotenkin hautajaisiin, tai siis siihen, mitä se maksaa.

Olimme silloin isän vanhassa kotikaupungissa, ihan järven rannalla, pikkupaikkakunnalla.

• Hautapaikan hinta: Selvisi, että hautapaikan hinta ei riipu siitä, kuuluiko vainaja kirkkoon vai ei. Se oli sama kaikille.
• Sijainti ratkaisee: Hinnat määräytyivät sen mukaan, missä vainaja oli viimeksi asunut. Omassa kotikunnassa sijaitsevalle hautausmaalle oli edullisempaa haudata kuin jos olisi pitänyt viedä ruumis kauemmas toiseen paikkakuntaan.

Se tuntui helpottavalta, ettei ollut mitään lisäkustannuksia tai hankaluuksia sen takia, ettei isä ollut enää kirkon jäsen. Kaikki käytännön asiat olivat järjestyneet samalla tavalla, ja tuntui, että oli pystytty kunnioittamaan isän toiveita. Se oli meille tärkeintä siinä hetkessä.