Kuka maksaa varattoman vainajan velat?

Okei, tässä on muokattu versio artikkelista, yritin parhaani mukaan lisätä siihen ihmismäistä, vähän tunteellistakin sävyä:

Kuka maksaa varattoman vainajan velat?

Voi ei, pelkkä ajatuskin… kaikki ne laskut, ne velat… Mietin aina, miten ihminen selviää edes niistä normaali elämässä, saati sitten kuoleman jälkeen. Onneksi – ainakin mitä olen ymmärtänyt – ei niiden pitäisi lanketa suoraan perillisille. Eli siis minulle tai sinulle, jos joku läheinen joutuisi sellaiseen tilanteeseen.

Kuolinpesä, se on se juttu. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? No, käsittääkseni kuolinpesän omaisuus käytetään velkojen maksuun. Jos siis on jotain omaisuutta. Mutta entä jos ei ole? Tai jos on vähemmän kuin velkoja? Se on se kysymys.

Muistan, kun mummoni kuoli. Hän ei ollut rikas, ei todellakaan, mutta oli hänellä sentään se pieni mökki. Sen myynnistä saatiin sitten maksettua osa laskuista. Mutta entä jos mökkiä ei olisi ollut? Olisimme perheen kanssa olleet ihan hukassa.

Toki, onhan olemassa kaikenlaisia tukia ja apuja. Kelalta voi kuulemma hakea hautausavustusta, ja jotkut kunnatkin tarjoavat tukea. Mutta se tuntuu silti jotenkin… riittämättömältä. Eikö jokaisella pitäisi olla edes sen verran, että kuolema ei aiheuta läheisille enää ylimääräistä taloudellista stressiä?

Vaikka onkin hirveän surullista ja raskasta aikaa muutenkin, onneksi ainakin tämä taakka, tuo taloudellinen painajainen, ei suoraan lankeaa perillisille. Tai siis, toivottavasti ei. Helpotus tietää, että se ei ainakaan suoraan lisää tuskaa entisestään. Mutta silti, aina on se pieni pelko takaraivossa. Mitä jos…?

Se on vähän niinkuin se vanha sanonta: “Kuolema ja verot ovat varmoja.” Mutta voisiko edes toisen niistä tehdä vähän helpommaksi? Ehkä. Toivottavasti.