Kuka toteaa kuolleeksi?

Kuka toteaa henkilön kuolleeksi?

Muistan kerran, olin työharjoittelussa terveyskeskuksessa, ehkä joskus 2015 kesällä. Näin lääkärin toteavan kuoleman. Sairaanhoitaja valmisteli kaiken, mutta lopullisen toteamuksen teki lääkäri.

Itse opiskelin sairaanhoitajaksi, valmistuin 2017. Kuolemantoteamista ei opetettu meille. Se on lääkärin tehtävä.

Kerran näin ambulanssissa, silloin 10.7.2016 Helsingissä, miten ensihoitolääkäri totesi kuoleman. Vaikea tilanne.

Opinnoissa puhuttiin kuolemasta paljonkin, tietty. Mutta käytännön toteaminen, se on lääkärin hommaa.

Miten todetaan kuolleeksi?

Sydän pysähtyy. Ei hengitä. Lääkäri totesi kuoleman. Olin sairaalassa töissä 2017. Näin kun vanha mies kuoli. Surullista. Kasvot kalpeat. Kädet kylmät. Muistan sen vieläkin.

• Ei pulssia.
• Ei hengitystä.
• Lääkäri toteaa.

Kuoleman toteaa aina lääkäri. Sairaanhoitaja voi todeta elottomuuden, mutta kuoleman toteaa aina lääkäri. 2024.

Hätäelvytys lopetetaan, jos ei auta. Autonominen refleksi ei ole merkki elämästä. Pitää olla oma hengitys ja verenkierto. Silloin vasta elossa.

• Oma hengitys
• Verenkierto
• Ei refleksi

Elottomuus ei ole sama kuin kuolema. Lääkärin pitää todeta. Oli joskus epäselvä tapaus. Pitkään elvytettiin. Ei auttanut. Lääkäri tuli ja totesi kuoleman. Sairaalassa 2020.

Muistan sen vieläkin. Vaikeaa. Omaiset itkivät. Minäkin itkin vähän. Surullinen päivä. Ei helppoa. Eikä lääkärille helppoa.

• Lääkäri toteaa kuoleman
• Ei pulssi, ei hengitys
• 2024

Kuka toteaa ihmisen kuolleeksi?

Lääkäri. Lääkäri toteaa. Kirjaa ylös. Potilasasiakirjoihin. Syykin pitää selvittää. Ilmoitus. Heti. Poliisille tai lääkärille. Kummalle ensin? Ei, lääkärille kai. Mutta jos on... no jos on vaikka... rikos? Poliisille? Hmm.

• Lääkäri.
• Dokumentointi.
• Syyn selvittäminen.
• Ilmoitusvelvollisuus.

Oho. Tuo ilmoitusvelvollisuus. Onko se ihan jokaisella? Pakko ilmottaa? Entä jos... No ei mitään.

Kuolemansyy. Onko aina selvä? Miten se selvitetään? Ruumiinavaus? Ei kai aina. Onko se kallis? Varmaan.

• Kuolemansyy
• Ruumiinavaus? Kustannukset?

Mutta entäs jos... Jos on onnettomuus? Silloin poliisi. Varmaan. Tai ambulanssi ensin. Ja sitten lääkäri. Lääkäri toteaa kuoleman. Muistan sen nyt.

• Onnettomuus: poliisi/ambulanssi
• Lääkäri toteaa.

Äh, sekavaa. Pitäiskö kirjottaa puhtaaksi? Ei jaksa. Tärkeimmät asiat lihavoituna. Toivottavasti riittää.

Kuka voi todeta kuoleman?

Ah, kuolema, se suuri mysteeri, josta meidän onneksi sentään lääkärit tietävät jotain. Eli siis:

• Ainoastaan lääkäri voi Suomessa virallisesti sanoa, että "joo, tämä tyyppi on nyt sitten entinen". Eivät hoitajat, vaikka he olisivatkin nähneet enemmän kuolemaa kuin keskiverto lääkäri. Byrokratia on ihmeellistä!

• Se, että joku on käynyt hoitsukoulun, ei tee hänestä kuoleman profeettaa. Vaikka sairaanhoitajilla olisi kuudes aisti kuoleman lähestymiseen (mitä epäilen, koska omat kokemukseni ovat olleet...vaihtelevia), heillä ei ole valtuuksia.

Tiedättekö, on vähän kuin pyytäisi putkimiestä leikkaamaan hiukset. Voi ehkä onnistua, mutta jälki voi olla... yllättävä. Samalla tavalla kuoleman toteaminen on lääkärin hommia, vaikka se tuntuisi kuinka itsestään selvältä tahansa. Ei kannata yrittää kotona.

Miten selvittää onko joku kuollut?

Kuoleman todentaminen:

Digi- ja väestötietovirasto (DVV). Heillä on rekisterit. Hyväksyttävä syy tarvitaan.

Lisätietoa:

• Rekisteritietojen saanti: Vaatii perustellun pyynnön. Ei julkista tietoa.
• Yksityisyyden suoja: Tietojen luovutus rajoitettua. Vain hyväksytyt tapaukset.
• Vaihtoehtoinen reitti: Läheisiä, poliisi, sairaalat, hautaustoimistot. Joskus.

Huomio: Vain virallinen reitti takaa varmuuden. Epäilyttävät lähteet ovat vaarallisia.

Mihin kuolleet viedään?

Kuolleet viedään hautausmaalle haudattaviksi tai tuhkattaviksi. Suomessa hautaus tapahtuu yleensä hautausmaan hautaan tai urnan sijoitetaan hautausmaan uurnaan. Toinen vaihtoehto on tuhkauksen jälkeen tuhkasäilön sijoittaminen hautausmaan uurnaan tai tuhkaaminen ja tuhkasäilön sijoittaminen kotioloissa sopivaan paikkaan, jolloin tuhkauksen jälkeinen hoito on omaisuuden vastuulla.

Vainajan kuljettaminen ulkomaille: Tämä on mahdollista, mutta edellyttää kuolemansyytutkimuksen suorittamista ja hautausluvan saamista. Vainaja voidaan kuljettaa arkuna tai tuhkattuna. Käytännön järjestelyt ovat monimutkaisia ja vaativat viranomaisyhteistyötä sekä mahdollisesti erityislupia, jotka voivat vaihdella riippuen kohdemaan säännöksistä. Prosessi on huomattavasti sujuvampi, jos vainajaa kuljetetaan EU:n sisällä. Tässäkin on kuitenkin oma byrokratiansa.

• Kuolemansyytutkimus: Tämä on välttämätön toimenpide ennen vainajan kuljettamista ulkomaille. Sen tarkoitus on varmistaa, että kuoleman syy on selvitetty ja että ei ole epäilystä rikoksesta.
• Hautauslupa: Tämä virallinen dokumentti antaa luvan vainajan siirtämiseen ja hautaamiseen tai tuhkaukseen. Ilman sitä vainajan kuljettaminen ei ole mahdollista.
• Kuljetusjärjestelyt: Nämä vaativat yhteistyötä hautaustoimiston ja mahdollisesti ulkomaisten viranomaisten kanssa. Kuljetusmenetelmä riippuu vainajan siirron etäisyydestä ja kustannukset voivat olla merkittäviä. Arkukuljetus on selvästi kalliimpaa kuin tuhkan kuljettaminen.

Pohdintaa: Mikä on ihmisen "oikea" paikka kuoleman jälkeen? Onko se hauta, uurna, tai jotain ihan muuta? Kenties se on vain osa suurempaa, jatkuvaa kiertokulkua, jossa aine muuttaa muotoaan. Ehkä tämä filosofinen kysymys tuo lohtua ajatuksessa, että elämä ei lopu pelkästään hautaan. Mutta tämä on tietysti vain yksi monista tulkinnoista. Minun mielestäni vainajan viimeinen leposija pitäisi valita sen mukaan, mikä tuntuu oikealta omaisille.

Itselleni on tärkeää, että asioita hoidetaan kunnioittavasti ja omaisia kuunnellen. Olen itse osallistunut monien läheisten hautajaisiin ja huomannut kuinka henkilökohtainen asia tämä kaikille on. Jokainen tapaus on ainutlaatuinen. Äitini hautajaisissa toivoin, että kaikki sujuisi mahdollisimman sujuvasti, mutta se ei luonnollisestikaan ole aina mahdollista. Muistan vieläkin hautajaisten surullisen tunnelman sekä ystävien ja perheen läsnäolon.