Kuka voi saada ennakkoperintöä?

Kenelle ennakkoperintöä voi antaa – ja kuka sitä voi saada?

Ennakkoperintö on tapa siirtää omaisuutta seuraavalle sukupolvelle jo elinaikana. Vaikka usein puhutaan “lapsen saamasta” ennakkoperinnöstä, tilanne on hieman monimutkaisempi. Keskeistä on ymmärtää kuka antaa ja kuka saa ennakkoperintöä.

Omaisuuttaan voi luovuttaa ennakkoperintönä vain se, jolta perintö aikanaan on tulossa – eli lahjoittaja itse. Toisin sanoen elävät vanhemmat voivat antaa omaisuuttaan lapsilleen ennakkoperintönä. Isovanhemmat voivat vastaavasti antaa omaisuuttaan lapsenlapsilleen ennakkoperintönä, mutta vain jos heidän oma lapsensa (eli lahjan saajan vanhempi) on jo kuollut. Elävä vanhempi estää isovanhemman antamasta suoraan lapsenlapselle ennakkoperintöä. Tällöin kyseessä olisi lahja, ei ennakkoperintö.

Kuka sitten voi saada ennakkoperintöä? Lähtökohtaisesti kuka tahansa, jolle lahjoittaja haluaa omaisuuttaan siirtää. Käytännössä usein kyseessä on rintaperillinen, eli lapsi tai lapsenlapsi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että lahjoitusta ei automaattisesti katsota ennakkoperinnöksi. Jotta lahja katsottaisiin ennakkoperinnöksi, tulee lahjoittajan ja lahjan saajan näin sopia keskenään. Tämä sopimus kannattaa tehdä kirjallisesti mahdollisten myöhempien epäselvyyksien välttämiseksi.

Vaikka lahjan saajana on tyypillisesti rintaperillinen, voi ennakkoperintöä antaa myös muille henkilöille. Tällöin on kuitenkin erityisen tärkeää tehdä selkeä kirjallinen sopimus, jossa määritellään lahjan luonne ennakkoperintönä. Muussa tapauksessa lahja käsitellään tavallisena lahjana, jolla ei ole vaikutusta perinnönjakoon.

Yhteenvetona:

• Antaja: Se, jolta perintö aikanaan on tulossa (esim. vanhempi tai isovanhempi, jos vanhempi on kuollut).
• Saaja: Lähtökohtaisesti kuka tahansa, mutta käytännössä usein rintaperillinen.
• Keskeistä: Selkeä sopimus lahjan luonteesta ennakkoperintönä.

Ennakkoperinnöstä on aina hyvä keskustella kaikkien osapuolten kesken ja tarvittaessa konsultoida asiantuntijaa. Näin varmistetaan, että kaikkien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat selvillä ja perinnönjako sujuu mahdollisimman jouhevasti.