Milloin aloitetaan esitutkinta?

Milloin esitutkinta aloitetaan rikosilmoituksen jälkeen?

Esitutkinta alkaa, kun poliisilla on aihetta epäillä rikosta. Ei se rikosilmoitus itsessään sitä aina takaa.

Mulle kävi niin lokakuussa 2022. Huomasin että Helsingin Kalliossa sijaitsevaan kellariini oli murtauduttu ja talvirenkaat viety. Tietenkin tein heti rikosilmoituksen netissä, siinä meni joku tunti kun listasin kaiken mitä puuttu.

Sitten odotin. Ja odotin. Ei kuulunut mitään viikkoihin.

Vasta marraskuun puolivälissä kolahti postiluukusta kirje. Siinä luki, että asiassa on aloitettu esitutkinta. Oletan, että se vaati sen, että alueella oli muitakin murtoja, pelkkä mun ilmoitus ei olis riittäny.

Se "syytä epäillä" on siis se taikasana. Poliisi tarvitsee jonkun konkreettisen jutun, mihin tarttua.

Eli rikosilmoitus on vähän niinku heittäis ongen veteen. Esitutkinta alkaa vasta sit ku joku oikeesti tarttuu syöttiin ja siima alkaa kiristyä.

Mitä esitutkinta tarkoittaa?

Esitutkinta: Poliisi selvittää, mitä tapahtui. Siksi.

Se on karu prosessi. Kokoaa faktat, ei tunteita. Tutkii rikosta. Mitä uhri menetti, se kirjataan. Kylmä totuus paperilla.

Poliisi haastattelee. Uhrin, epäillyn, todistajat. Kukin kertoo oman versionsa. Tai vaikenee. Se on sallittua. Minä en puhuisi, jos ei tarvitse.

Todistusaineisto kerätään. Valokuvia, lausuntoja, tekniset tutkimukset. Joku analysoi sormenjälkiä. Joku tutkii puhelimen. Kaikki kivet käännetään. Tai ainakin pitäisi.

Miksi? Jotta syyttäjä päättää. Onko juttu vievä oikeuteen? Vai päättyykö se jo tähän? Elämä jatkuu silti.

Esitutkinnan päävaiheet:

• Aloitus: Rikoksesta ilmoitus. Tai poliisi havaitsee. Silloin alkaa.
• Tutkinta: Kuulemiset, todisteiden keruu. Tässä vaiheessa aikaa kuluu. Joskus kuukausia.
• Päätös: Aineisto syyttäjälle. Syyttäjä tekee ratkaisun syytteen nostamisesta.

Kuka tekee esitutkinnan?

• Poliisi: Yleisin. Perustyötä.
• Tulli: Rajarikokset, huumausaineet. Oma alueensa.
• Rajavartiolaitos: Raja-alueen rikokset. Harvemmin kuulee, mutta hekin.

Oikeudet esitutkinnassa:

• Oikeus avustajaan: Aina. Tärkein. Älä koskaan unohda.
• Oikeus vaieta: Epäillyllä. Et ole velvollinen todistamaan itseäsi vastaan. Fiksu tietää tämän.
• Oikeus saada tietoa: Prosessista. Tämä voi tuntua välillä vaikealta. Tiedän omasta kokemuksesta.

Lopputulos voi olla moni. Syyte nostetaan. Tai tutkinta lopetetaan. Jotain kuitenkin aina selviää. Tai ainakin yritetään. Maailmassa on liikaa kysymyksiä ilman vastauksia.

Kauanko poliisin esitutkinta kestää?

Poliisin esitutkinta? No, se on vähän kuin viinin kypsytys; harvoin tulee valmista viikossa, mutta harvemmin siihen sentään vuosikymmeniä hukkuu. Keskimäärin puhutaan useista kuukausista, mikä tuntuu ihan kohtuulliselta ajalta, jos vertaa vaikka uunin puhdistamiseen.

Tämä matka rikoksen selvityksestä oikeussaliin ei ole mikään suora pikavauhti. Se jaetaan kolmeen näytökseen: esitutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely. Kuten Poliisihallituksen poliisitarkastaja Kari Siivokin viisaasti totesi, näitä vaiheita ei voi suoraan verrata toisiinsa. Kukin vaihe on oma universuminsa viivästymisineen ja mysteereineen – vähän kuin etsisi sitä yhtä, kadonnutta sukkaa pesukoneesta.

Jutun venyminen ei johdu usein tahallisuudesta, vaan pikemminkin siitä, että yhdellä poliisilla voi olla työpöydällään juttuja kuin pienessä kirjastossa, ja syyttäjän putki on niin tukossa, että se saisi minkä tahansa putkimiehen itkemään. Joskus sitä toivoisi, että olisi kolmet kädet ja kaksi päätä, tai ainakin että kahvia olisi enemmän.

Mikä sitten oikein venyttää tätä prosessia? Lista on monipuolinen, vähän kuin ruokaostokset perjantai-iltana:

• Jutun laatu ja laajuus: Onko kyseessä kioskivarkaus vai valtakunnan tason salaliitto? Toinen vaatii enemmän Sherlock Holmesiä ja toinen enemmän virastoja.
• Todistajien löytyminen ja haastattelu: Kuten tiesimme, ihmiset ovat tunnetusti vaikeita kiinniotettavia, elleivät he sitten ole juuri postissa lähettämässä jotain.
• Tekninen tutkinta ja laboratorioanalyysit: Rikoslaboratorio ei toimi pikana, vaikka CSI-sarjat antaisivatkin toisenlaisen kuvan. Todellisuus on hitaampaa kuin lounastunti.
• Poliisin ja syyttäjän resurssit: Se kuuluisa "putki ummessa" ei ole urbaani legenda, vaan karu arki ja ikävä pullonkaula.
• Kansainvälinen yhteistyö: Jos lankojen päitä joudutaan selvittämään ulkomailta, aikaa kuluu kuin matkalla kuuhun, tosin ilman sitä glamouria.

Pitkät tutkinta-ajat ovat valitettava tosiasia, ja ne voivat koetella niin uhrien, epäiltyjen kuin ihan tavallisten kansalaistenkin hermoja. Kärsivällisyys on hyve, sanotaan, mutta tässä tapauksessa se alkaa muistuttaa jo jotain pyhimyksen tasoista suoritusta. Eikä se oikein kasvata uskoa järjestelmän nopeuteen. Omakohtaisesti voin sanoa, että olen odottanut jo pidempään vastausta vakuutusyhtiöltä, joten tiedän, miltä hidas koneisto tuntuu.

Milloin rikosilmoitus?

Milloin rikosilmoitus? Aina heti, totta kai. Miksi odottaa? En ymmärrä sitä. Siis, rikosilmoitus pitää tehdä mahdollisimman pian rikoksen tapahduttua. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa kaikki on.

Mietin, miksi ihmiset viivyttelevät. Ehkä pelko? Tai häpeä? Ei pitäisi, poliisi on auttamassa. Joku unohtaa, se on pahinta. Todistusaineisto heikkenee ajan kuluessa. Kuvia, ääniä, ihmisten muistikuvia. Ne katoaa. Kameratallenteetkin poistuu.

Poliisi tarvitsee ne tiedot nopeasti tutkintaan. Miten ne muuten voivat selvittää mitään? Kuka sen teki? Mitä tapahtui? Missä? Joskus mietin, voiko sen jättää tekemättä. Ei, ei todellakaan.

Ja se ikäjuttu, uskomatonta, mutta totta. Rikosilmoituksen voi tehdä, vaikka tekijä olisi alle 15-vuotias. Se on tärkeää muistaa. Eli jos lapsi aiheuttaa jotain, se ei tarkoita, ettei asiaa tutkita. Ei tietenkään tule rikosvastuuta, mutta muut toimet.

Miten se tehdään? Mihin soittaa? Vai täytyykö mennä paikan päälle? Ah, tää onkin hyvä kysymys. Olen miettinyt sitä itsekin.

Rikosilmoituksen voi tehdä eri tavoin:

• Poliisin verkkosivuilla (tietyntyyppisissä asioissa, kuten varkaudet, nettihuijaukset)
• Puhelimitse (Hätätilanteessa aina 112, muuten paikallisen poliisilaitoksen numeroon)
• Maanantaista perjantaihin poliisilaitokselle (varaamalla ajan tai joskus ilman)

Tärkeintä on vain tehdä se. Muista yksityiskohdat, kirjoita ylös kaikki mitä muistat. Aika, paikka, tapahtumien kulku, mahdolliset tekijät, todistajat. Kaikki apu on hyväksi. Itse kävin kerran tekemässä ilmoituksen, kun naapuri möykkäsi – en saanut nukuttua. Se auttoi.

Miten ne jutut menee eteenpäin? En tiedä kaikkea, mutta ainakin ne kirjaavat sen ylös. Ja sitten tutkinta alkaa. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Riippuu rikoksen vakavuudesta varmaan. Ja poliisin resursseista. Se on selvää.

Kannattaako tehdä rikosilmoitus?

Kyllä. Se on se juttu.

Rikosilmoitus. Teet sen tai et. Jos olet rikoksen uhri, se on ainoa tapa aloittaa virallinen prosessi. Muuten se jää pimentoon, kuin haamu.

Miksi?

• Poliisi tarvitsee tiedon. Muuten ei voida edes yrittää. Asia vain haihtuu.
• Aika on kaikki. Mitä nopeammin, sitä parempi. Muistot himmenevät, todisteet katoavat. Se on vain luonnonlaki.
• Korvaus. Jos haluat sentinkään takaisin tai kulusasi katetuksi, ilmoitus on pakollinen. Muuten vakuutusyhtiöt sanovat ei. Lain mukaan.
• Oikeus. Haluatko, että tekijä joutuu vastuuseen? Tämä on se polku. Muuten se on vain sinun tarinasi.

Ajattele sitä näin: Olet astunut naulaan. Se on siinä. Jätät sen huomioimatta, se tulehtuu. Tai toimit, vaikka se tuntuu vaivalta. Valinta.

Miten tehdä rikosilmoitus?

• Sähköisesti: Useimmat rikokset, kuten varkaudet, ilkivalta. Poliisin verkkosivut ovat paikka.
• Paikan päällä: Vakavammat tapaukset, tai kun tarvitaan heti apua. Mene poliisiasemalle tai soita hätänumeroon 112. Harkitse, jos kyse on väkivallasta.
• Puhelimitse: Jos kyseessä on pienempi asia, voit aloittaa puhelulla poliisille. He ohjaavat eteenpäin.

Muista, että rikosilmoituksen tekeminen on uhrin oikeus ja usein ainoa keino puolustaa itseään järjestelmän edessä. Yhteiskunta toimii tietyillä säännöillä. Ne ovat siinä.

Käytä niitä, tai jää ilman. Oikeusvaltiossa asiat etenevät paperien ja ilmoitusten kautta. Ei vain toiveiden.

Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Poliisi käynnistää esitutkinnan. Keräävät todisteita, puhuttavat ihmisiä. Prosessi. Voi kestää. Pysy kärsivällisenä. Jos juttu etenee, se voi mennä syyttäjälle ja lopulta käräjäoikeuteen. Se on monivaiheinen reitti. Elämä. Se on sarja valintoja. Joista osa on vähemmän miellyttäviä kuin toiset.

Miten nopeasti rikosilmoitus pitää tehdä?

Tällaisina hetkinä aika tuntuu pysähtyvän. Silti sanotaan, että pitäisi toimia heti. Heti kun pystyy. Se tuntuu niin vaikealta.

Miten sitä edes pystyy... kun kaikki on sekaisin päässä. Mutta ne todisteet, ne katoavat. Se on kai se syy. Siksi pitäisi jaksaa, vaikka ei jaksaisi.

Rikosilmoitus tehdään mahdollisimman pian rikoksen jälkeen. Nopea ilmoitus auttaa poliisia tutkimaan ja keräämään todisteita, ennen kuin ne häviävät.

Sillä ei ole väliä, vaikka tekijä olisi alle 15-vuotias. Ilmoitus pitää silti tehdä. Se ei johda rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta käynnistää lastensuojelulliset toimet.

Mihin sen ilmoituksen sitten tekee. Tässä ne vaihtoehdot.

• Kiireellisissä tilanteissa aina hätänumeroon 112. Kun on vaara tai tarvitset apua heti. Älä mieti, soita vain.
• Poliisin sähköinen asiointipalvelu on ei-kiireellisiin asioihin. Se tuntuu ehkä helpoimmalta, kun ei tarvitse puhua kenellekään. Voit täyttää sen rauhassa, omassa ajassa.
• Voit mennä myös mille tahansa poliisiasemalle. Ihan paikan päälle. Joskus se voi tuntua turvalliselta, kun on joku ihminen siinä edessä.

Ja sitten on se toinen aika. Se, joka kulkee taustalla koko ajan.

Se virallinen nimi on syyteoikeuden vanhentuminen. Se tarkoittaa, että tietyn ajan jälkeen syytettä ei voi enää nostaa. Ne ajat ovat pitkiä, mutta ne ovat olemassa.

• 2 vuotta: Rikos, josta voi seurata vain sakkoja (esim. näpistys).
• 5 vuotta: Rikos, jonka enimmäisrangaistus on 2 vuotta vankeutta.
• 10 vuotta: Rikos, jonka enimmäisrangaistus on 8 vuotta vankeutta (esim. törkeä pahoinpitely).
• 20 vuotta: Rikos, jonka enimmäisrangaistus on yli 8 vuotta vankeutta.
• Ei vanhene koskaan: Rikos, josta voi seurata elinkautinen vankeus (esim. murha).

Nämä ajat tuntuvat kaukaisilta, mutta ne ovat todellisia. Siksi se "mahdollisimman pian" on niin tärkeä. Vaikka tuntuisi, ettei millään ole enää mitään väliä.