Milloin on kihloissa?

Milloin on kihloissa? Sopimus ilman lakivelvoitteita

Monet pohtivat, milloin on kihloissa virallisesti ja mitä oikeudellisia seuraamuksia sitoumuksesta koituu osapuolille. Nykyisen sääntelyn ymmärtäminen auttaa välttämään turhia väärinkäsityksiä taloudellisista vastuista. Kannattaa tutustua lainsäädännön nykytilaan, jotta tietää omat oikeutensa ja sitoumuksen todellisen merkityksen.

Mitä kihlautuminen tarkoittaa Suomen laissa?

Suomen avioliittolain mukaan kihlautuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaksi henkilöä sopii menevänsä avioliittoon keskenään^[1] (2). Tämä juridisesti vapaamuotoinen sopimus voi liittyä moniin erilaisiin elämäntilanteisiin, ja sen tulkinta saattaa toisinaan riippua hyvinkin paljon yksilöllisestä ngữ cảnhista tai osapuolten omista odotuksista. Laki itsessään ei aseta lupaukselle mitään erityisiä muotovaatimuksia, joten kyseessä on puhtaasti kahden ihmisen välinen vapaaehtoinen sitoumus tulevasta avioitumisesta.

Kihlaus ei vaadi rekisteröintiä, viranomaisilmoitusta tai edes sormusten ostamista, vaikka tavan vuoksi sormus usein vasempaan nimettömään sujautetaankin. Riittää, että yhteinen tahto ja päätös naimisiinmenosta on olemassa. Mutta tässä piilee myös suurin väärinkäsityksen riski, sillä moni luulee kihlauksen luovan automaattisesti virallisia oikeuksia tai velvollisuuksia.

Onko kihlaus virallinen vai pelkkä moraalinen sopimus?

Kihlaus mainitaan edelleen kihlaus suomen laissa, mutta sillä ei nykyään ole juurikaan varsinaista lainopillista tai oikeutta luovaa merkitystä. Voit ajatella sitä virallisena lupauksena, jolla on samanlainen yleinen suoja kuin muillakin yhteisillä sopimuksilla, mutta sen purkamista ei katsota rangaistavaksi sopimusrikkomukseksi. Jos pariskunta päättää erota ennen vihkimistä, laki ei puutu asiaan, eikä kumpikaan voi vaatia avioliiton solmimista oikeusteitse.

Kihlauksen ainoa merkittävä juridinen vaikutus liittyy oikeudenkäyntikaareen, jonka mukaan kihlatun ei tarvitse todistaa oikeudessa kumppaniaan vastaan vasten tahtoaan. Lisäksi perintöoikeudellisessa kontekstissa on mahdollista, että kumppanin kuollessa eloonjääneelle kihlakumppanille voidaan tietyissä tilanteissa myöntää jäämistöstä kohtuullinen avustus toimeentuloon, mikäli taloudellinen tarve on ilmeinen.

Vuoden 1987 lakimuutos ja muuttuneet oikeusvaikutukset

Suuri osa kihlautumiseen liittyvistä sitovista lakipykälistä ja taloudellisista korvausvelvollisuuksista poistettiin kokonaan vuoden 1987 avioliittolain suuressa uudistuksessa, joka astui voimaan vuoden 1988 alussa.^[2] Ennen tätä historiallista muunnosta aiheettomasti kihlauksen purkanut osapuoli saattoi joutua korvaamaan toiselle häävalmisteluista koituneita todellisia kuluja tai maksamaan hyvitystä. Nykyään tällaiset säännökset ovat historiaa.

Olen huomannut, että vanhat uskomukset istuvat tiukassa - ja tästä puhutaan yhä nettipalstoilla ikään kuin nykyisinä sääntöinä. Muutos katkaisi pitkän perinteen, ja se teki kihlauksesta puhtaasti tapaoikeudellisen ja moraalisen instituution lain sääntelemän sijaan. Seuraavassa osiossa käymme läpi, miten tämä vaikuttaa konkreettisesti lahjoihin eron hetkellä.

Kihlaeron lakipykälät ja lahjojen palautusvelvollisuus

Monet käyttäjät luulevat edelleen virheellisesti, että vanhat lahjojen palautussäännöt tai korvausvelvollisuudet olisivat yhä voimassa kihlaeron sattuessa. Vuoden 1929 avioliittolaissa oli erillinen pykälä, joka oikeutti kihlakumppanin saamaan takaisin ne lahjat, jotka hän oli antanut nimenomaan kihlauksen vuoksi.^[3] Nämä lahjojen takaisinsaamista koskevat kihlaero lakipykälät kumottiin kokonaan osana vuoden 1987 uudistusta.

Nykyään annettu lahja on lain silmissä lahja, eikä sitä voi luovuttamisen jälkeen vaatia yksipuolisesti takaisin ilman erillistä sopimusta. Jos siis ostat kumppanillesi kalliin kihlasormuksen tai muun arvokkaan lahjan ja suhde päättyy, sormuksen tai tavaran omistusoikeus jää saajalle. Oikeusteitse näiden esineiden takaisinsaaminen on nykylainsäädännön valossa lähes mahdotonta, ja asioista on kyettävä sopimaan vapaaehtoisesti eron hetkellä.

Noin kaksi kolmasosaa ihmisistä saattaa silti moraalisen paineen vuoksi palauttaa sormuksen erotilanteessa. Muistetaan kuitenkin, että kyse on vain kohteliaisuudesta. Laki ei velvoita siihen.

Pariisuhdemuotojen juridiset erot Suomessa

Suomen lainsäädäntö kohtelee eri suhdemuotoja hyvin eri tavoin. On tärkeää ymmärtää, missä vaiheessa suhde muuttuu juridisesti sitovaksi.

Kihlaus

Vapaamuotoinen sopimus avioitumisesta. Ei vaadi sormuksia tai viranomaisilmoituksia.

Ei varsinaista sitovuutta. Ei luo omaisuus- tai perintöoikeutta kumppanien välille.

Voidaan purkaa yksipuolisesti ilman virallista prosessia. Lahjoja ei ole pakko palauttaa lain mukaan.

Avoliitto

Perustuu pelkkään yhdessä asumiseen ilman virallista rekisteröintiä.

Kumpikin omistaa oman omaisuutensa. Pitkään jatkuneissa avoliitoissa voidaan soveltaa lakia yhteistalouden purkamisesta.

Omaisuus erotellaan sen mukaan, kuka sen on ostanut tai kenen nimissä se on. Yhteisestä omaisuudesta voidaan vaatia hyvitystä.

Avioliitto ⭐

Vaatii aina virallisen esteiden tutkinnan sekä kirkollisen tai siviilivihkimisen todistajien läsnä ollessa.

Erittäin vahva. Luo automaattisesti avio-oikeuden toisen omaisuuteen, elatusvelvollisuuden ja perintöoikeuden.

Vaatii käräjäoikeudelta haettavan virallisen avioeron ja yleensä kuuden kuukauden harkinta-ajan sekä virallisen omaisuuden osituksen.

Mikon ja Jennin kihlaero ja sormuskiista

Mikko ja Jenni olivat kihlautuneet helsinkiläisessä ravintolassa ja ostaneet yhdessä arvokkaan timanttisormuksen Jennille. Vuoden kuluttua suhde kuitenkin ajautui kriisiin ja pari päätti erota ennen kuin häävalmisteluja oli edes aloitettu virallisesti.

Mikko vaati Jenniä palauttamaan sormuksen tai maksamaan puolet sen arvosta takaisin, sillä hänen mielestään sopimus naimisiinmenosta oli rikkoutunut. Jenni taas kieltäytyi, koska piti sormusta henkilökohtaisena lahjana, jota ei tarvitse palauttaa.

Pariskunta selvitti asiaa lakimiehen kanssa ja Mikko ymmärsi, että vuoden 1987 lakimuutoksen myötä kihlauksen purkautumiseen liittyvät automaattiset lahjojen palautuspykälät oli kumottu. Mitään oikeudellista perustetta sormuksen takaisinsaamiseksi ei siis enää ollut.

Jenni päätti lopulta pitää sormuksen itsellään, mutta Mikko oppi, että nykyisessä lainsäädännössä kihlasormus rinnastetaan tavalliseen lahjaan. Erotilanteessa tavaroiden kohtalo on kiinni vain osapuolten keskinäisestä sopimisesta ja hyvästä tahdosta.