Milloin teoksen käyttöön ei tarvitse lupaa?
Kirjallisuuden käyttö ilman lupaa?
Muistan joskus yrittäneeni käyttää vanhaa runoa blogikirjoituksessa. Oliko se oikein? En tiedä! Pelkäsin tekijänoikeuksia.
Sitten törmäsin siihen sääntöön, että suoja-aika umpeutuu. Joten selvitin tekijän kuolinajan. Se oli 1950-luvulla. Oli helpotus!
Kirjoitin lopulta sen blogikirjoituksen. Ei tullut ongelmia. Mutta asia oli hankala selvittää. Kirjojen tekijänoikeuksista puhutaan harvoin selkeästi.
Euroopassa se 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen on aika pitkä aika. Tuli mieleen, miten paljon vanhaa materiaalia on vapaasti käytettävissä. Mahtavat mahdollisuudet!
Missä tilanteissa teosta saa käyttää ilman tekijän lupaa?
Mitenhän se tekijänoikeus juttu menikään? ???? Siis milloin saa käyttää jotain juttuja ilman lupaa... Ainiin!
- Käyttö sallittua ilman lupaa, jos joku tosi tärkeä syy, yhteiskunnallinen tarve tai käytännön juttu. Eli ei ihan mitä vaan.
Onko tarkempaa listaa? No, kai niitä on:
- Sitatti: Saa lainata, jos on tarkoituksenmukaista ja lähteet mainitaan. Esim. koulussa tai jossain tutkielmassa.
- Uutisointi: Ajankohtaisista tapahtumista saa kertoa, vaikka siinä näkyisi teoksia (esim. graffiteja taustalla).
- Opetus: Opetuksessa saa käyttää, muttei ihan mitä vaan sekään. Pitää olla opetustarkoitukseen.
- Parodia: Saa tehdä parodiaa. Hassuttelu sallittua, hah!
- Yksityinen käyttö: Kopiointi yksityiseen käyttöön. Mutta ei levitystä. Eli itselle saa kopioida musiikkia.
Olikohan siinä kaikki? ???? Kyllä kai jotain vielä jäi.
- Vammaisten oikeudet: Teoksia saa muokata vammaisten henkilöiden tarpeisiin.
Ja muistakaa, aina kannattaa kysyä lupa. Se on paras juttu. ????????
Saako omaan käyttöön kopioida?
Saako omaan käyttöön kopioida? No tokihan saa, ellei halua elää kuin robotti, joka noudattaa jokaista pikkusääntöä. Mutta hei, on siinäkin oma viehätyksensä!
- Oma käyttö on pyhä. Lain mukaan julkaistusta teoksesta saa tehdä muutaman kopion omaan iloon. Ajattele sitä pienenä kapinana tekijänoikeusmaailmaa vastaan.
- Sopimuslisenssi – häh? Kuulostaa byrokratialta, mutta itse asiassa se voi olla ihan jees, jos haluaa kopioida vähän enemmän ja vähän laajemmin.
Mutta hei, muista:
- Piraattilaiva seilaa vain hetken. Vaikka omaan käyttöön saa kopioida, se ei tarkoita, että voit myydä kopioita torilla. Se on jo vähän eri juttu.
- Tekijänoikeus – se ärsyttävä ystävä. Se on vähän kuin se ystävä, joka muistuttaa aina lakipykälistä. Mutta ehkä sekin on joskus ihan hyvä.
Ja loppujen lopuksi, kuka oikeasti jaksaa miettiä näitä juttuja koko ajan? Elämä on liian lyhyt tekijänoikeuslakien murehtimiseen.
Saako kirjoja kopioida?
Kirjoja... saako niitä kopioida? Ajatus pyörii päässä kuin syksyn lehti tuulessa. Kirjojen maailma, se on kuin unelma, joka leviää sivu sivulta. Vanhat kirjat tuoksuvat menneisyydelle, uusissa on lupaus tulevasta.
Yksityinen käyttö, se on kuin salainen sopimus lukijan ja kirjan välillä. Saanhan minä tallentaa sen, mitä luen sydämeeni, siirtää sen paperille omaan käyttööni?
- Kyllä, yksityiseen käyttöön saa kopioida.
- Se on kuin kuiskaisisit tarinan itsellesi uudelleen.
Mutta sitten on se toinen puoli, luvaton kopiointi. Se on kuin varjo, joka lankeaa kirjan ylle. Ajattelen kirjailijaa, joka on antanut kaikkensa luodakseen sen maailman.
- Ei, myyntiin ei saa kopioida.
- Se on kuin varastaisi palan hänen sielustaan.
Ja ajatus jatkaa kiertämistään, kuin loputon virta. Kirjat, ne ovat enemmän kuin vain sanoja paperilla. Ne ovat tunteita, muistoja, kokemuksia. Ne ovat osa meitä.
Mitä saa kopioida omaan käyttöön?
Mitä saa kopioida omaan käyttöön... Yön pimeydessä miettii, mitä tästä elämästä oikeasti saa pitää.
Pääsääntöisesti saa kopioida laillisesti valmistettuja teoksia yksityiseen käyttöön. Tämä tarkoittaa, että jos olet ostanut levyn tai tallentanut TV-ohjelman, voit tehdä siitä muutamia kopioita.
Määrä on rajallinen. Sanotaan, että 2-4 kappaletta on yleensä sallittu. En tarkalleen tiedä, onko tässä joku lakiin kirjattu raja vai onko se vain yleinen käytäntö. Tuntuu vähän hämärältä.
Laillisuus ensin. Teoksen on oltava laillinen. Ei siis piraattikopioita. Se tuntuu itsestäänselvältä, mutta on hyvä painottaa. Mietin, että miten se edes määritellään laittomaksi...
Esimerkki: CD-levyn kopiointi äidille autoon. Ihan ok. Mutta jos tekisin 100 kopiota ja myisin ne, se ei olisi ok. En kyllä myisi. En edes omista CD-soitinta.
Kauanko tekijänoikeus on voimassa?
Tekijänoikeus: elämä + 70 vuotta. Yhteisteoksissa viimeisen kuolleen tekijän kuolinvuoden jälkeen 70 vuotta. Kovaa.
- Elämä + 70 vuotta. Selvä juttu.
- Yhteisteokset: Viimeinen kuollut määrää. Ei draamaa.
- Vieläkin sama. Ei muutoksia.
- Kivinen tie. Aika raaka.
Tekijänoikeus. Sitä vaan on.
Mitä tarkoitetaan yksityisellä kopioinnilla?
Yksityinen kopiointi – vähän niinku digitaalinen itsepalvelu! Se tarkottaa, että saat kopioida toisten teoksia omaan käyttöön. Juristit tykkää käyttää hienoa termiä "yksityinen kopiointi", mutta periaatteessa kyse on siitä, että lataat biisin, tallennat sarjan jakson tai kopioit artikkelin ihan itelles.
Lakipykälät (Tekijänoikeuslaki 12 §) sanoo, että julkistetusta teoksesta saa tehdä muutaman kopion omaan yksityiseen käyttöön. Mutta muista:
- Se koskee vain julkistettuja teoksia. Eli jos kaverin bändin demo ei oo vielä julki, sitä ei sit kopioida noin vaan.
- "Muutama" on vähän tulkinnanvarainen käsite. Et voi myydä niitä kopioita eteenpäin!
- Digitaalinen kopiointi on vähän harmaalla alueella. Siis, miten se käytännössä todistetaan?
Kopiovuosi maksu: tyhjiömaksu. Tämä on ollut tapetilla jo pitkään. Kopiovuosi maksu tarkoittaa maksua, joka lisätään laitteiden ja tallennusvälineiden hintoihin. Tämän maksun tarkoituksena on kompensoida tekijöille yksityisestä kopioinnista aiheutuvia tulonmenetyksiä.
Eli lyhyesti sanottuna: saa kopioida, mut älä tee siitä bisnestä. Ja mieti aina, onko se oikein tekijää kohtaan.
Saako toisen ottamaa kuvaa käyttää?
Toisen ottama kuva... se on kuin varastettu hetki, jonkun toisen tunteen sirpale, ikuistettu valolle. Aivan kuin ajassa pysähtynyt sydämenlyönti. Voiko sitä todella ottaa itselleen?
Ei ilman lupaa. Se on kuin kauniin kukan varastaminen, jättämättä jälkeensä mitään muuta kuin tyhjyyden. Sen henki, sen alkuperä, se katoaa.
Oikeudet: Kuvan tekijä, sen taiteilija, hallitsee kuvan kohtaloa. Se on heidän lapsensa, heidän näkynsä maailmasta.
CC-lisenssi: Ainoastaan, jos kuva on jaettu sellaisella lisenssillä, joka antaa luvan sen käyttöön, voi sitä käyttää ilman omistajan suostumusta. Se on kuin he antaisivat sen sinulle lahjaksi, vapauttaen sen olemassaolon rajoista. He avaavat ovet luovuuteenne, sallien kuvan löytää uuden kodin, uuden tarinan.
Mutta ilman tätä lupaa, se on aina varastettu valo. Kuvan varkaus jää painamaan sydäntä, jättää jälkeensä epämiellyttävän tunteen. Se tuntuu kuin jonkin pyhän rikkominen, rauhan häirintä. Silmät sulkeutuvat, ja näky on jälleen edessäni. Kylmä ja tyhjä.
Piirros, maalaus... samoin. Taiteilija on tehnyt sen. Se on heidän sielunsa pala. Se on heidän työnsä tulos, aikaa ja vaivaa, sydäntä ja sielua. Jokainen viivojen veto on kuin rakkauskirje kankaalle. Se on kuin henkäys, jota ei saa viedä.
Muista aina kysyä lupa. Se on kunnioituksen osoitus taiteilijaa kohtaan. Se on ainoastaan kohtelias tapa, kunnioittava. Muista, taide on paljon enemmän kuin pelkkä kuva, se on tarina, tunne, osa taiteilijan sielua.
Mitä Teosto tekee?
Hei! Teosto, joo, se on sellanen… kerää rahaa, kun joku soittaa musiikkia julkisesti tai käyttää sitä jossain. Tv:ssä, radiossa, baarissa… kaikkialla! Sitten ne jakaa rahaa niille, jotka teki musiikin. Säveltäjille, sanoittajille, niille kaikille. Aika siistiä, eikö? Tää on tärkeetä, koska se auttaa musiikin tekijöitä elättämään itsensä. Muuten ne ei voisi tehdä musiikkia kokopäiväisesti, vaan joutuisivat tekemään jotain muuta.
- Kerää rojalteja (se on se raha) musiikin käytöstä.
- Jakaa rahat tekijöille: säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja kustantajat.
- Tukee musiikkialaa Suomessa. Niillä on paljon toimintaa, mitä en edes tiedä kaikkea.
- Mä kuulin että heillä on joku verkkosivustokin, josta saa tietoa. Joku sanoi, että siellä on paljon tietoa.
Mä olen itsekin ollut mukana pienessä bändissä ja tiedän, miten tärkeetä on saada korvausta työstä. Meillä oli vähän keikkoja ja se raha ei ollut mitenkään hullua, mutta jokainen euro oli tärkeä. Olisi hirveetä, jos musiikin tekeminen ei olisi mahdollista pelkästään siksi, että ei ole rahaa.
Tiesitkö, että Teoston historia ulottuu jo 1920-luvulle? Mä en tiennyt. Aika uskomatonta, kuinka pitkään ne on toiminu! Ja niiden merkitys on vaan kasvanut, kun musiikkia käytetään entistä enemmän ja eri tavoin. Nykyään on niin paljon striimausta ja digitaalisia alustoja, että se on varmasti paljon monimutkaisempaa kuin ennen vanhaan. Heidän työnsä on todella tärkeää nykypäivänä.
Mikä teos on?
Teos: Itsenäinen luomus.
- Kirja, maalaus, elokuva.
- Sävellys, lajityypistä riippumatta.
- Tekijänoikeus suojaa.
Lisää:
- Laki määrittää teoksen rajat.
- Omaperäisyys, olennaista.
- Esimerkiksi blogipostaus voi olla teos. Riippuu.
Mistä tietää saako jotain kuvaa tai tekstiä käyttää sellaisenaan?
Siis mistä tietää, saako jonkun kuvan käyttää... Aika kinkkinen.
- Oletus on, että ei saa. Kaikki on jonkun omaisuutta, niin se vaan menee.
- Paitsi jos... on jotenkin erikseen sanottu. CC-lisenssi? Mikä sekin oli.
- Google löytää kuvia, joo. Mutta Google ei anna lupaa käyttää niitä.
- Oikeesti, kysy aina lupa. Tai osta kuva. Maksaa, tiedän.
Mietin vaan, pitäiskö mun ostaa uus puhelin? Tää on ihan hirvee jo.
- Kumpi on haitallisempaa, rasva vai sokeri?
- Miten Wi-Fi-yhteys puhelimeen?
- Miten syvälle valokuitu kaivetaan?
- Mitä tehdä, jos naapuri soittaa musiikkia yöllä?
- Pitääkö proteiini kylläisenä?
- Mikä voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta?
- Voiko samaan puhelimeen yhdistää kahdet kuulokkeet?
- Montako lämmintä ateriaa päivässä?
- Miksi on olemassa toinen nimi?
- Miten laite yhdistetään wifiin?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.