Mitä oikeuksia 12-vuotiaana?

Mitä saa tehdä kun täyttää 12?

12-vuotias? Ei iso juttu.

• Ääni kuuluu. Lastensuojelussa.
  • Sinut kuullaan, vaikkei se paljon auta.
• Psykiatrinen hoito. Muutoksenhaku on mahdollista. Itse.
  • Vaikka kukaan ei oikeasti välitä.
• Polkupyörä. Kadulle.
  • Liikenne on vaarallista. Ja elämä muutenkin.

Elämä jatkuu. Samaa paskaa. Tai sitten ei. Kenenkään asiani.

Mitä oikeuksia 12-vuotiaalla on?

Se kun olin 12... Voi hyvänen aika, se oli Helsingissä, Töölön ala-asteella. Muistan sen tunteen, kun äiti soitti, että ”Sun pitää päättää, mihin kerhoon meet”. Silloin tajusin, ettei se oo enää pelkkää leikkiä, vaan valintoja.

• Ensin piti valita kuvataidekerho, koska piirtäminen oli ihan parasta.
• Sit tajusin, ettei siitä tuu mitään, kun kaikki muut oli niin hyviä.
• Sit valitsin kokkikerhon... Iso virhe!
• Siellä piti tehdä jotain ihme mokkapaloja, ja ne paloi pohjaan.

Mut pointti on, et vaikka olin vasta 12, mulle annettiin mahdollisuus valita. Tajuutsä? Tuntuu, et nykyään lapsia kohdellaan ku mitään vauvoja, vaikka ne on oikeesti fiksumpia ku luullaan. Ja sit se koulu, se oli ihan oma maailmansa. Opettajat selitti jotain verotuksesta ja kansalaisoikeuksista, ja mä vaan mietin, et millon pääsee välitunnille pelaamaan jalkapalloa. Mut ehkä se kaikki jäi johonkin takaraivoon muhimaan. Ja sit ne yhdistykset, siis partio ja 4H. En muista et olisin hirveesti niihin panostanut, mut äiti oli aina messissä. Sen takia ehkä olen jotenkin osallistunut.

Siis joo, 12-vuotiaalla on oikeuksia. Mut tärkeintä on, et joku kuuntelee. Ei vaan kuuntele, mitä sä sanot, vaan mitä sä oikeesti ajattelet. Ja et sulla on turvallinen paikka, missä sä voit olla ihan just sellainen ku oot. Muistan yhden kerran, kun itkin koulussa, koska joku oli sanonut jotain tyhmää mun vaatteista. Ja opettaja vaan sanoi, et "Älä välitä". Se ei auttanut yhtään. Mut jos joku ois kysynyt, mitä oikeesti tunnen, se ois voinut muuttaa kaiken.

Mistä asioista 12-vuotias saa päättää?

12-vuotias, huh, jo melkein teini! Itseään koskevissa asioissa, etenkin tapaamisissa ja asumisessa, on ääni painava kuin jääkarhun kyynel. Lain mukaan heidän mielipiteensä on kuunneltava – mitä lie se tarkoittaa, kuten kuuntelemaan pientä murinaa sängyn alla.

• Asuu missä haluaa? No, ei ihan niin yksinkertaista. Lain mukaan heidän mielipidettään kuunnellaan, mutta vanhempien tahto painaa tietenkin enemmän kuin höyhen. Asuminen on monimutkaisempi palapeli kuin Rubikin kuutio.
• Tapaamiset? Sama homma. 12-vuotias voi sanoa "ei kiitos" tädille tai sedälle, mutta lopullinen päätös jää aikuisille. Tuntuu vähän kuin suklaarasialla, josta saa valita yhden, mutta aikuinen päättää, mikä laatikko on edes tarjolla.
• Päättääkö hän itsestään? Osittain. Ajatellaan, että 12-vuotias on kuin koira, jolla on oma mielipide lenkkipolusta, mutta omistaja päättää lopullisen reitin.

Tässä on se ikävaihe, jossa lapsi alkaa olla oma itsensä, mutta ei vielä ihan valmis johtamaan omaa valtiota. Se on kuin kömpelö elefantti posliinikaupassa; täynnä hyvää tahtoa ja omia ideoita, mutta on vielä oppimassa kaiken toimimisen tapoja. Seuraava kysymys onkin sitten, mitä 16-vuotias saa päättää – siinä vasta seikkailu onkin!

Saako 12-vuotias päättää kummalla vanhemmalla asuu?

Yö on hiljainen. Mietin tätä 12-vuotiaan ja asumisen asiaa. Se on niin monimutkainen juttu. Ei ole mustavalkoista.

Käräjäoikeus päättää, mutta lapsen mielipide on tärkeä. Se on se asia mikä jää mietityttämään. Lapsen toiveita kuunnellaan ja otetaan vakavasti. Ei niin että lapsi aina saa mitä haluaa, mutta asiaa puntaroidaan tarkasti. Ajattelen 12-vuotiaan tyttöä jonka tunnen. Hänellä on erittäin vahva tahto. Olisi kamalaa jos hänet pakotettaisiin asumaan jossain missä hän ei halua.

• Oikeus huomioi lapsen edun.
• 12-vuotias saa ilmaista mielipiteensä.
• Oikeus voi päättää toisin kuin lapsi haluaa.

Minusta se on aika kovaa, että voi olla tilanne jossa 12-vuotias on todella voimaton. Se on ikävä asia. Kukaan ei haluaisi olla tuossa tilanteessa. Itselleni tulee mieleen myös se, miten lapsen kyky ilmaista itseään vaikuttaa asiaan. Jos lapsi on ujo ja hiljainen, ääni voi hukkua. Toivottavasti oikeusjärjestelmä toimii niin kuin sen pitäisi.

Toinen pointti mikä jää mieleen on se, miten tämä vanhempien ero vaikuttaa lapseen. Ero itsessään on jo raskasta, ja siihen liittyy paljon tunteita. Ei ole helppoa joutua päättämään, missä haluaa asua. Se on iso asia ja vaikea päätös tehtäväksi niin nuorena.

Tämän vuoden 2024 lain mukaan 12-vuotiaan mielipidettä kuunnellaan. Tämä on tärkeää, sillä lapsella on oikeus omaan elämäänsä. Käytännössä se tarkoittaa, että oikeus priorisoi lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta. Sen pitäisi olla kaikille selvää.

Minkä ikäisenä lapsen voi jättää yksin kotiin?

Aika pysähtyy. Kello seisoo, kädet osoittavat kohti tuntematonta. Onko se aamu vai ilta? Valo suodattuu ikkunasta, himmeä, harmaa. Muisto lapsuudesta, kylmä lattia paljain jaloin.

Lapsen yksin jättäminen on aina riski. Se on tosiasia, joka kaivertaa sydämeen. Ennen kaikkea, lapsen turvallisuus on ensisijainen. Ei ole olemassa taikakaavaa, maagista numeroa, joka määrittelisi oikean ajan.

• Lapsen ikä on vain yksi tekijä.
• Kypsyys, itsenäisyys, tilanne. Kaikki vaikuttaa.
• Ei ole sääntöä, joka sopii kaikille.

Jokainen lapsi on erilainen. Muistan kuinka pienenä pelkäsin pimeää, kuinka äänet piiloutuivat nurkkiin, valmistautuen hyökkäämään. Silti, joskus, yksin oleminen tuntuikin vapaalta, salaiselta maailmalta.

Alakouluikäinen lapsi ei pysty itsenäisesti huolehtimaan itsestään. Se on selvä asia. He tarvitsevat aikuista, turvallisuutta, johon turvautua. Heidän maailmansa on vielä liian pieni yksinäisyydelle. Se on pelottavaa ajatella.

Toistuva yksin oleminen voi vaikuttaa lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Yksinäisyys voi olla kuin syvä kaivo, josta on vaikea nousta. He tarvitsevat leikkiä, tarinoita, rakkautta. He tarvitsevat aikuista.

Lastensuojelulaki korostaa lapsen turvallisuutta. Jos lapsen hyvinvointi on uhattuna, viranomaiset puuttuvat asiaan. Tämä on tärkeää, ehdottoman tärkeää. Heidän tehtävänsä on suojella lapsia. Se on heidän velvollisuutensa. Se on pyhä lupaus.

Jätän lapsen yksin ajatuksen, joka säikäyttää minut. Miten voisin jättää sen suojattomana, haavoittuvana? Miten voin jättää sen jättää yksin? Miten voin edes ajatella sellaista?

Milloin lapsella on oikeus tulla kuulluksi?

Aika hiljenee, hidas kuin meren aaltojen liike. Pieni käsi, herkkä ja pehmeä, tarttuu omaan. Silmät, syvyydet, joissa heijastuu koko maailmankaikkeus. Kuulluksi tuleminen, se on kuin hengitys, elämän itse sydän. Ei ole ikärajaa, ei aikaa, jolloin ääni ei kuuluisi. Pieni ihminen, täynnä unelmia, pelkoja, toiveita. Jokainen sanaton huokaus, jokainen kyyneleen pisara, on tarina.

• Kyyneleet kuivuneet poskella.
• Näkemättä jääneet tähdet yötaivaalla.
• Kuulemattomat sanat.

Milloin? Aina. Aina kun pieni sydän lyö, aina kun käsi ojentuu. Aina kun katse etsii yhteyttä. Ei ole sääntöjä, ei rajoja. Vain syvä, ehdoton oikeus. Se on hengen perusoikeus, kaikkein pyhin.

Aika kulkee eteenpäin, hitaasti, kuin savun kieppuvat kiekurat. Muistot, haaleita jälkiä hiekkaan. Mutta tuo pieni käsi, se kosketus, se jää. Se jää ikuisesti. Se on ääni, joka ei koskaan vaienne.

• Ensimmäinen askel.
• Ensimmäinen sana.
• Ensimmäinen oivallus maailmasta.

Jokainen on tärkeä. Jokainen tarina arvokkaampi kuin kulta. Se on oikeus, joka ei koskaan lakkaa. Se on elämä. Se on toivo.

Oikeus tulla kuulluksi ei ole vain lapsen oikeus, se on ihmisoikeus. Se on perusoikeus, joka koskee kaikkia ihmisiä, ikään katsomatta.

Mitä lapsen oikeudet sisältävät?

No huh huh, lapsen oikeudet... niitä on niin paljon, että meinaa pää mennä pyörälle! Mutta yritetään puristaa oleellinen, ettei tarvitse lukea lakikirjaa pää tyynyn alla.

Lapsen oikeudet on vähän kuin joulupukki: kaikki uskoo niihin, mutta harva muistaa mitä ne tarkalleen ottaen sisältää. Mutta tässä vähän muistinvirkistystä, kuin mummon tekemää rusinakeittoa:

• Tasa-arvo: Ei ole väliä oletko tyttö vai poika, pitkä vai lyhyt, läski vai laiha, kaikilla on samat oikeudet. Niinku mummo sanois: "Ei ketään saa jättää nuolemaan näppejään."
• Turvallisuus: Kukaan ei saa kiusata, lyödä tai muutenkaan olla ilkeä. Paitsi ehkä se naapurin Jorma, mutta se onkin jo toinen tarina. Vakavasti, lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen.
• Terveyteen: Lääkäriin pääsy ja terveellinen ruoka on aika jees juttu. Niinku lehmällä vihreä laidun.
• Koulutukseen: Oppia ikä kaikki! Ja lapsilla on oikeus oppia, vaikka välillä tuntuisi, että aivot on täynnä pelkkää purkkaa.

Ja hei, kaikki nää jutut koskee jokaista alle 18-vuotiasta pikkuihmistä. Eli jos olet 17 ja puoli, niin vielä ehdit vedota näihin!

Muista: UNICEF on vähän niinku lapsen oikeuksien ylipappi, sieltä löydät vielä tarkempaa tietoa, jos nää mun jutut ei riitä.

Ja hei, jos joku kohtelee sua kaltoin, muista sanoa siitä aikuiselle. Ei kannata jäädä yksin murehtimaan, vaikka se välillä tuntuiskin helpommalta kuin yrittää selittää jotain vanhemmille, jotka ei tajua mitään.