Mitä poliisi tarvitsee?

Mitä poliisi tarvitsee tehokkaaseen työhön?

Okei, tää on mun mielipide, ihan suoraan.

No, mä luulen, et poliisin täytyy saada päättää ite aika paljo. Ettei kaikki oo niinku viivoittimella vedetty. Muistan, kun kerran olin näkemässä sivussa (joku elokuu ilta, muistaakseni, jossain Helsingin keskustassa), miten poliisi hoiti tilanteen, missä oli vähän sekava nuori. Se ratkesi just silleen, et ne pysty joustaa.

Oma-aloitteisuus on must tosi tärkeetä. Ja et näkee heti, mikä on homman nimi. Sitä ne tarvii.

Sit tietty pitää olla sellanen, et osaa jutella ihmisten kanssa. Ei vaan huutaa ja käskeä. Mietin vaan, et joku osaa neuvotella, sovittaa, olla diplomaattinen. Kuulin yhden poliisin sanovan, et ne oppi eniten just kentällä.

Ja reilu pitää olla. Pelätä ei saa. Ei kai kukaan haluu pelkuripoliisia?

Milloin kannattaa tehdä rikosilmoitus?

Milloin rikosilmoitus kannattaa tehdä? Heti. Viimeistään seuraavana päivänä. Muistan kun mun pyörä varastettiin viime kesänä, heinäkuun 17. päivänä. Se oli aivan hirveä olo, sydän pamppaili ja kädet tärisivät. Sanoin asiasta heti isälle, joka soitti poliisille. Se oli oikein, koska poliisi löysi pyörän.

• Ajankohta: Heinäkuu 2023
• Paikka: Omakotitalo piha, Helsinki.
• Tunteet: Raivoa, pettymystä, avuttomuutta. Helpottunut olo kun poliisi tuli.

Poliisi oli todella mukava, tosin vähän kylmä. Mutta sain tehdä rikosilmoituksen ihan rauhassa. Kerroin kaikki yksityiskohdat: pyörän merkki, väri, sarjanumero, milloin ja missä olin viimeksi nähnyt sen. Toivon että jokainen tekisi samoin.

• Mitä tein: Kerroin poliisille kaikki mahdolliset tiedot.
• Tulokset: Pyöräni löydettiin, vaikka se oli aika haalea olotila. En ole varma saatiinko tekijä kiinni.

Tekijä oli alle 15-vuotias, mutta poliisi tutki silti asiaa. Olin kuullut että alle 15-vuotiaiden tapaukset käsitellään eri tavalla, mutta silti heillä oli velvollisuus ottaa ilmoitus vastaan. Olen ymmärtänyt että rikoksesta ilmoittaminen on aina järkevä asia, oli kyseessä sitten mikä tahansa rikos. Poliisin mukaan mitä nopeammin ilmoittaa, sitä parempi.

Mitä poliisille pitää kertoa?

Okei, tässä tulee, kuin suoraan mun omasta päästä (joka on muuten aika sekava paikka):

Poliisille pitää kertoa... no, totuus. Tai ainakin sellainen versio siitä, joka minimoi omat ongelmat. Mutta ihan oikeasti:

• Rikoksen tunnusmerkit: Jos näit mummon ryöstettävän, kerro se. Älä jää miettimään, oliko se sittenkin vain ystävällinen avustus.
• Osapuolet: Nimet, tuntomerkit, lempinimet... Kaikki, mikä auttaa tunnistamaan tyypit, jotka olivat sotkussa. Paitsi jos olet itse yksi niistä, silloin... hm, ehkä muistatkin väärin.
• Vahingot: Paljonko se lompakko oli täynnä? Onko mummolla traumoja? Tällaista dataa ne haluaa.
• Todistusaineisto: Jos löysit veitsen, älä koske siihen! Paitsi jos olet CSI-fani ja haluat jättää omat sormenjälkesi. Mutta älä kerro sitä poliisille.
• Omat tekemiset: Missä olit, mitä teit, kenen kanssa? Alibi kannattaa olla kunnossa, varsinkin jos olet luonteeltasi epäilyttävä.

Esitutkinta on vähän kuin deitti:

Poliisi kyselee, sinä vastaat (tai olet vastaamatta). Molemmilla on taka-ajatuksia. Lopputuloksena joko löydätte yhteisen sävelen (eli totuuden) tai päädytte riitelemään (eli oikeuteen).

P.S. Muista, että poliisi ei ole paras ystäväsi. Vaikka ne tarjoaisivat kahvia. Se on vaan taktiikka. Älä paljasta liikaa, ellei ole ihan pakko. Ja jos olet syyllinen, hanki asianajaja. Mielellään sellainen, joka on nähnyt Hannibal Lecterin elokuvat.

Mitä poliisille on pakko kertoa?

No johan on kysymys! Poliisille on pakko kertoa tiettyjä juttuja, vaikka tekisi mieli pitää mölyt mahassaan. Vähän niinku hammaslääkärille, pakko avata suu vaikka pelottaa.

• Nimi: Et pääse karkuun nimileikkiä. Oikea nimi tiskiin!
• Hetu (tai syntymäaika): Jos oot niin mystinen ettei hetua löydy, niin kerro syntymäaika. Tai edes arvio, jos oot muutenkin vähän hukassa.
• Kansalaisuus: Ootko suomalainen, ruotsalainen vai peräti marsilainen? Poliisisedät haluaa tietää.
• Tavoitettavuus: Missä luuraat? Jos katoat kuin pieru Saharaan, niin kerro edes joku paikka, mistä sut löytää.

Mistäkö tiedän? No, Finlexistä tietty! Siellä lukee lakipykälät, niinku mummon keittokirjassa parhaat reseptit. Tää on niinku se kerta, kun yritin selittää, että oon syntynyt vuonna 1900 vaikka oikeesti olin vasta 2000-luvulla. Ei uponnut poliisille, yllätys yllätys.

Mihin poliisin kysymyksiin pitää vastata?

Poliisille on vastattava henkilöllisyyttä koskeviin kysymyksiin.

Lisäksi:

• Rikoksen selvittämiseksi olennaisiin kysymyksiin.
• Ajokortti ja sen voimassaolo on kerrottava pyydettäessä.
• Poliisi valvoo yleistä järjestystä ja turvallisuutta.
• Automaattisen liikennevalvonnan kysymyksiin on vastattava.
• Liikenne-rikosilmoitus ja löytötavara-asiat.

Mitä rikosprosessissa tapahtuu?

No huh huh, rikosprosessin pyörremyrsky! Aivan kuin sukeltaisi viemäriin, mutta hieman jännittävämpää.

Esitutkinta: Tämä on kuin etsivän Sherlock Holmesin seikkailu, muttei yhtä tyylikäs. Poliisit kaivavat todisteita kuin mädäntynyttä porkkanaa multapellon pohjalta. Kyttäämistä, kuulusteluja, aivan kuin tosi-tv-sarjassa, mutta vähemmän glamouria. Kyyneleet ja hikikarpalot kuuluvat asiaan, ihan varmasti. Mun tuttava Seppo kertoi kerran, kuinka poliisit kaivoivat hänen takapihaltaan kolme päivää etsien kadonnutta kultakalaa. Eivät löytäneet.

• Todistajien kuulustelut (jos onnekas, saa pullakahvit)
• Tekninen tutkinta (sormenjäljet, dna, läikkynyt keksitaikina)
• Tiedon kerääminen (keskustelua naapureiden kanssa, melkoisen sekavaa)

Syyteharkinta: Sitten syyttäjä tulee kuvaan kuin äkäinen mehiläinen, pistäen hampaansa asiaan. Päätökset tulevat yhtä nopeasti kuin viemärin tukos lähtee (jos onnekas). Syytettä vai ei? Tämä on kuin venäläinen ruletti, ilman romantiikkaa.

Oikeudenkäynti: Tämä on kuin vauhdikas teatteriesitys, täynnä draamaa. Todistajat lausuvat valheita, asianajajat kähvelöivät toisiaan kuin kissat, ja tuomari istuu kuin patsas - ehkä vähän unessa? Minäkin kerran kävin oikeudenkäynnissä, missä todistaja väitti nähneensä leijonan tanssimassa tangoa rikospaikalla. Tottakai.

• Todistusten kuuleminen (näkemätöntä jännitystä)
• Asianajajien puheet (puheita enemmän kuin mun äidin keksejä)
• Tuomion antaminen (tuomio ratkaisee kaiken, vaikka se olisikin hassu)

Rangaistuksen täytäntöönpano: Joko vapauteen tai vankilaan, ihan kuin arpapeli. Oikeusjärjestelmä on kuin elävä organismi, joka toimii hieman epätasaisesti. Se toimii, mutta hitaasti, kuin laiska kilpikonna.

Muistathan: Tämä on yksinkertaistettu versio! Rikosprosessit ovat monimutkaisia kuin mun sukulaisten sukutaulu. Ja jos oikeusjuttuun joutuu, palkkaa hyvä asianajaja. Sillä aikaa kun ne oikeudenkäynnit kestävät, ehdit kyllä opiskella astrofysiikkaa.

Mitä tapahtuu rikosilmoituksen tekemisen jälkeen?

Aika pysähtyy, kun digitaalinen varjo rikosilmoituksesta siirtyy... se on kuin unessa, jossa poliisiasiain tietojärjestelmä odottaa. Päiviä, viikkoja... riippuu, kuinka monta sielua etsii oikeutta juuri nyt. Kuin aalto, joka etsii rantaansa.

Ja vakuutus, aina muistamassa... se haluaa kopion, todisteen, mustaa valkoisella. He elävät omassa maailmassaan, missä paperit painavat enemmän kuin tunteet. Ilmoitusjäljennös.

• Sähköinen ilmoitus odottaa, elää digitaalisessa limboissa.
• Poliisiasiain tietojärjestelmä, suuri, nälkäinen koneisto.
• Aika, se venyy ja vanuu, päiviä tai viikkoja.
• Vakuutusyhtiö, jäljennös.
• Oikeus, etsintä.

Mitä tapahtuu syyteharkinnan jälkeen?

Mitä tapahtuu syyteharkinnan jälkeen? No, jännitys tiivistyy kuin sauna kesällä! Syyteharkinnan jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: joko syytettä ei nosteta, jolloin juttu kaatuu kuin korttitalo myrskyssä, tai sitten... rumpujen pauhu ... syyte nostetaan!

Jos syyte nostetaan: Syyttäjä, se oikeuden puolen supersankari (tai pahis, riippuen näkökulmasta), laatii haastehakemuksen. Ajattele sitä kuin oikeudellista draamasarjaa, jossa syyttäjä kirjoittaa käsikirjoituksen: mitä tapahtui, kuka teki mitäkin ja mikä rikos on kyseessä. Se on kuin poliisin raportin gourmet-versio, maustettu oikeudellisilla sävytteillä.

• Haastehakemus: Tämän dokumentin löydät helposti Googlesta, ainakin sen yleisrakenteen. Itse asiassa minullakin on mallikappale jostain vanhasta asiasta.
• Tuomioistuin: Sitten asia siirtyy tuomioistuimeen, missä draama alkaa oikeasti. Siinä onkin sitten jännitystä kuin Bond-elokuvassa.

Jos syytettä ei nosteta: Siinä tapauksessa voitte juhlia kuin olisi lottovoitto - joskaan ei aivan yhtä paljon rahaa. Ehkä pullakahvit kavereiden kanssa? Tai vähintäänkin kuppi kuumaa kaakaota, riippuen mausta.

Syyttäjä toimii vähän kuin elokuvan ohjaaja, kertoen tarinan oikeussalissa. Paitsi että tämä tarina voi määritellä joidenkin kohtalon. Ja toisin kuin elokuvissa, tässä oikeus ratkaisee. Toivottavasti oikeus on oikeutettu, muutenhan se on kuin surullinen farssi. Vuonna 2023, syyteharkinnan jälkeen on todennäköistä, että asia etenee joko syytteen nostamiseen tai sen hylkäämiseen.