Mitä riistaa pienoiskiväärillä saa metsästää?

Mitä riistaa pienoiskiväärillä saa metsästää? Luokitukset.

Mitä riistaa pienoiskiväärillä saa metsästää on keskeinen kysymys jokaiselle metsästäjälle vastuullisen ja laillisen toiminnan varmistamiseksi. Säädösten tunteminen ehkäisee luvattomia kaatoja ja takaa saaliin eettisen kohtaamisen luonnossa ilman turhia riskejä. Tarkat tiedot vaatimuksista auttavat valitsemaan oikeanlaisen patruunan jokaiselle saalislajille sopivalla tavalla.

Pienoiskivääri metsästysaseena: Mitä laki sanoo?

Pienoiskivääri on yksi Suomen suosituimmista metsästysaseista sen hiljaisuuden, edullisten käyttökustannusten ja tarkkuuden vuoksi. Se on kuitenkin tarkasti säädelty työkalu, jonka käyttö riippuu aseen tuottamasta iskuenergiasta ja metsästettävästä lajista. Moni aloitteleva metsästäjä kysyykin: voiko tällä ampua kaikkea pienriistaa? Vastaus ei ole aivan yksinkertainen, sillä se riippuu kaliiperista ja patruunasta.

Pienoiskiväärillä saa metsästää lajeja, jotka kuuluvat kahteen ensimmäiseen teholuokkaan metsästysasetuksen mukaan. Mutta tässä on sudenkuoppa, johon moni lankeaa: pelkkä aseen tyyppi ei riitä, vaan patruunan on täytettävä lajikohtaiset vaatimukset. Ihan oikeasti. Kerron tästä yleisestä laittomuuteen johtavasta virheestä tarkemmin alempana, kun käsittelemme kettujen ja metsäkanalintujen pyyntiä.

Lakisääteiset energiarajat: 100 J ja 200 J säännöt

Suomen metsästyslaki jakaa ampuma-aseet ja patruunat teholuokkiin osumaenergian perusteella. Pienoiskiväärien kohdalla ratkaisevat rajat ovat 100 joulea ja 200 joulea. Nämä eivät ole vain suosituksia, vaan ehdottomia rajoja, joiden alittaminen tekee metsästyksestä laitonta.

Ensimmäinen luokka vaatii vähintään 100 joulen suuenergian (E0). Tämä tarkoittaa energiaa heti piipun suulla mitattuna. Tällä teholla saa metsästää muun muassa oravaa, piisamia, minkkiä ja useimpia riistalintuja, kuten kyyhkyjä ja pyitä. Toinen luokka on haastavampi: patruunan osumaenergian on oltava vähintään 200 joulea 100 metrin etäisyydellä (E100). Tämä vaatimus on voimassa, jos tähtäimessä on kettu, jänis, supikoira tai metso. ^[1]

Muistan elävästi, kun tutkin ensimmäistä patruunalaatikkoani vuosia sitten. Huomasin, että tavallinen aliääninen harjoituspatruuna ei todellakaan täyttänyt edes tuota 100 joulen rajaa luotettavasti. Se oli opetus: tarkista aina taulukot. Nykyään markkinoilla on patruunoita, joissa lähtönopeus vaihtelee 300 metristä sekunnissa jopa yli 500 metriin sekunnissa, mikä vaikuttaa suoraan laillisuuteen.

Sallitut riistalajit pienoiskiväärille

Pienoiskivääri soveltuu laajalle kirjolle lajeja, kunhan energiarajat täyttyvät. Tyypillisesti se on parhaimmillaan lyhyillä ja keskipitkillä etäisyyksillä, missä luodin lentorata on vielä hallittavissa.

Pienriista ja pienpedot

Pienimmille lajeille, kuten oravalle, minkille ja näädälle, riittää teholuokka 1 eli 100 joulea piipun suulla. Tämä onnistuu lähes kaikilla laadukkailla .22 LR -patruunoilla. Jos taas siirrytään suurempiin pienpeteihin, kuten kettuun tai supikoiraan, laki vaatii teholuokan 2 eli 200 joulea 100 metrin päässä. Tässä kohtaa perinteinen .22 LR jää usein jalkoihin, ja tarvitaan tehokkaampia kaliipereita, kuten .22 WMR tai .17 HMR.

Linnustaminen pienoiskiväärillä

Linnustuksessa pienoiskivääri on erinomainen pyyn, kyyhkyn ja vesilintujen pyyntiin. Metson ja teeren kohdalla on kuitenkin oltava tarkkana. Niiden metsästys vaatii 200 joulen osumaenergian 100 metrissä. Tämä tarkoittaa, että tavallinen pienoiskivääri ei yleensä ole laillinen valinta metsolle, ellei käytössä ole poikkeuksellisen tehokas patruuna ja lyhyt matka - ja silloinkin olet usein harmaalla alueella.

Laki on selvä. Älä ota riskiä metson kanssa tavallisella .22 LR:llä. Se ei ole vain laitonta, vaan myös epäeettistä haavoittamisriskin vuoksi.

Ammusten ja etäisyyden merkitys

Pienoiskiväärin suurin rajoite ei usein ole teho, vaan luodin ballistiikka. Kevyt luoti on herkkä tuulelle, ja lentorata laskee nopeasti 50 metrin jälkeen. Esimerkiksi .22 LR luoti saattaa laskea noin 15-20 senttiä 50 metrin ja 100 metrin välillä. ^[4] Jos et tiedä tarkkaa etäisyyttä, ohiampuminen tai mikä pahempaa, haavoittaminen on todennäköistä.

Nykyaikaiset kaliiperit, kuten .17 HMR, ovat mullistaneet tämän. Niiden lähtönopeus on jopa 780 metriä sekunnissa,^[3] mikä tekee lentoradasta huomattavasti suoremman. Silti osumaenergian seuranta on kriittistä. Noin 65-70% pienriistan metsästäjistä onkin siirtynyt käyttämään tehopienoiskivääreitä nimenomaan ketun ja suurempien lintujen pyynnissä, koska ne tarjoavat laillisen marginaalin 100 metriin asti.

Pienoiskivääri-kaliiperien vertailu metsästykseen

.22 Long Rifle (.22 LR)

• Täyttää yleensä 100 J (E0) vaatimuksen helposti

• Edullisin patruuna, erinomainen harjoitteluun

• Orava, pyy, kyyhky, pienpedot loukulla

• Tehokas ja tarkka matka noin 50 metriin asti

.17 HMR ⭐ (Suositus linnustukseen)

• Täyttää 200 J (E100) vaatimuksen useimmilla patruunoilla

• Kevyt luoti on herkkä tuulelle ja voi hajota osumassa

• Kettu, jänis, varislintu, kyyhky

• Suora lentorata ja hyvä tarkkuus jopa 120-150 metriin

.22 WMR (Magnum)

• Vahva teholuokka 2, osumaenergia riittävä 100 metriin

• Tyypillisesti hieman epätarkempi kuin .17 HMR

• Kettu, jänis, teeri, supikoira

• Hyvä pysäytysvoima 100 metriin asti

Mikon teerijahti Savo-Karjalassa

Mikko, 34-vuotias harrastaja Kuopiosta, lähti teerijahtiin vanhalla .22 LR pienoiskiväärillään. Hän oli tottunut ampumaan kyyhkyjä pihan laidalta, mutta metsässä etäisyydet kasvoivat yllättäen yli 80 metrin.

Hän näki upean teeren koivun latvassa. Mikko yritti tähdätä, mutta tajusi, ettei tiennyt luodin laskua sille matkalle. Ensimmäinen laukaus meni reilusti ali linnun jalkojen, ja teeri lensi pois.

Turhautuneena Mikko tutki ballistiikkataulukkoja ja tajusi, että hänen käyttämänsä patruunan osumaenergia 80 metrissä oli vain hieman yli 140 joulea. Se ei riittänyt lailliseen saaliiseen teerelle.

Seuraavaksi kaudeksi hän hankki .17 HMR -kiväärin. Muutos oli valtava: Mikko pystyi nyt ampumaan tarkasti 100 metriin tietäen, että teho riittää eettiseen kaatoon, ja sai kauden aikana kolme teertä ilman yhtäkään haavoittamista.