Mitä tarkoittaa häirintä ja epäasiallinen kohtelu työpaikalla?

7 kuukautta sitten 58 katselukertaa

Työpaikkahäirintä ja epäasiallinen kohteluTyöpaikkahäirintä ja epäasiallinen kohtelu tarkoittavat toisten työntekijöiden kunnioitusta rikkovaa käytöstä. Tällöin toisen työntekoa saatetaan arvostella ja vaikeuttaa, työntekijää saatetaan syrjäyttää sosiaalisesti, tai kyse voi olla seksuaalisesta häirinnästä tai pilkkaamisesta. Ilmiö tunnetaan arkikielessä usein myös työpaikkakiusaamisena.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä on työpaikkahäirintä ja epäasiallinen kohtelu?

Minulle työpaikkahäirintä on sellaista hiljaista, näkymätöntä myrkkyä. Se on sitä, että sinut sivuutetaan ja mitätöidään järjestelmällisesti päivästä toiseen.

Vanhas työpaikas Helsingin Kalliossa yksi kollega jätti mut aina pois tärkeistä sähköposteista. Sitten palaverissa kysyttiin, miksen ollut tehnyt jotain, mistä en ollut edes kuullut. Se tunne, kun maha menee kuralle kesken kokouksen, koska tajuat, että sinut on taas nollattu.

Ja se jatkuva kuittailu. Ei mitään isoa, mutta pieniä piikkejä ulkonäöstä tai puhetavasta kahvihuoneessa. Se on sosiaalista eristämistä, pala kerrallaan.

Epäasiallista kohtelua on myös se, kun työsi tehdään mahdottomaksi. Sain kerran erään raportin takaisin kuudesti, aina eri korjausehdotuksilla, ihan vain koska pomo halusi näyttää valtaansa. Se tapahtui viime toukokuussa. Se söi kaiken motivaation.

Kaikki tämä on sitä, mitä kutsun työpaikkakiusaamiseksi. Se on tarkoituksellista ja se rikkoo ihmisen.

Mistä häirinnän tunnistaa?

Se alkoi ihan pienestä. Niin pienestä, etten edes tajunnut sitä heti. Yhdessä palaverissa Kampin toimistolla. Oli marraskuu, pimeää ja märkää. Esittelin ideaani ja yksi vanhempi kollega, sanotaan nyt vaikka Sari, tyrmäsi sen täysin. Ei mitenkään rakentavasti, vaan ivallisesti, kaikkien edessä. "Tämä on taas tätä sun haihattelua."

Silloin tuli sellainen olo, että multa vedettiin matto jalkojen alta. Poskia kuumotti. Kukaan ei sanonut mitään, kaikki vain katsoivat papereitaan. Se oli se hiljaisuus, se oli pahinta.

Sitten sitä alkoi tulla jatkuvasti. Sähköposteja, joissa mun työ haukuttiin ja cc:nä oli pomo ja koko tiimi. Jätti mut ulkopuolelle tärkeistä keskusteluista. Puhui mun päälle palavereissa. Levitti perättömiä juttuja mun ammattitaidosta. Pieniä myrkkynuolia, päivästä toiseen.

Se ei ollut yksi iso tapahtuma. Se oli jatkuvaa, järjestelmällistä piinaa.

Aloin voida fyysisesti pahoin. Joka aamu vatsaa väänsi ja en halunnut mennä töihin. Aloin epäillä itseäni. Olenko mä oikeasti noin huono? Olenko mä vain liian herkkä ja kuvittelen kaiken? Se tunne, kun oma mieli kääntyy itseä vastaan, se on musertava. Se syö kaiken itseluottamuksen.

Kesti kuukausia tajuta, että tämä ei ole normaalia johtamista tai kovaa palautetta. Se oli häirintää. Se oli henkistä väkivaltaa, jolla yritettiin saada minut pois.