Mitä tarkoittaa sana luonnollinen henkilö?

Mitä ihmettä se luonnollinen henkilö oikein on? Se kuulosti aina niin viralliselta ja vähän jähmeältä termiltä, kun sitä ensimmäistä kertaa kuulin. Oikeustieteen opiskelijana törmäsin siihen vähän joka paikassa, ja jotenkin se aina jäi mietityttämään. Eikö ihminen ole jo itsessään luonnollinen? Miksi tarvitaan tätä erikoistermiä?

No, selvisi sitten, että se on ihan oleellinen juttu. Luonnollinen henkilö, se tarkoittaa siis minua, sinua, jokaista meitä, eli ihan tavallisia ihmisiä, lihaa ja verta. Se on se termi, joka oikeudellisesti erottaa meidät niistä oikeushenkilöistä, yrityksistä ja muista abstrakteista olioista. Mutta itse asiassa ajattelenkin sitä niin, että siinä on syvempi merkitys.

Muistan erään tapauksen, kun yritin neuvotella sopimusta jostakin pienestä, itsenäisestä yrityksestä. Heidän edustajansa, siisti puku päällä, puhui koko ajan siitä, että yritys vastaa kaikesta. Mutta minä ajattelin, eikö ihmisilläkin ole vastuu? Ei kai se yritys ole mikään itseohjautuva kone, vaan ihmisiä siellä toimii? Loppujen lopuksi se vastuu kyllä siivilöityi oikeille henkilöille, mutta se tilanne jäi vahvasti mieleen. Se selvensi, kuinka tärkeää on ymmärtää ero luonnollisen ja oikeushenkilön välillä – koska se kuvaa oikeasti eriarvoisuuksia ja vastuunjaon epätasapainoa.

Luonnollinen henkilö, me siis, meillä on synnynnäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeuksia, joita kukaan ei voi ottaa pois. Ja velvollisuuksia, joiden täyttäminen usein tuntuu monimutkaiselta, varsinkin jos joku yrittää väittää vastuun olevan “yrityksen” ja sen abstraktin oikeushenkilö-olemuksen harteilla. No, ehkä juuri siksi tuota luonnollisen henkilön käsitettä tarvitaan, että muistutettaisiin siitä, että me ihmiset, me olemme toimijat ja vastuunkantajat. Emme vain abstrakteja kokonaisuuksia. Me ollaan oikeasti olemassa, ja se on tärkeää muistaa. Ainakin minulle se on.