Mitä ei saa kerätä metsästä?

Mitä ei saa kerätä metsästä ilman lupaa?

Jokaisen luonnossa liikkuvan on tärkeää tietää, mitä ei saa kerätä metsästä ilman asianmukaista lupaa. Sääntöjen tunteminen auttaa välttämään luonnonsuojelurikkomukset ja kunnioittamaan maanomistajien oikeuksia metsissä retkeillessä.

Jokaisenoikeuksien rajat Suomen metsissä

Suomen luonnossa liikkuminen voi liittyä moniin eri tekijöihin, ja säännöt saattavat vaihdella tilanteen mukaan. Suomessa on harvinaisen laajat jokaisenoikeudet, mutta ne eivät tarkoita, että metsästä saisi ottaa mukaansa aivan mitä tahansa ilman maanomistajan suoraa suostumusta.

Monet suomalaiset elävät siinä uskossa, että luonto on kaikille täysin vapaata riistaa. Tilastot kuitenkin paljastavat hämmentävän tosiasian: vain noin 41 prosenttia ihmisistä tietää, että yksityiset henkilöt ja perheet omistavat yli puolet Suomen metsistä. Tämä laaja yksityisomistus asettaa selvät juridiset rajat sille, mitä ei saa kerätä metsästä. Kun liikut metsässä, astut lähes aina jonkun toisen omaisuuden päälle. Omistusoikeuden kunnioittaminen onkin kaiken luonnossa liikkumisen perusta.

Puut, oksat ja varvut - mitä ei saa ottaa?

Nyrkkisääntö on selvä: et saa vahingoittaa kasvavia puita etkä ottaa mitään sellaista, mikä on kiinni elävässä tai kuolleessa puussa. Kiellettyjen asioiden listalle kuuluvat elävät tai kuolleet puut, oksat, tuohet, kuoret, lehdet, niinit sekä pihka.

Monelle tulee yllätyksenä, ettei maahan pudonneita kuivia oksia tai edes käpyjä ja pähkinöitä saa kerätä suuria määriä ilman lupaa. Puusta ei myöskään saa ottaa varpuja ilman maanomistajan lupaa. Erityisesti koristeluun tarkoitetut mustikan- ja puolukanvarvut vaativat aina suoran suostumuksen, jos niitä kerätään ammattimaiseen käyttöön tai suurempia määriä. Osa luonnon antimista on kuitenkin vapaampaa. Esimerkiksi kääpien ja pahkojen kerääminen ilman lupaa kuuluu siihen, mitä luonnossa saa kerätä, kunhan se tehdään puuta vahingoittamatta. Tässä piilee hienon hienon rajanveto - luontoa saa hyökyntää, mutta sitä ei koskaan saa turmella.

Muistan elävästi, kun kerran nuorempana yritin kerätä kuusenoksia teeaineksiksi suoraan pystyssä olevasta puusta. Käteni olivat tahmeassa pihkassa, ja tunsin välittömästi piston sydämessäni. Teinkö väärin? Kyllä tein. Se oli herätys siihen, miten vähän lopulta tiesin puiden suojelusta ja siitä, saako metsästä ottaa oksia. Oppitunti oli selvä.

Koirien ulkoiluttaminen ja riistakamerat metsässä

Metsä ei ole vapaa-alue myöskään lemmikeille tai teknisille laitteille, sillä muiden yksityisyys ja villieläinten rauha ajavat harrastusten edelle. Koirien ulkoiluttamisesta tulee viranomaisille paljon yhteydenottoja joka vuosi, sillä säännöt ovat tiukat. Koiraa ei saa pitää kytkettynä luonnossa vain omalla pihalla tai alueen omistajan erikseen antamalla luvalla - ja vapaana pitäminen on vieläkin rajoitetumatpaa.

Lainsäädäntö määrää, että maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään asti ulkona oleva koira on aina pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Tämä laki määrittelee tarkasti koiran pitäminen metsässä säännöt. Myös kameroiden suhteen on oltava tarkkana. Sillä riistakamera jokaisenoikeudet eivät kata asennusta ilman lupaa, tarvitset kuvaamiseen aina kyseisen maanpalan omistajan nimenomaisen suostumuksen, sillä muuten kyseessä voi olla salakatselu.

Mitä saat kerätä vs. Mitä et saa kerätä ilman lupaa

Sallitut luonnonantimet

• Villiintyneet marjat ja ruokasienet ovat täysin vapaasti poimittavissa toisenkin maalta.

• Kääpien ja pahkojen kerääminen ilman lupaa on luvallista, jos puu ei vahingoitu.

• Yksittäisiä maahan pudonneita lehtiä tai pieniä määriä kuivaa ruohoa saa ottaa.

Maanomistajan luvan vaativat

• Elävät tai kuolleet puut, oksat, tuohi, kuori ja pihka vaativat aina luvan.

• Puusta ei saa ottaa varpuja ilman maanomistajan lupaa missään tilanteessa.

• Sammaleen ja jäkälän irrottaminen maasta tai kalliosta vaatii aina omistajan suostumuksen.

Matin oppitunti: Riistakameran luvaton asennus ja seuraukset

Matti, innokas luontoharrastaja Kuopiosta, halusi kuvata vilkkaalla metsäaukiolla liikkuvia kauriita ja asensi upouuden riistakameransa upeaan mäntyyn matkalla suosikkimarjapaikalleen.

Ensimmäinen yritys meni pahasti pieleen, sillä hän ei tiennyt, kuka alueen omisti. Paikallinen metsänomistaja huomasi laitteen ja poisti sen saman tien, mikä turhautti Mattia suuresti.

Matti tajusi, ettei jokaisenoikeus kata teknisten laitteiden pysyvää sijoittamista toisen maalle. Hän selvitti kiinteistötunnuksen avulla omistajan ja soitti tälle ystävällisesti pyytääkseen lupaa.

Maanomistaja suostui, kunhan kamera suunnattiin poispäin metsätieltä, ja Matti oppi, että suora kommunikaatio säästää laitteet ja hermot luonnossa liikkuesaa.