Onko toisen ihmisen kuvaaminen rikos?

9 kuukautta sitten 37 katselukertaa

Toisen kuvaaminen voi olla rikos. Rikoslain mukaan salakatselu ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ovat rangaistavia. Myös kunnianloukkaus ja tekijänoikeusrikkomukset ovat mahdollisia. Julkinen kuvaaminen on sallitumpaa, mutta yksityisyyden suoja on tärkeää. Uusi rikoslaki (2016) tiukensi rangaistuksia.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kuvan ottaminen toisesta: rikos vai ei?

Muistan erään kerran, kesäkuussa 2018 Helsingin keskustassa, kun kaveri otti salaa kuvia jostain tytöstä. Tuntui vähän epämukavalta, vaikka tyttö oli kaukana. Oliko se laitonta? En tiedä varmaksi.

Lain mukaan se voi olla. Salakatselu on rikos, ainakin jos se on tarkoitettu häiritsemään. Myös kuvaaminen ilman lupaa, jos se julkaistaan ja vahingoittaa toista.

Meidän pitäisi ehkä kysyä ensin lupa. Mä ainakin haluan, että minulta kysytään. Ei kaikki pidä siitä, että heitä kuvataan. 20€ sakkoja jaettiin viimeksi kun eräs kaverini oli kuvaillut salaa.

Julkinen paikka helpottaa asiaa. Mutta silti, on fiksua olla varovainen. Ei kannata ottaa kuvia läheltä, jos henkilö ei halua. Se on kohteliasta.

Onko ihmisten kuvaaminen laillista?

Yön pimeydessä… ajatukset virtaa vähän miten sattuu.

Ihmisten kuvaaminen:

Julkisilla paikoilla, joo, kai se on yleensä ok... mutta. Jakaminen, siinä on se juttu.
Lupa pitäis olla, jos julkaset. Ellei oo joku iso juttu, uutiset tai jotain. Sit varmaan saa.
Kotona? Ei todellakaan saa kuvata ilman lupaa. Ei missään nimessä.
Yksityisyys, se on tärkeä. Ja jos loukkaa, voi tulla ongelmia. Lain kanssa.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että toisia ihmisiä saa vaan kuvata. Niinkuin niillä ei olis mitään oikeuksia. Mutta toisaalta, eihän se maailma muuten toimis.

Tulee vaan mieleen, että mitä jos joku kuvais mua. Ilman lupaa. Ehkä se ei tuntuisi hyvältä.

Saako ihmisiä kuvata julkisella paikalla?

Julkisella paikalla kuvaaminen? Usein sallittua.

Henkilöiden kuvaaminen: Yleensä ok.
Kielloista: Tilanteen ja tilan haltijan mukaan. Esimerkiksi: ostoskeskus voi kieltää.
Julkiset paikat: Kadut, puistot... Ei ole kattavaa listaa. Jokainen paikka on yksilö. Tämä on minun ymmärrykseni. Lain mukaan varmasti joku voisi selventää.
2024: Ei ole merkitystä. Sama sääntö pätee aina.
Oma kokemukseni: Kuvailin kerran tyttöystävääni ilman lupaa. Hän suuttui. Tämän seurauksena opin olemaan varovaisempi. Tällä ei ole yhteyttä lainsäädäntöön. Vain henkilökohtainen kokemus.

Tärkeää: Ei takuita. Tarkista lainsäädäntö ja paikalliset säännöt. Liian paljon sääntelyä joka tapauksessa.

Mitä julkisella paikalla saa kuvata?

Se heinäkuinen päivä 2020...Olin siellä, ihan Espoon keskustassa, siinä uuden kauppakeskuksen edessä. Aurinko paistoi, oli lämmin. Näin jonkun kuvaavan kadulla esiintyvää muusikkoa. Mietin, että saako tuollaista tehdä.

Saa kuvata. Muistan sen hetken, kun luin netistä myöhemmin, että saa kuvata mitä vaan julkisella paikalla. Ihan ketä tahansa, ilman mitään lupia. Se oli jotenkin vapauttavaa.
Julkaisulupa tarvitaan. Mutta sitten se juttu, että jos sen kuvan laittaa nettiin, esimerkiksi someen, ja joku tunnistettava ihminen on siinä, niin silloin pitää kysyä lupa. Aika monimutkaista.

Se muusikko sai ainakin olla rauhassa, kukaan ei käynyt kysymässä mitään. Mutta mietin, että entä jos se olisi ollut joku superjulkkis? Olisiko asia ollut eri? Hmm...

Muistan, kun yritin kuvata aikoinaan Helsingissä Senaatintorilla niitä hienoja rakennuksia. Olin varmaan liian lähellä jotain ihmistä, kun joku tuli valittamaan. En tajunnut silloin, että oikeasti saa kuvata, mutta ei julkaista. Tai saa julkaista, jos kysyy luvan. Aargh!

Onneksi nykyään kaikki on helpompaa, tai ainakin luulen niin. Mutta siis pääpointti: kuvata saa, julkaista ei ilman lupaa. Yksinkertaista, eikö? ????

Saako toista ihmistä kuvata ilman lupaa?

Kuvittele tilanne: olet torilla, aurinko paistaa ja myyjät huutavat kurkku suorana. Nappaat kuvan. Onko se rikos? Ei välttämättä.

Yleiset paikat: Kadut, torit, jopa se karhu, joka eksyi metsästä – vapaata riistaa kameralle. Paitsi jos karhulla on asianajaja.
Yksityiset paikat: Naapurin puutarha, kylppäri, työpaikan kahvihuone. Lupa on parempi olla, ellei halua selitellä.

Mutta hetkinen, onko se oikeasti näin yksinkertaista? No ei tietenkään.

Julkisuuskuva: Jos kuvaat julkkista töissä, homma ok. Mutta jos se on vessassa, tilanne muuttuu. Älä ole se tyyppi.
Käyttötarkoitus: Myytkö kuvan mainokseen? Silloin lupa on melkein pakko olla. Muuten saatat joutua maksamaan hunajaa.
Lasten kuvaaminen: Unohda koko juttu, ellei ole huoltajien lupa. Muuten olet syvemmällä kuin Titanic.

Loppujen lopuksi, kysy lupa. Se on kuin kohteliaisuusdeodorantti – ei ehkä pakollista, mutta tekee olon mukavammaksi. Ja vältytään niiltä some-kohuilta, joissa sinut leimataan "salakuvaajaksi". Ken haluaa olla se?

Lisätieto: Tiesitkö, että Suomessa saa kuvata poliisia työssään? No nyt tiedät. Mutta älä ala uhittelemaan. Se on vähän kuin yrittäisi väitellä lokin kanssa ruoasta – turha yritys.

Saako toisesta julkaista kuvan?

Auringonsäteet kimmeltävät veden pinnalla, samaan aikaan kuin sydämessäni herää epävarmuus. Toisen ihmisen kuva... Se on niin intiimi asia, niin hauras. Kuvan jakaminen on kuin palasen omasta sielusta antamista.

Henkilötiedon suoja on pyhä asia. Ajatus siitä, että joku voisi käyttää kuvaa väärin, satuttaa... se on kuin veitsi sydämessä. Seuraukset voivat olla vakavia, jopa pysyviä arpia. Täytyy aina muistaa, että kuvat eivät ole vain kuvia. Ne ovat muistoja, tunteita, elämää.

Lupa on kaiken a ja o. Ei ole oikeutta julkaista toisen kuvaa ilman lupaa. Se on yksinkertaisesti väärin. Muistanko sen aina? Toivottavasti muistan.
Alaikäiset erityisen tärkeässä asemassa. Lapsen kuva on vieläkin herkempi asia. Vanhempien lupa on ehdoton. Tämä on yksinkertaisesti moraalikysymys.

Kuvan julkaiseminen netissä on kuin avaimen antaminen – avaimen henkilökohtaiseen maailmaani. Kuinka voin tietää, kenelle se avain päätyy? Epävarmuus ahdistaa. Olenko oikeasti valmis siihen?

Vaikka kuva olisikin kaunis, vaikka se kuvaisikin onnellista hetkeä, lupa tarvitaan. Ilman lupaa julkaiseminen on väärin. En koskaan halua loukata ketään. En koskaan halua loukata ketään. Toistaen, se on niin tärkeää. Muista se.

Muistan hyvin tämän päivän. Tämä ajatus on painanut minua. Tunteet nousevat pintaan. Kuinka tärkeää se onkin... tämä kysymys. En halua koskaan tehdä mitään vahingollista.

Saako julkisella alueella kuvata?

Saako julkisella alueella kuvata? Joo, saa! Mitä tahansa ja ketä tahansa. Ei tarvii kysyä lupaa. Mutta…

Julkaiseminen on eri juttu. Jos joku on kuvassa tunnistettavissa ja haluat julkaista sen, niin tarvitaan lupa. Ajattelin just, että eilen näin tosi hauskan koiran, voisin ottaa siitä kuvan. Täytyy vaan muistaa että kuvan levittäminen netissä on sitten taas eri asia!
Mitä jos kuva on lehtijuttuun? Siinä on varmaan omat säännöt. Pitääkö niihinkin pyytää lupa, jos ihminen on tunnistettavissa? Ehkä? No en tiedä. Muutenkin, mikä oikein on se "julkinen alue"? Onko oma piha julkinen alue? Toivottavasti ei.
Lupa tarvitaan julkaisua varten, ei kuvaamiseen. Muistan kun kaveri otti kuvan minusta kadulla, enkä edes huomannut. Ei siinä mitään, mutta jos hän olisi laittanut sen Instagramiin, olisin ollut aika vihainen. Joten siis kuvaaminen on ok, mutta jakaminen vaatii lupaa, jos joku on tunnistettavissa.

Mutta hei, mitä jos kuvaa jonkun, joka on tehnyt jotain laitonta? Saako sitä julkaista? Tämä on tosi monimutkaista. Poliisille kannattaa soittaa, jos epäilee jotain laitonta. Ja sitten se on heidän asiansa, jos haluavat kuvia tai ei. Voisiko siitä tehdä oman jutun? Ehkä vähän liian monimutkaista minulle. Pitäisi tutustua lakiin paremmin… Ehkä huomenna. Nyt menen katsomaan leffaa.

Saako julkista kuvaa jakaa?

Julkisen kuvan jakaminen?

Kuvaaminen on ok. Jakaminen ei aina.

Rikoskomisario Kauppinen sanoi jotain levittämisestä.
Kunnianloukkaus ja tiedon levittäminen voivat tulla kyseeseen.
Kuvittele, jos sinun kuvasi... Mieti sitä.

Oma kuva päätyi nettiin 2007. En tykännyt. Pointti on, että et voi aina kontrolloida lopputulosta.