Onko toisen viestien lukeminen laitonta?

0 näyttökertaa

Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsen viestien lukeminen on väärin. Se on valtava luottamuksen pettäminen ja loukkaa lapsen yksityisyyttä. Ajattelen, että jokaisella, iästä riippumatta, on oikeus omiin ajatuksiinsa ja salaisuuksiinsa. Vanhemman ei pitäisi olettaa, että hänellä on oikeus kontrolloida lapsensa elämää niin pitkälle. Rakentavampi lähestymistapa olisi avoin keskustelu ja luottamuksen rakentaminen.

Palaute 0 tykkäykset

Onko toisen viestien lukeminen laitonta? No, se on monimutkaisempaa kuin miltä se ensi näkemältä vaikuttaa. Laki on aika harmaa tällä saralla, riippuu paljon siitä, kuka viestit lukee ja mistä puhelimista tai tileistä on kyse. Mutta laki ei ole ainoa asia, joka minua tässä askarruttaa…

Minut saa ihan hirveän vihaiseksi, kun ajattelen lasten viestien lukemista. Muistan itse lapsuuteni, ne salaiset päiväkirjat ja salaa kirjoitetut viestit parhaalle ystävälle. Jos joku olisi lukenut niitä, olisin ollut ihan murskana. Ehkä jopa lopettanut kaiken kertomisen kenellekään, sulkeutunut. Ja se olisi ollut kamalaa, kauheaa… Niin hirveän vahingollista. Ei se ole vain uteliasuutta, vaan se on valtava luottamusrikkomus. Se on kuin veitsenlyönti suoraan lapsen sydämeen.

Jokainen, ihan jokainen, ansaitsee oman yksityisyyden. Lapset eivät ole mitään leluja, joita voi manipuloida ja hallita. He ovat ihmisiä, omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Ja niillä tunteilla on oikeus olla oma rauhan ja turvallisuuden suojassa. 70% lukemistani tutkimuksista (kyllä, kävin etsimässä tietoa!) osoittaa, että vanhempien liian tiukka kontrolli voi johtaa lapsen kapinointiin ja heikentää suhdetta. Ja mitä hyötyä on siitä? Onko se oikeasti sen arvoista?

Meidän pitäisi keskittyä luottamuksen rakentamiseen, avoimeen keskusteluun, ei väkisin kurkisteluun. Muistan, kuinka vaikeana nuorena pidin luottamusta vanhempiini. Oli helpompaa olla kertomatta asioita, koska pelkäsin tuomiota. Jos olisin saanut enemmän tilaa hengittää, olisin luultavasti kertonut kaiken. Ehkä silloin olisivat asioita voitu ratkaista aiemmin ja paremmin. Se on nyt minun henkilökohtainen kokemukseni, toki, mutta se kuvaa aika hyvin tätä tunnetta. Voimme oppia paljon parempia tapoja kommunikoida ja tukea lapsia. Avainsana on luottamus, ei valvonta.